Elokuvissa saa harvemmin nauttia keski-ikäisen naisen älykkäästä muotokuvasta, siksi Mia Hansen-Løven käsikirjoittama ja ohjaama Tämän jälkeen (L’Avenir, 2016) on niin nautittava kokemus.
Se kertoo pariisilaisessa lukiossa filosofiaa opettavan Nathalien (Isabelle Huppert) tasaiseen elämään tunkeutuvista muutoksista, joita riittää. Koulussa kuohuu opiskelijoiden lakko ja opettajakin saa samalla kritiikistä osansa. Aviomies ja opettajakollega Heinz (André Marcon) on löytänyt uuden rakkauden ja haluaa muuttaa tämän kanssa yhteen. Vanha äiti (Édith Scob) on masennuksensa syövereissä ja takertuu tyttäreensä. Kustantaja taas haluaa uudistaa Nathalien oppikirjat vetävämmiksi ja kaupallisesti kannattavammiksi.
Filosofiaa rakastava ja oppilailleen kriittistä ajattelua mielellään siirtävä Nathalie kohtaa vaikeutensa, mutta hänen sisikunnassaan myllertää. Elokuva ei ole kuitenkaan mikään synkistely, vaikka Nathalie sanookin yli nelikymppisten naisten olevan joillekin kuin jätettä. Mutta hän sanoo sen pää pystyssä: sanokaa mitä sanotte, minä tiedän kuka olen. Nyt jos koskaan tarvitaan rakkaiden filosofien ajatuksia tosiasioista, onnesta ja illuusioista.
Itsetietoisuus näkyy Nathalien suhteessa hänen entiseen oppilaaseensa Fabianiin (Roman Kolinka), joka rakentaa radikaaliksi uskomaansa elämänmuotoa Vercorsin vuorilla. Elämässä tulee muutoksia, ajattelukin muuttuu eikä Nathaliella ole mitään syytä hävetä Fabianin edessä nuoruuden aatteitaan.
Nathalie ja Fabian, opettaja ja oppilas. Kumpikin jatkaa omaa tietään.
Isabelle Huppert vie Nathaliensa muutosten läpi upeasti ja hienovaraisesti. ”Luulin että sinä rakastaisit minua aina”, Nathalie sanoo miehelleen 25 avioliittovuoden jälkeen tyynesti tuskin tajuten, mitä on tulossa. Todellisuus iskee konkreettisesti, kun pariskunnan täydet kirjahyllyt puolittain tyhjenevät miehen matkaan.
Nathalien suru ja kaipaus ovat hiljaisia ja sisäisiä. Se näkyy esimerkiksi tuskin tiedostetuissa kyynelissä, kun hän järjestää äitinsä hautajaisia papin kanssa: eronnut, yksin ja nyt myös orpo. Samalla hän on ensimmäistä kertaa elämässään täysin vapaa, sillä lapsetkin ovat jo aikuistuneet.
Mia Hansen-Løven ohjaus etenee rivakasti ja varmoin ottein. Näennäisen keveyden alla kulkevat suuret tunteet ja tapahtumissa otetaan mittaa ihmisestä. Millä voimalla sinä jaksat ja jatkat?
Tämän jälkeen -elokuva päättyy kauniisti Nathalien onnen hetkeen lapsenlapsen kanssa, mutta laulu lapselle kertoo sydämen hiljaisesta surusta.
Tämän jälkeen sai ensi-iltansa Berliinin kansainvälisillä elokuvajuhlilla ja sen ohjaaja Hansen-Løve palkittiin parhaasta ohjauksesta.
Arvioitu elokuva:
Tämän jälkeen, ohjaus ja käsikirjoitus Mia Hansen-Løve. Elokuvateattereissa 14.10.
Artikkelikuvassa muutokset ravistelevat filosofiaa muille opettavan Nathalien uudenlaiseen vapaudentuntoon.
