Harhan onni – pieni ihailijakirje

Heikkous on vastakkaisempi hyveelle kuin pahe.

La Rochefoucauld

 

Hyvä Angel di Marìa,

kiitos kortistasi (kyllä, Moskova on minunkin mielestäni paljon Rosariota rumempi paikka).

Taiteissa on mekanisminsa. Tekniikkoihin palautuva viitekehys, jonka syy/seuraussuhteita itseään upoksiin analysoivien piirien on toki lupa olla avaavinaan, mutta jolla on todellisuutensa: preferenssi sen suhteen, mitä ihmisenä elämisen elementtiä kukin muoto altteimmin osoittaa.

Jalkapallossa – mahdollisesti sinänsäkin, mutta varmasti sen latinalaisamerikkalaisissa muodoissa – toteutuu kauneus ihmisen ja toisen ihmisen suhteena. Kauneus, jonka muutkin kuin Jean-Jacques Rousseau yhdistävät hyveeseen, hyvään (”kauneus on vain hyvä sovellettuna käytäntöön”). Ihminen näyttäytyy toisen kontemplenttina, huomioimassa toista omaksi tappiokseen, antamassa pois.

Tämä preferoitu on radikaali. Taiteiden historiassa se voi dominoida yksittäisten tekijöiden tuotantoja ja/tai töitä, mutta ei niinkään kokonaisuuksia, ”kausia”; kuvana, äänenä tai kielenä tarjottua siltään. Kauneuteen taipuvainen tapaa päätyä, muiden kuin Fra Angelicon tai Alban Bergin (Viulusonaatti!) kaltaisten mestarien käsissä, vaikkapa, Friedrich Overbeckin sympaattisen epätoden tietämille – sievään, mutta hiukan sievistelevään.

Radikaali kauneudessa suhteena, tekona, on yhteisössä minän arviointia tavalla, jota mikään hallinto- tai esivalta ei ole historiallisena aikana palkinnut. Itsekuri ja -hillintä muun kuin taloudellisen hyödyn takia on vasten- ja vihamielistä myös omalle kapitalismillemme, ja yksilölle siinä siksi raa’an ja nöyryyttävän vaativaa. Hyvän jalkapallon kauniiseen tarvittavan ymmärryksen – tajuisen tai ali-; pelaajan ja/tai valmentajan tiedostusaste ei ole ratkaiseva – edellyttämän ja siitä seuraavan voiman symbiontti onkin niin rikas dynamiikka, ettei lähtötilanteen tietty yksiulotteisuus ole siinä enää läsnä. Tällä tasolla nautittavana on skisma, jonka rautalankaväännöksistä alastomin oli asetelma Francon diktatuuri / FC Barcelona.

Muinainen kreikkalainen jalkapalloilija. Kuva: Wikipedia.

Muinainen kreikkalainen jalkapalloilija. Kuva: Wikipedia.

Vaadittu voima ei kuitenkaan tapahdu katseltaessa salin ikkunasta sotaa, vaan kauneuden teon konkretia on materiaa, lihaa. Olemisesta etääntynyt strukturalisti tai stirneriläinen elämää yksin, tai yksinomaan mielessään, poteva ihminen ei siihen pyri eikä pysty. Lihan konkretia on aina molempisuuntaista. Se sekä sallii että vaatii aistien varmuuden siitä, että toinen, ajassa ja paikassa, on. Jos tämä varmuus puuttuu tai se syystä tai toisesta ylenkatsotaan, mitään ei siitetä eikä synny. Teosta ei tule tehtyä, haaveiltu jää haaveeksi.

Angel, toisaalta banaalimmin, toisaalta ei: voitot, voittamiset?

Häviöitä ei voi välttää, voitoitta ei opi. Vaikka pyrkimys otteluiden ja turnausten voittoihin käynnistää jalkapallon prosessin ja on siksi välttämätön, perusasetelma vaatii hyvää nyanssien tajua ja kyvyn toteuttaa oivallettu. Voittamisen suhteen jalkapalloon väärin ymmärtänyt voi luoda vain huonoa jalkapalloa, ja sen väärin näkevä katsoja menettää tarjotun tyystin. Marco Bielsan ja Jorge Sampaolin valmentama Chilen maajoukkue teki vuosikymmenen ajan odottamattomuudessaan, itsetuhoon saakka julkeassa röyhkeydessään ihastuttavinta, lumoavinta jalkapalloa sitten Brasilian -70-luvun. Tämä Chile voitti Copa American – Santiago de Chilessä, lyyrisesti – mutta ei oikein menestynyt MM-turnauksissa.

