Mikä on ihminen tekoälyaikakaudella?

Paavi Leo XIV:n tekoälypaimenkirje Magnifica humanitas asettuu kymmenisen vuoden aikana julkaistujen tekoälyn kehittämisen ja käytön eettiseen ohjaamiseen tähtäävien kansainvälisten dokumenttien jatkumolle. Näitä tekstejä olen tutkinut itse viime vuosina ja kiinnittänyt huomiota niistä muodostuvaan ihmiskuvaan ja käsitykseen hyvästä elämästä.

Ihanteellinen ihminen vai synninalainen maailma

Tekoälyajan ihanteellinen ihminen operoi vapaasti, tekoälyn riskit tiedostaen, dataansa hallinnoiden ja jatkuvasti itseään kehittäen ja vastuunsa toimistaan kantaen mutta tekoälyteknologioihin luottaen. Pimentoon jää ihmiskunnan suuren, ei ideaalisti toimivan, osan elämäntodellisuus ja tekoälyn vaikutus siihen.

Magnifica humanitasia on ehditty kommentoida laajasti. Esimerkiksi dogmatiikan professori Olli-Pekka Vainio koettaa lukea tekstistä katolista ihmiskäsitystä ideana. Tekoälypaimenkirjeen alaotsikko ”Ihmispersoonan puolustamisesta tekoälyn aikakaudella” kertoo kuitenkin, että kirje vastaa sotkuisen historiallisen tilanteen todellisiin ongelmiin eikä operoi vain ideatasolla.

Vainion kritiikki paimenkirjettä kohtaan ampuu ohi maalin osin siksi, että hänen keskustelukumppaninsa ovat teknologisten ratkaisujen ylivaltaa ideologisesti ja taloudellisesti pönkittäviä ihmisiä, jotka ovat sanoneet pyrkivänsä yliälyn kehittämiseen. Jos ostaa heidän narratiivinsa yliälyn vääjäämättömyydestä ja sen tuomista eksistentiaalisista riskeistä, tuppaa heittämään syrjään joka puolelle kietoutuvien tekoälyjärjestelmien hienovaraisemmat mutta voimakkaasti ihmisten todellisuuksiin vaikuttavat muutokset.

Paavin paimenkirje ei ota kantaa potentiaalisen yliälyn kehittämiseen ja sen vaikutuksiin, kuten Vainio näyttää lukevan, vaan juuri tähän synninalaiseen maailmaan, jossa kirkko toimii ja jonka sortavia rakenteita kirkko on itse luonut ja ylläpitänyt. Siinä maailmassa tarvitaan eettistä ohjaamista juuri nyt.

Paimenkirje eettisten ohjeiden jatkumossa

Tekoälyn eettisiä ohjeita ovat muun muassa Asilomar principles, jotka muotoiltiin tekoälytutkijoiden monitieteisessä konferenssissa loppuvuonna 2017. Pari vuotta tämän jälkeen Euroopan komissio julkaisi korkean asiantuntijatason työryhmän muotoileman ja runsaasti siteeratun Trustworthy AI -paperin, jota käytettiin myös EU:n tekoälysäädöksen muotoilun pohjana. OECD koetti ohjata jäsenmaidensa toimintaa tekoälysuosituksilla. Unesco julkaisi tekoälyn etiikkasuosituksensa vuonna 2021 ja kansainvälinen elektroniikka ja sähköinsinöörien instituutti IEEE:n Ethically aligned design -dokumentti pyrki ohjaamaan automaattisten älykkäiden järjestelmien suunnittelua siten, että ne suunnittelussa priorisoitaisiin ihmisten hyvinvointia.

Magnifica humanitasin otsikoiden teemat ovat osittain samoja, joita on toistettu tekoälyn eettisissä ohjeissa kymmenen vuoden ajan: vapaus, ihmisarvo, hyvinvointi, solidaarisuus. Tieto, koulutus, toimijuus ja vastuu.

Paimenkirjeen näkemys ihmisen ja ihmiskunnan hyvän toteutumisesta eroaa kuitenkin sekulaarien tahojen muotoilemista normatiivisista lausumista. Annan muutaman esimerkin.

