Kuva elokuvasta Memorias del subdesarrollo.

Muistoja alikehityksen ajoilta – Kuuba vallankumouksen jälkeen

Elokuvalla kulttuurin muotona on ollut vallankumouksen Kuubassa valtava merkitys. Fidel Castro itse julisti ensimmäisessä kulttuuria koskevassa laissaan: ”Elokuva on taidetta”. Elokuvalla luotiin vallankumouksen todellisuutta: sen avulla muun muassa taisteltiin imperialismia vastaan, tuotiin esille vallankumouksen keskeisimpiä saavutuksia, ja sillä oli keskeinen rooli vallankumouksen jälkeisessä lukutaitokampanjassa. Myös vallankumouksen kritiikki kätkeytyi usein elokuviin. Kuuba onkin tuottanut 1960-luvulta alkaen lukuisia merkittäviä elokuvia, jotka ovat jääneet elämään oman aikansa tulkkeina ja vallankumouksen merkkipaaluina. Näiden joukossa on elokuva Muistoja alikehityksen ajoilta (Memorias del Subdesarrollo, 1968).

Tomás Gutiérrez Alean oli yksi vallankumouksen Kuuban merkittävimpiä ja rakastetuimpia elokuvaohjaajia. Hänen teokseksan Muistoja alikehityksen ajoilta oli uuden Kuuban merkittävimpiä elokuvia ja ensimmäinen vallankumouksen jälkeinen elokuva, joka rantautui myös Yhdysvaltoihin. Elokuva palkittiin Cannesin elokuvajuhlilla parhaasta kuvauksesta ja se sai muutenkin paljon kansainvälistä ylistystä osakseen. Elokuvan pohjana on kuubalaisen Edmundo Desnoesin romaani, ja hän vastasi myös elokuvan käsikirjoituksesta.

Elokuvan ohjaaja Tomás Gutiérrez Alean (oikealla). Kuva: Flickr.com.

Elokuvan ohjaaja Tomás Gutiérrez Alean (oikealla). Kuva: Flickr.com.

Kuuban vallankumouksen (1959–) ensimmäisiä vuosia on kutsuttu kaaoksen ajaksi. Kun Fidel Castron johtamat nuoret miehet astuivat valtaan, vallankumouksen suunta oli yhä epäselvä. Kuubalaiset tempautuivat vallankumouksen lupaukseen: suuriin ideoihin, suurempiin odotuksiin ja Castron kaiken ylle kohonneeseen henkilöhahmoon. Ensimmäisinä vuosina uudistukset seurasivat toisiaan kaoottisella tahdilla, kun kuubalaista yhteiskuntaa muovattiin perusteellisesti vallankumouksen alati muuttuneiden oppien mukaiseksi. Näitä vuosia, siirtymää ihannoidusta vallankumouksesta sekasortoiseen todellisuuteen, kiihtyvää polarisaatiota Castron tukijoiden ja vastustajien välillä, ja jakolinjaksi muodostuvaa uskollisuutta vallankumoukselle kuvaa Muistoja alikehityksen ajoilta.

Elokuva tarkastelee vallankumouksen Kuubaa keskittyen enimmäkseen hyväosaisiin kansalaisiin – heihin, jotka kokivat vallankumouksen menetyksenä omalle elintasolleen ja etuoikeuksilleen. Vuoden 1961 Sikojenlahden epäonnistunut Yhdysvaltojen tukemien kuubalaisten vastavallankumouksellisten maihinnousu sai kansakunnan hälytystilaan; vallankumouksen radikalisoituminen puolestaan herätti lopullisesti ne kuubalaiset, jotka eivät löytäneet sijaa Castron Kuubasta. Heidän joukossaan ovat elokuvan päähenkilön Sergion perhe ja ystävät, lentokentällä matkalaukkujensa kanssa. Sergio on kuitenkin itse päättänyt jäädä Kuubaan, vaikka hänellä ei ole mitään yhteistä uuden kommunistisen Kuuban kanssa – hän on intellektuelli hyväosainen kirjailija, jonka ylevät ja ylenkatsovat ihanteet tuntuvat olevan enemmän Euroopassa kuin sisällä vallankumouksessa. Sergio tuo mieleen Albert Camus’n Sivullisen päähenkilön. Kuten Sivullisessa, myös Sergio on täysin sivussa ympärillä vallitsevasta maailmasta ja täysin yksin uudessa maailmassa, jossa hänelle ei ole sijaa tai hän ei sitä halua löytää.