Euroopassa Portugalin maajoukkue, joka perinteisesti näkee tässä puheena olevan muun Euroopan joukkueita arvokkaampana, ylsi brasilialaisen Luis Felipe Scolarin valmennuksessa lähemmäs tavoittelemaansa kuin kenties koskaan aiemmin. Mutta sekään ei pelannut MM-turnauksen näkyvimpiä voittoja, eikä voittanut Euroopan mestaruutta, vaikka varsinkin jälkimmäistä pidettiin sangen yleisesti ”varmana”.

(Omasta tavastasi pelata lienee siitäkin, etenkin kurjien kommentaattorien takia, seurannut vinoutumaa väittämissä jalkapallosta yleensä ja sinun jalkapallostasi erityisesti?)

Nämä pelaajia, valmentajia ja katsojia henkilötasolla aikansa hiertävät pettymykset eivät muuta jalkapallon transsendenttia, lajille annettua. Koetun muisto, liikkuvaksi tai muuksi kuvaksi tallenneltu tai ei, ei vesity esineeksi eikä kulu esineen lailla: Bielsan / Sampaolin Chilen ja Scolarin Portugalin lajille antama pysyy annettuna.

Kun lajille annettu, avainkäsite siis sekin, seuraa toiselle ihmiselle annetusta, syntyy yksilön tekojen näyttävyyden teema.

Jalkapallon typerä tulkinta korostaa näyttävyyttä aina kommentaattorien – vain suomalaistenko? – merkilliseen, moukkamaiseen ”jalkapalloviihde”-termiin saakka. Tapahtuva arvotetaan yhtälöksi näyttävä + voittaminen, jossa edellinen ikään kuin entisestään vahvistaa voittamisen hetkeä ja tapaa. Lähestymistapa on väärä ja ymmärtää jalkapallon vahvuuden vaatimuksen väärin – heikkouttaan.

Latinalaisamerikkalaisessa jalkapallossa näyttävyyttä on paljon, ja se on ilo. Mutta aina sitä luonnehtii lajille antaminen, sekä ohikiitävä hetki että pysyvä perusta. (Oma, eri asiansa on se, että ne, joilla on kyky nähdä, näkevät näyttävimmiksikin teot, jotka mahdollistavat vulgaaritulkinnan: kieltäytymisen uupumasta tois[t]en uupuessa, uhkaavan passiivisuuden nujertamisen, sekä yksilön että jaetun omanarvontunnon, [itse]kunnioituksen.)

Angel,
Etelä-Korean, tuolloisen kotijoukkueen, MM-menestyksen estäneiden saksalaisten kumarrukset heille pettymyksestään huolimatta voimakkaasti aplodeeraavalle eteläkorealaisyleisölle.

Toisten saksalaisten hetken yhtä oikein kokenut, vaitelias poistuminen Estádio Mineirãon stadionilta 8. 7. 2014.

Ja niin edelleen.

Tämän ja paljon muuta nähtyänikään en, kai ihmiskäsitykseni dialektisehkon materialismin suttuisen tulkintani tähden, tahtoisi myöntää edellä sanottua kattavaksi.

Mutta en voi kuin olla onnellinen siitä, ettei mikään siitä näiden yhdeksänkymmenen minuutin aikana, nyt, tänä päivänä eikä tulevana yönä, kumoudu. Summittaisuudet pysykööt kuvitteellisena, jos edes sinä. Tunne on ryöppy ja objektiivisen – tai edes ”objektiivisen” – hapuilu siitä absurdia, täydentäköön jotain tai olkoon täydentämättä.

Juuri näin jäävät sikseen esimerkiksi Cobra-ryhmän kollektiiviset työtkin, suhteen Lucebertiin, Corneilleen, Constantiniin, Appeliin, Pederseniin, Jorniin syvetessä.

14. 6 – 15. 7. vuonna 2018 on viimeinen vastaanottamani MM-jalkapalloturnaus. Seuraavaa Copa Amèricaa käydään rakentamaan 14. 6. 2019.

Ilolla,

Tapani Rytöhonka


Avatar photo

About

Vartijan päätoimittajat ovat Matti Myllykoski (vastaava) ja Mikko Ketola.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.