Kiitos Kata!

Monista käänteistä tunnettu koko kansan Kata (Katariina Souri) esiintyi jokin aika sitten Ylen Kulttuuricocktail-ohjelmassa tavalla, jota haluan kiittää ja alleviivata. Katariina vetosi väkevästi kasvavien tyttöjen ja nuorten naisten kunnioituksen ja suojelun puolesta.  Hätähuudon aiheena oli seksuaalisen häirinnän rehottaminen digimedian, kännykkäkameroiden, pikaviestipalveluiden hämärien seittien maailmassa ja yleistyvän provokatiivisen ilkeilyn ja pervoilevan kielenkäytön oireilu sosiaalisen median alustoilla.

Katariina tilitti kipeän rehellisesti omaa nuoruuden eksyilyn aikaa, jonka seurauksena nyt hänen aikuisuutta lähestyvät lapsensa saavat silmilleen netin syövereistä kaivettuja äidin kuvia kavereiden levittäminä. Amerikkalaisen julkaisun rohkeat kuvat ovat ajalta ennen internetin ja kännyköiden aikaa. Kuvat vainoavat 30-40 vuoden jälkeen. Katariinan puheenvuoro oli järkyttävän tosi ja ajankohtainen. Nyt näemme kostopornon kaltaisia ilmiöitä, tyttöjen dysforiaepidemian kun visuaalisen kuvamaailman normitus jättää tavalliset nuoret ulkonäkövertailussa sekundatuntemuksien armoille. Läntinen maailma on harhautuneen woke-villityksen ylilyöntien seurauksena kurimuksen partaalla.

Kuin asian alleviivauksena iltalehtien lööppeihin ilmestyi Suomen Euroviisu-ehdokkaan esitystä arvioiva puheenvuoro, jossa konservatiivinen, mutta edistykseen ja liberaaliin demokratiaan sitoutuva nuorisojärjestö arvosteli esitystä huomauttamalla, että se ”on täynnä pelkästään ylenpalttista seksillä ja seksuaalisella vapautumisella mässäilyä, joka asettaa Euroviisuissa suomalaisen naisen seksuaalisen objektin asemaan”. En ole esitystä nähnyt jotain uutisväläystä lukuun ottamatta, joten jätän tarkemman arvioinnin keskusteltavaksi asiantuntijoille, joista tärkeimpiä ovat nuoret itse, kasvavien lasten vanhemmat ja isovanhemmat.

Puheenvuorosta kirvonneessa kommenttiryöpyssä kysytään, ikään kuin tasa-arvon ihanteen nimessä, miten paidattomuudella ja munasuojuksilla venkoilleet miesartistit eivät juuttuneet samaan pahennuksen seulaan. Kommentti on täysin paikallaan, mutta pyytäisin kiinnittämään huomiota siihen biologiseen ”epätasa-arvoon”, joka on vuosituhansien evoluution ja kulttuurievoluution tuloksena asentunut mies- ja naiskehon biologiaan ja viettienergioihin. ”Eläköön se pieni ero!” oli tapana huudahtaa vielä muutama vuosikymmen sitten. Mies- ja naiskehon alastomuus ei ole lähimainkaan tasan jakautuva asia. Asia voitaisiin todeta laittamalla 50 miestä ja naista kekkaloimaan valaistulle näyttämölle biancacensori-asusteissa ja mittaamalla huolellisesti yleisön psyko-bio-sensoriset reaktiot, hormonaaliset värähdykset, silmän liikkeet ja kehon nykäisyt. Syväpsykologinen haastattelu täydentäisi mittausta.

Arkaainen puhe ”heikommasta astiasta” tulisi päivittää. Nainen on varmaankin keskimäärin suuremmassa vaarassa kokea ei-toivottua lähentelyä, siivotonta huutelua, väkivaltaa ja sikäli heikommin suojattu. Kuitenkin sosiaalisten taitojen, biologisen vetovoiman, esteettisen energian mielessä miespolo on murheellisesti heikompi astia. Kasvavien naisten tyttöenergia, erotiikan maaginen lataus on evoluution naiselle suoma elämänvoiman paristo, luojamme luomus, jonka varassa ihmiskunnan elämä jatkuu.