Yhden ihmisen elämästä avautuu näköala kokonaiseen kansakuntaan. Elokuvan ikonisimmassa kohtauksessa Sergio tarkastelee kiikareilla korkealta luksusasunnostaan – asunnosta, joka sisustettu eurooppalaisen yläluokan tyyliin – alas Havannan kaduille, joissa hänen maanmiehensä valmistautuvat mahdolliseen vieraan vallan maihinnousuun. Sergio on itse vain ulkopuolinen tarkkailija, jonka monotoninen kertojanääni kulkee läpi elokuvan selostaen tapahtumia, palaten välillä ajassa eteen ja taakse. Hän katsoo vallankumousta kuin näytelmää, joka ei häntä itseään kosketa, kriittisesti ja turvallisen etäisyyden päästä. Samaan aikaan kaduilla miljoonat kuubalaiset vannovat puolustavansa vallankumouksen tulevaisuutta henkensä kaupalla.

Elokuvan muissa henkilöhahmoissa Sergio kohtaa muuttuvan Kuuban. Hänen elämänsä läpi kulkevat kuubalaiset naiset, joista jokainen antaa kasvot kotimaan ristiriidoille. Sergio kohtaa nykyhetkessä Kuuban oikeusjärjestelmän, joka näyttäytyy länsimaiselle katsojalle yllättävänkin vanhoillisena, kun häntä syytetään nuoren naisen neitsyyden viemisestä ilman lupausta avioliitosta. Samaan aikaan Sergio lajittelee vaatteita, jotka Yhdysvaltoihin muuttanut puolison on jättänyt jälkeensä. Hän muistelee yhdessä kohtauksessa myös teini-ikäisenä koettua rakkautta saksalaisen – hurmaavan eurooppalaisen – naisen kanssa, joka myöhemmin muutti Kuubasta New Yorkiin, kuin ohikulkijana kuubalaisessa todellisuudessa. Myös itse kirjailija Desnoes muutti Kuubasta vallankumouksen aikana; elokuva kertookin varmasti myös kirjailijan omista tuntemuksista yhtenä miljoonista kuubalaisista, jotka ovat jättäneet kotimaansa vallankumouksen aikana. 

Muistoja alikehityksen ajoilta on historiallisesti merkittävä elokuva edelleen 50 vuotta sen julkaisun jälkeen. Elokuvan tarinankerronta risteilee mutkattomasti yksilön kokemusten että historiallisten tapahtumien välillä sekoittaen aitoja uutisfilmejä fiktioon sekä muistikuvia menneestä nykyhetkeen. Ohjaaja Alean oma vaikuttimensa ja suosikkielokuvansa on ollut Alain Resnais’n mestariteos Hiroshima, rakastettuni (1959), joka samalla tavalla filosofisesti käsittelee muistoja ja unohdusta historiallisessa kontekstissa. Monitulkintainen ja filosofinen elokuva muovaa kuvan sivullisuudesta, menneen ja nykyisyyden erilaisista tulkinnoista. Se on yhä tänä päivänä tärkeä teos Kuuban ja koko maailman elokuvahistoriassa.

Elokuvan juliste. Kuva: Wikipedia.

Elokuvan juliste. Kuva: Wikipedia.

Vallankumouksessa elokuvan teema on edelleen relevantti: kysymykset muistamisen politiikasta, politiikan muistamisesta, ja politisoituneesta muistamisesta asettuvat Kuubassa osaksi yksilöiden ainutkertaisia muistoja elämästä, joka ei asetu hallituksen antamiin raameihin. Vuonna 2019 Kuuban vallankumous täyttää 60 vuotta ja saavuttaa eläköitymisen vuosikymmenen. Nuorten miesten vallankumouksena alkanut, koko maailmaan jälkensä jättänyt aalto on muuttanut muotoaan. Nuorten miesten tuliset sielut ovat täyttyneet nostalgialla, heidän partansa ovat saaneet hopean sävyjä, eikä vallankumous näytä enää sytyttävän heidän poikiaan. Muistot alikehityksen ajalta ovat jättäneet jälkensä; yhä enemmän Kuubassa on Sergion kaltaisia, jotka oman elämänsä päähenkilöinä elävät kuin muukalaisina vallankumouksen keskellä.

Artikkelikuva: kohtaus elokuvasta. Kuva KAVI:n sivuilta.


Avatar photo

About

Elokuvatuntija-teologi Tuomas Hurme ja kirkkohistorioitsija, Kuuba-tutkija Petra Kuivala katsovat vallankumouksellisia elokuvia tavoitteenaan tuoda yhteen taiteen ja historian näköaloja.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.