Millaiset tuulet oikein puhaltavat Suomen luterilaisessa kirkossa? Kun Björn Vikström, Kari Mäkinen ja Irja Askola valittiin piispoiksi vuosina 2009–2010, näytti siltä, että uudistusmielisyys olisi tulevaisuuden sana. Kaarlo Kallialan valinta 2011 tuntui jatkavan samaa kehitystä.
Parin kuukauden takainen Helsingin piispanvaali oli monille paha pettymys. Varsin yleinen tunne ja aavistus ennen vaaleja lienee ollut, että Irja Askola voisi hyvinkin saada seuraajakseen naisen. Kolmesta ehdokkaasta kaksi olikin ansioituneita naisia. Toisin kuitenkin kävi, ja Suomen luterilaisen kirkon piispat muodostavat Askolan eläkkeelle jäämisen jälkeen taas all male panelin. Vaalituloksen syitä on pohdittu ja ruodittu…
säädöMoni kommentaattori on valitellut sitä, miksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko kohtaa uuden avioliittolain valmistautumatta ja housut kintuissa. Valittelu on ymmärrettävää, mutta siinä jää helposti huomaamatta kuinka merkittävästä asiasta tässä koko keskustelussa on kyse kirkolle ja kuinka vähän kirkolla on edellytyksiä sen käymiseen.
Tämän numeron ensimmäisessä artikkelissa Amélie Liehrmann käsittelee historiallisten anteeksipyyntöjen problematiikkaa vähän aikaa sitten ilmestyneen teoksen Voiko historiaa hyvittää? pohjalta. Anteeksipyyntöjä käsitellään kirjassa monesta näkökulmasta, myös teologisesta.
Mistä ihmeestä mä oikeen kirjoitan, mietin kun tulen kotiin pyöräilemästä. Vapaa aihe on paha rasti. Ei mitään suuntaviittaa mihin lähteä aihetta kalastamaan.
Viron uusimman väestönlaskennan (REL 2011) tulokset julkistettiin huhtikuun lopussa. Ne jakavat ja repivät mielipiteitä.