Tiedonkäsittelyjärjestelmien ohjaamiseen tarkoitetuissa eettisissä ohjeissa puhutaan tiedosta ja tarvittavasta tekoälykoulutuksesta ja kansalaisten tietosuojasta. Paavin paimenkirjeessä puhutaan totuudesta ja sen varmistamisesta, että totuutta voidaan tavoitella rauhanomaisessa dialogissa. Tätä tarvitaan pikaiseen reagointiin ohjaavan algoritmisen digimaailman rinnalle.

Tekoälyn eettisissä ohjeissa koulutuksesta puhuttiin pitkälti taitona käyttää ja kehittää tekoälytyökaluja. Paavin paimenkirje ohjaa opettamaan myös, milloin ei tule käyttää tekoälyä. Ja koska katolinen kirkko operoi yksityisen ja julkisen jännitteessä, se voi velvoittaa koulujen ja päättäjien lisäksi perheitä ja vanhempia, joiden tulisi opettaa digitaalisten työkalujen asianmukaista ja kriittistä käyttöä jälkikasvulleen. Ohjeita osoitetaan myös yliopistoille, joiden on tuettava opiskelijoiden kykyä yhdistää tietoa ja muodostaa eheä käsitys monimutkaisista ilmiöistä. Pelkästään tiedon käsittelyn ja tiedollisten sisältöjen lisäksi koulutus- ja kasvatustehtävää hoitavien tulisi synnyttää ja vahvistaa myös totuuden rakastamista.  Tätä varten tarvitaan tiedon lisäksi myös taitoja, erityisesti faktantarkistustaitoja, paavi linjaa.

Tekoälyn eettisten ohjeiden keskustelu vastuusta painottuu yksilön vastuuseen ja tekoälyn tekemiin virheisiin, vastuunkantamiseen taaksepäin katsovassa merkityksessä. Paavi vastuuttaa isompaa joukkoa puhuessaan yhteisestä hyvästä ja ihmisten jaetusta vastuusta edistää sitä.

Maginifica humanitas velvoittaa epäsuorasti suojelemaan yksilöiden ihmisarvoista elämää ja ihmiskunnan yhteistä hyvää. Toiminnan päämääränä on Jumala ja kristittyjen toiminnan keskiössä tulisi olla ihmispersoonat, erityisesti syrjään heitetyt köyhät, sairaat, siirtolaiset ja ”vähäisimmät keskuudessamme”. Kaikkea ihmiselämän monimuotoisuutta ei voi typistää dataksi.

Hauraan ihmisen puolustus

Aikaisempiin tekoälyn eettisiin ohjeisin verrattuna Magnifica humanitasin kristillinen näkökulma ihmiselämän kokonaisuuteen on virkistävä ja tarpeellinen poikkeus. Ihminen ei kukoista rajoituksista – kyvyttömyydestä, sairaudesta, iäkkyydestä, kärsimyksestä ja haavoittuvuudesta – huolimatta, vaan usein niiden kautta (118). Ihmiselämä kipuineen ja rajallisuuksineen toteutuu suhteessa toisiin. Toiset voivat olla ihmisiä, muita luotuja sekä persooniensa jatkuvassa vuorovaikuttavassa yhteydessä ihmistä lähestyvä kolmiyhteinen Jumala.

Paimenkirjeen toinen ansio on siinä, että se ei ylläpidä neutraalin teknologian harhaa, vaan korostaa, että kaikki teknologiat muovaavat käyttäjiään (140) ja että teknologioiden kehittäjien ideologiat uivat myös sisään kehitettäviin järjestelmiin ja aiheuttavat siten hienovaraisia riskejä (102). Digijättien valta rinnastetaan tekstissä ikiaikaiseen hallinnan haluun, voiton tavoitteluun ja heikoimpien uhraamiseen, joista kertoo esimerkiksi kertomus Baabelin tornista (7–10). Erityisesti kasvavien lasten ja nuorten hyvää tulisi paavin mukaan suojella digimaailman ja tekoälyn tuomilta vahingollisilta ilmiöiltä.

