Manchester by the Sea -elokuvan juliste. Klikkaa kuvaa nähdäksesi suuremman version.
Jos Kenneth Lonerganin ohjaamassa ja elokuvassa Manchester by the Sea olisi elämää yksinkertaistava käsikirjoitus, se voisi olla tarina yksitoikkoiseen talonmiehen työhönsä juuttuneesta miehestä, joka saa uuden mahdollisuuden. Veli kuolee ja testamenttaa poikansa huoltajuuden hänelle. Miehen tulevaisuus saa uuden käänteen, uusi rakkauskin löytyy ja elämä hymyilee.
Onneksi ihminen ja elämän käänteet ovat käsikirjoituksen tehneelle Lonerganille paljon mutkikkaampia. Kun hyvin pienin elein näyttelevä Lee Chandler (Casey Affleck) joutuu palaamaan Bostonista Yhdysvaltojen Itärannikolla sijaitsevaan pieneen Manchesterin satamakaupunkiin, hän joutuu vastakkain oman menneisyytensä kanssa. Joe-veljen (Kyle Chandler) menetyksen tuoma suru on hyvä, mutta sanaton. Veljen asioita järjestellessä miehestä alkaa paljastua uusia puolia.
Kotikaupungista löytyy kaipausta, syyllisyyttä, mutkikkaita sukulaissuhteita, uskonnollisuuteen haudattua alkoholismia ja itsepetosta, henkeä ahdistavan tuttuja paikkoja, menetettyjä mahdollisuuksia ja kyvyttömyyttä tarttua uusiin. Sieltä löytyy myös entinen vaimo (Michelle Williams) uuden miehensä kanssa ja sietämättömän painava yhteinen menneisyys. Se mikä vaimolla nyt on, ei ole Leen ulottuvilla.
Veljenpoika Patrick, 16, (Lucas Hedges) tuo tarinaan nuoruuden kepeyttä, huumoria ja huolettomuutta. Silloin mahdollisuuksia ja elämäniloja tuntuu vielä olevan enemmän kuin vuorokaudessa tunteja. Hänenkö pitäisi luopua elämästään Manchesterissa ja muuttaa Leen luokse? No way!
Lonergan kuljettaa tarinaa taitavasti takaumien kautta. Niiden avulla näkyy välähdyksinä myös leikkisä ja hymyilevä Lee, joka on nykyajassa enemmän yrmeä, hymytön ja äkkipikainen jurottaja. Pieninä paloina tutustutaan Chandlerin sukuun. Varsinkin sen miehiin, jotka ovat vuosia viihtyneet yhdessä suvun kalastusveneellä.
Manchester by the Sea miellyttää suuresti tarinasta välittyvän elämännäkemyksensä takia: kamera tarkkailee, miten kaikkea tapahtuu ihmiselle. Tapahtumat eivät ole korjattavia ongelmia. Niiden ja oman yksinäisyyden kanssa on vain elettävä. Helppoja ja nopeita ratkaisuja ei ole. Kukin yrittää niillä voimilla, joita sillä hetkellä on käytettävissä. Onnellinen loppu ei ole takuuvarma. Elämä on sattumien kooste mutta siinä yllätysten lomassa elää ajoittain myös myötätunto, kaveruus ja yhteys.
Lonergan käyttää hienosti myös hiljaista kuvaa ja musiikkia. Jopa Albinonin Adagio soi kuultavan kauniina juuri oikeassa paikassa.
Arvioitu elokuva:
Manchester by the Sea. Ohjaus ja käsikirjoitus Kenneth Lonergan. Parhaillaan elokuvateattereissa.
