Jos Kenneth Lonerganin ohjaamassa ja elokuvassa Manchester by the Sea olisi elämää yksinkertaistava käsikirjoitus, se voisi olla tarina yksitoikkoiseen talonmiehen työhönsä juuttuneesta miehestä, joka saa uuden mahdollisuuden. Veli kuolee ja testamenttaa poikansa huoltajuuden hänelle.
Silence sisältää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Mitä merkitsee Jumalan hiljaisuus? Poissaoloa ja hylkäämistä vaiko peräti jonkinlaista koetusta ja salattua läsnäoloa?
Kaiken kattava kauneus on kiinnostava elokuva. Se ravistaa elämään tässä ja nyt. Niin yksinkertaisia, mutta niin vaikeita ajatuksia elämän ytimestä: – Aika ei sinua petä. Se on joka hetki lahja. Suostu siihen. – Rakkaus ei lopu. Rakkaus on sinussa ja koko todellisuudessa. Älä torju sen kipua.
Hjalmar Söderbergin klassikkoromaani on filmattu jo kolmannen kerran. Rakkaus ja suuri intohimo ovat vaikea aihe, vaikka rakkauselokuvan valinnut katsoja oletettavasti onkin jo virittäytynyt suurien tunteiden odotukseen. Moni filmi horjahtaa helposti joko ylimakeaan sentimentaalisuuteen tai kuolemanvakavaan eron paisutteluun, jos rakkaus päättyy pettymykseen.
Huippukirurgi muuttuu supervelhoksi omituisella matkalla multiversumin eri tasoilla.
Elokuvissa saa harvemmin nauttia keski-ikäisen naisen älykkäästä muotokuvasta, siksi Mia Hansen-Løven käsikirjoittama ja ohjaama Tämän jälkeen (L’Avenir, 2016) on niin nautittava kokemus.