Pääsiäinen Valamossa.

EI SYYTÄ MUUTTAA ORTODOKSISEN PÄÄSIÄISEN AJANKOHTAA

Aika ajoin Suomen ortodoksisessa kirkossa herätellään keskustelua pääsiäisen ajankohdasta. Suomen ortodoksinen kirkko on harvoja ortodoksisia kirkkoja, joka viettää pääsiäistä gregoriaanisen kalenterin mukaan. Yleensä ortodoksinen maailma juhlii pääsiäistä juliaanisen kalenterin mukaisesti,

Nyt on tehty Suomen ortotoksiselle kirkolliskokoukselle jopa aloite siirtymisestä vanhan kalenterin mukaiseen, muiden ortodoksikirkkojen kanssa yhteiseen pääsiäisen viettoon. Perusteluina aloitteen tekijät esittävät väestöpohjan muuttumista Suomessa maahanmuuton seurauksena, maahanmuuttajain integraatiota – ja globalisaatiota, kun reaaliajassa pystyy olemaan yhteydessä muuhun maailman sosiaalisessa mediassa. Viimeksi mainittu perustelu varsinkin tuntuu kovin löyhältä.

Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo onkin viisaasti jo todennut (HS 21.8.2023), ettei aloite suomalaisen ortodoksisen pääsiäisajankohdan muuttamisesta monista perustelluista syistä mene läpi.

Aiemmin, kun Uuden-Valamon uuskonservatiivit ovat pääsiäisajankohdan muuttamista haikailleet, on esitetty perusteeksi yhdenmukaisuutta ja kirkon traditiota. Yhdenmukaisuus on arveluttava peruste kaikelle yksilöllisiä ratkaisuja torjuvalle ajattelutavalle; natsitkin siihen vetosivat.

Sinänsä on samantekevää, vietetäänkö pääsiäistä juliaanisen vai gregoriaanisen kalenterin mukaan. Mutta se on ainakin varmaa, että Suomen ortodoksinen kirkko ei olisi lyhyen historiansa aikana saanut mediassa sellaista näkyvyyttä ja kuuluvuutta, mistä sen on suosiotaan kiittäminen, mikäli kirkkomme olisi viettänyt ja viettäisi pääsiäistä juliaanisen kalenterin mukaan.

Sitä paitsi pääsiäistä ei voi irrottaa paastosta: jos juliaaniseen pääsiäiseen siirrytään, paastoakin on vietettävä eri aikaan, sovinto- eli laskiaissunnuntaita myöten. Eikä pääsiäinen pääty pääsiäisyöhön ja pääsiäispäivän krapulaan. Se jatkuu helluntaihin saakka. Jos pääsiäistä vietetään juliaanisen kalenterin mukaan, on pysyttävä siinä kalenterissa koko pääsiäisaika. Tämäkin osoittaa, ettei pääsiäistä voi irrottaa juliaanisesti vietettäväksi ilman ongelmia.

Kuka työssä käyvä ortodoksi pystyisi osallistumaan esimerkiksi suuren eli pitkän eli pyhän perjantain palveluksiin, kun perjantai on työpäivä, ja juliaaninen pitkäperjantai olisi gregoriaanisesti arki? Suurenperjantain monista palveluksista ainakin osa toimitetaan päiväsaikaan. Entä koululaisten ortodoksinen pääsiäinen? Ja kuinka toimisi kahden ajankohdan pääsiäisen vietto ekumeenisissa perheissä? – Luostareissa juliaaninen pääsiäinen onnistuu varmasti tietyllä tasolla. Noudattihan Heinäveden Valamo vielä 1960-luvulla vanhaa kalenteria. Mutta olisiko pyhiinvaeltajien ja turistien virta Valamoon pääsiäisenä yhtä vuolas, jos Suomessa vietettäisiin ortodoksista pääsiäistä vanhan kalenterin aikaan? Ja on kai kirkko myös maailmassa eläviä varten eikä vain luostarikilvoittelijoille!

Gregoriaaninen ajanlasku on todistetusti oikea. Juliaanisen pääsiäisen viettämiseen siirtyminen vertautuisi monessa mielessä edistykselliseltä Suomen ortodoksiselta kirkolta samanlaiseen taantumukseen kuin ruvettaisiin opettamaan auringon kiertävän maata. Erittäin epäloogista ja valheellista olisi kristityltä ruveta myös elämään ikään kuin kahta ajanlaskua: muuhun aikaan vuodesta, siis joulunakin, gregoriaanista, ja suuressa paastossa ja pääsiäiskaudella hypätä näytösluonteisesti hetkeksi juliaaniseen aikaan. Ja tämä vain siksi, että olisimme yhtä taantumuksellisia kuin muut ortodoksiset kirkot.  – Mitä kalenteria muuten noudattavat (pääsiäisen osalta) orientaaliortodoksiset kirkot Lähi-idässä?

Suomen ortodoksisessa kirkossa on äänekäs vanhoillisten uuspuritaanien joukko, joka itkee milloin mitäkin: joulu-sanan pakanallisuutta, homojen tunkeutumista ortodoksisen kirkon jäseniksi, luterilaisuuden vaikutusta yleensä. Kulttuurin olemukseen kuuluu akkulturaatio: se ottaa vaikutteita toisesta kulttuurista ja antaa myös niitä toiselle. Mahtaisiko ortodoksinen kristinoppileiri olla Suomessa niin suosittu, elleivät luterilaiset nuoret kävisi omia rippikoululeirejään.

Puhdasoppisuuden vaatimus pukee huonosti ortodoksiaa. Olen kuullut väitettävän, että mehiläisvahakynttilöitä käytetään siksi, ettei haluta käyttää eläinkunnan tuotteita. Mutta olen nähnyt ulkomailla vähemmistökirkon asemassa olevia ortodoksisia kirkkoja, joissa säännöllisesti käytetään steariinikynttilöitä, enkä pysty näkemään siinä harhaoppisuutta. Yhtä hartaasti ihmiset sytyttävät steariinistakin valmistetun rukouskynttilänsä. Pyhän tulen syttyminen Jerusalemissa on yhtä vaikuttava, vaikka Suomessa olemme silloin jo pääsiäisen viettäneet, elleivät pääsiäiset osu kalenterissa yksiin, kuten tietyin ajoin käy.

On myös todisteltu, ettei suomalainen ortodoksi pääsiäisen jo maassaan vietettyään saisi osallistua toiseen kertaan pääsiäisen viettoon samana vuonna sellaisessa maassa, jossa pääsiäinen on vanhan kalenterin mukaan. Mitä pahaa siinä on, jos (vaikkapa kahdessa maassa asuva) ihminen sivistää itseään menemällä toiseen aikaan vietettävänä pääsiäisenä tutustumaan toisenlaiseen ortodoksiaan? Samalla voi oppia paljon muutakin uutta esimerkiksi välimerellisestä pääsiäisenviettotavasta, kuten suurenviikon palvelusten toimittamisesta kreikkalaisessa perinteessä, joka Suomessa vaikuttaa yhäkin olevan valitettavan heikosti tunnettua, jopa ortodoksipapiston ja -kanttorien keskuudessa.


Avatar photo

Kirjoittaja

Esko Karppanen on filosofian lisensiaatti ja vapaa kirjoittaja. Hänen julkaisujaan ovat muun muassa esseeteokset Unohduksen tällä puolen (Ntamo 2013) ja Jumalten unet (Ntamo 2018) sekä romaani Muurin varjossa (Atrain&Nord 2021).


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.