Tyttöjen ja aikuistuvien nuorten naisten kasvurauha ja kypsyminen oman identiteettinsä löytämiseen tulisi olla koko kansan kulttuurin suojeltava asia. Länsimainen juutalais-kristillinen arvomaailma ei hyväksy poikien ja tyttöjen segregaatiota, pakollisia asusteita, seurustelun mielivaltaista kontrollia. Liberaalin kulttuurisen ilmaston vastapainona tulisi olla vastuullinen kasvatus, toisen kunnioitus, molemminpuolisen suostumuksen ehdottomuus kaikissa intiimin lähestymisen muodoissa.

Samassa kulttuuricocktail-keskustelussa esiintyi myös miespuolinen fetish-alakulttuuriin ilmoittautunut mies, jonka toivoisin myös tarkistavan puheitaan. Hän puhui outoon tyyliin ”vaniljapatriarkaatista”, joka kuulosti kuin tavanomainen cis-seksuaalinen enemmistö olisi jälkeenjäänyt hämyjoukko. Kun länsimaisen demokratian piirissä on voimistunut maltillisen suvaitsevaisuuden ilmapiiri, ymmärrys seksuaalisuuden vaihtelevia muotoja kohtaan, toivoisi konservatiivisen erotiikan valtalinjan ulkopuolisten vähemmistöjen vastavuoroisesti kunnioittavan kohteliaan vaikenemisen yhteiskuntasopimusta.

Kulttuuricocktail sivusi myös skandaalia, joka syntyi kouluihin jaetusta kirjasesta Respektiä – Seksikirja pojille. Katariina Souri ilmaisi monien tuntoja kritisoimalla ja kyseenalaistamalla tämän oppaan ajatustapaa. Hallituspuolue PS haistoi lööppi-tilaisuuden ja julkaisi vaaliohjelmassa vastustavansa ”pervoilua” peruskoulussa. Toimittajan tiukatessa selvennystä puheenjohtaja Riikka Purra lausui: ”se on esimerkiksi sitä, että alaikäisille annetaan tehtäviä, joissa heidän pitää luokkatoveristaan kirjoittaa seksuaalifantasia.” Tässä asiassa olen Purran kanssa täysin samalla kannalla. Vaikkapa kulahtaneen cis-vaarin ominaisuudessa.

Kohuoppaan otsikosta poimin yhden sanan ”respekt”, jonka toivoisi tiivistävän oppaan tarkoituksen. Lähimmäisen kunnioitus soveltuisi johtavaksi elämän arvoksi. Toisen huomioon ottaminen ja lähimmäisen mielihyvän kunnioitus olisi oltava kaiken kasvatuksen ja yhteisöelämän ohjenuora. Kirkon ja hengellisten yhteisöjen viestin tulisi seurata tätä.

Kaikkien hyväksymä yleistavoite olisi nuoren kasvu terveeksi oman identiteettinsä löytäneeksi nuoreksi aikuiseksi myös seksuaalisuutensa kanssa. Tämä tarkoittaa muun muassa kasvurauhaa, aikaa kypsyä ja kokea uudet asiat omassa tahdissaan ilman painostusta, syyllistämistä, tyrkyttämistä. Seksuaalisuuteen kasvaminen saisi olla löytöretki. Tässä kohtaa melkein lainasin Katariinan viisasta puheenvuoroa. Aikuisten painostus, ikätovereiden ja muka hyvää tarkoittavien oppaiden ohjailu on pahimmillaan elämää pilaavaa häirintää. Jos nuori on jo varhaiseen teini-ikään mennessä ehtinyt kokea koko ruokalistan ja sekoilla häpeilyn ja unohduksen risukoissa, voi tuloksena olla ahdistunut ja eroottisen ihonsa pahasti polttanut nuori. Elämänvoimaksi tarkoitettu viettivieteri voi harhautua laukalle tai tylsyä.

Kristinuskon ytimeksi on hyvästä syystä sanottu kultaisen säännön etiikkaa: Kaikki, mitä te tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Älä tee muille mitään, mitä et haluaisi itsellesi tehtävän. Tämä tunnettu ohje löytyy useiden uskonnollisten traditioiden opetuksesta. Se on kristinuskon ja juutalaisuuden yhteistä arvopohjaa. On käsittämättömän surullista, miten tämän opetuksen unohtavat lapsia, tyttöjä ja naisia törkeästi kohtelevat aikuiset tai naapurimaiden sairaaloiden pommituksia hyväksyvät ja alueita vaativat valtiojohtajat.

Artikkelikuvassa kansikuva kirjasta Respektiä – seksikirja pojille.