Vaatimusta suojella lapsia ei jätetä vain vanhemmille ja opettajille. Paavin mukaan tarvitaan myös sääntelyä ja politiikkaa ja niitä tekevien tahojen yhteenliittymiä, jotta digialustojen omistajien lyhyen aikavälin taloudelliset intressit eivät ylitä tulevien sukupolvien pitkän aikavälin intressejä.

Paimenkirjeen etu perustuu sen laajaan vaikutuspiiriin. Sen vaikutus ei rajoitu vain katolisen kirkon piispoihin, papistoon ja rivijäseniin, joille sen pitäisi ainakin teoriassa olla normatiivista opetusta, vaan laajemminkin meihin ihmisiin, jotka asutamme tekoälyteknologioiden tehostamaa – tai köyhdyttämää – maailmaa. Kirje on tässä maailmassa pyristelevän hauraan ihmisen arvokkuuden puolustuspuheenvuoro.

Mitä puuttuu?

Magnifica humanitas rakentaa katolisen kirkon ja monenkeskisen kansainvälisen järjestelmän länsimaisten arvojen varaan. Se olisi voinut ammentaa vahvemmin esimerkiksi globaalin etelän, jossa katolisen kirkon vaikutusvalta on vahvimmillaan, relationaalisista ihmiskäsityksistä ja rakentaa niiden varaan jotain uutta eikä puolustaa pitkälti vanhaa huojuvaa järjestelmää. Toisaalta vanhallekin näyttää olevan tilausta, onhan paavin harteille sommiteltu vastarintaliikejohtajan viittaa ja rinnastettu hänen puheenvuoronsa opiskelijanuorten tekoälyvastustukseen.

Vain vähäiselle huomiolle jää myös tekoälyistyvän maailman ympäristövaikutukset, jotka mainitaan turhan lyhyesti. Rajallinen planeetta rajallisine luonnonvaroineen kuitenkin toimii kaikkien inhimillisten pyrintöjen reunaehtona, jota tulisi oppia kunnioittamaan, kuten paavi Franciscus Laudato si’ssä opasti. Tekoälyn suurimpana riskinä pidän itse sitä, että ihmiskunta keskittyy jälleen nopeasti markkinoille tuotavien todennäköisyyslaskentakoneiden esiin nostamiin riskeihin sen sijaan, että maltettaisiin etsiä ratkaisuja monimutkaisiin hitaasti hiipivään maapallon muuttumiseen elinkelvottomaksi.

Työpaikkojensa ja mielekkään tulevaisuuden puolesta pelkäävät ihmiset kaipaavat vastausta siihen, mikä on ihmisen erityisyys niin filosofisena kuin henkilökohtaisena, eksistentiaalisena pulmana. Mikä on ihminen? Mihin minua tarvitaan? Katolisen kirkon johtajan tarjoama vastaus on, että ihmiskuntaa ohjaa ja yhdistää halu elää rauhallista, oikeudenmukaista ja arvokasta elämää yhdessä – Jumalan luomassa – maailmassa.

Teleologiselle lähestymistavalle, essentialistiselle ihmiskäsitykselle ja yhteisestä hyvästä muistuttamiselle näyttää olevan tarvetta yhteiskunnissa, joissa korostetaan individualistista hedonismia ja jossa teknojätit ohjaavat katsomaan ihmisiä algoritmein manipuloitavina välineinä.

.Ehkä on aika vastaliikkeelle.

Artikkelikuvassa piirros ihmisen aivoista. Kuva: National Institute for Aging, a branch of NIH. As a work created by a US government employee, this is in the public domain, Public domain, via Wikimedia Commons.

Lue myös:

Mikko Ketola: Magisterium AI – katolinen tekoäly. Vartija 1.6.2026.

Lari Lohikoski: Tekoälystä ei saa tulla uutta Baabelin tornia. Vartija 2.6.2026

Jyri Komulainen: Mitä suomalainen luterilainen voisi oppia Leo XIV:n ensimmäisestä kiertokirjeestä? Vartija 8.6.2026.

Alpo Penttinen: Kristillisen elämän ohjelma aikakauden muutosta varten: Leon historianteologinen visio. Vartija 11.6.2026.