Tiedon kortit uudelleen jaossa

Syksyn tuulissa leijuu tulevaisuuden siemeniä. Huomioni on kiinnittynyt muun muassa tekniikan opiskelijoiden piirissä heränneeseen teknologiapaaston ideaan ja askeesihyveeseen elämäntapana. Kolme vuosikymmentä sitten kettutytöt kohahduttivat liikkeelle turkistarhauksen omantunnot kysymykset. Tiedostavia mieliä kuohuttaa tekoälyn esiinmarssi. Huolta ei voi sivuuttaa alarmistisena vouhotuksena päätellen huomattavista nimistä, joiden puheenvuoroja on kuultu. Iskelmän tyyliin: maailma muuttuu mut mihin suuntaan?

Mainittujen lisäksi seuraan pala kurkussa kirkollisten kuohujen etenemistä. Katolisen kirkon kehitys on jännitysnäytelmä. Paavi Franciscus oli originelli, rohkea ja humaani herättelijä, jonka aikana puhutti synodaalisen kirkon ajatus. Se tarkoittaisi muun muassa maallikkojen roolin lisäämistä, dialogia kirkon sisällä ja myös katsomusrajojen yli. Nyt näyttää, että Franciscus ja synodaalisen kirkon ajatus on tradition varjelijoiden piirissä luokiteltu liberalismin ja eksytyksen juoneksi. Uusi paavi Leo astelee hiilillä. Kuinka ollakaan, yksi kuuma pesäke löytyy tutusta paikasta Saksasta, jossa synodaaliajatuksen edistäjät ovat Vatikaanin tarkkailussa. En tiedä, onko tämä kokonaan erillinen asia, mutta seuraava kannattaa painaa mieleen. Saksassa on syntynyt aloite Aabrahamin perinnön, kolmen maailmanuskonnon välisen rakentavan dialogin ympärille. Nettisivu kulkee nimellä House of One. 

Tiedon ja ymmärtämisen pakeneva kajastus

Viimeisen parin vuoden aikana virinnyt katsomuksellinen keskustelu koskee koko maailmankaikkeutta. Värikkäissä muotoiluissa puhutaan kosmologian kriisistä. Vertailukohtina kannattaa muistaa nimet Nikolaus Kopernikus, Tyko Brahe, Galileo Galilei ja Isaac Newton.

Galileo Galilein maailmaa mullistaneet ajatukset teki mahdolliseksi verraton innovaatio, lasin hionta ja valoa taittavan linssin muotoilu, mikä onnekkaasti johti kaukoputken keksimiseen. Kaukoputki ja aikanaan kehittyneet teleskoopit ovat ihmissilmän jatke ja tehostaja. Kun on opittu ymmärtämään valoa ilmiönä, sen luonnetta sähkömagneettisena värähtelynä ja koostumusta eri aallonpituuksien yhdistelmänä, on avautunut mahdollisuus rakentaa instrumentteja, jotka vahvistavat ihmissilmän näkökyvyn useiden miljoonien vahvistusta vastaavaksi.

Isoja askelmia olivat Hubble-teleskooppi 1990 ja uskomaton JWT eli James Webb -avaruusteleskooppi 2021, jonka kautta avautuvat näkymät ovat synnyttäneet pienen avaruustiedon vallankumouksen. Kosmologian kriisi ei ole juurikaan liioiteltu termi. JWT:n näkymät ovat saaneet asiantuntijat haukkomaan henkeä ja hieraisemaan maallisia silmiään. JWT:n jälkeenkin on otettu askelia. Euroopan avaruusjärjestön ESA:n 2023 laukaisema Euclid on maan ja auringon vetovoimakenttien väliseen rauhalliseen L2 pisteeseen singottu kiikari, joka katselee maailmankaikkeuden miljardien galaksien loputonta ulappaa, kartoittaa materian makrorakenteita, galaksijoukkoja, tyhjiöitä, kuplarakenteita ja seittejä. Vera C. Rubinin observatorio vuoren huipulla Chilessa aloitti tuijotuksensa universumin syvyyksiin vuonna 2026. Uusin merkittävä teleskooppi Nancy Grace Roman laukaistiin myös tänä vuonna. Yhteen laskettu mahtipontinen laitekanta on astronomisen kallis investointi mutta rauhanomainen ja silti halpa verrattuna siihen mitä ihmiskunta on sijoittanut sotavoimaan ja parhaillaan käyttää toistensa tuhoamiseen.

Avaruustiedon keruu ja tutkimusponnistus koettaa avata tieteen kohtaamia avoimia kysymyksiä, joita ovat pimeän aineen ja energian arvoitus, maailmankaikkeuden laajenemisen oletus ja kaiken takana maailman alkusynnyn mysteeri, juhlittu Big Bang -kertomus, joka on jo vähitellen muuttumassa näyttöön nojaavasta teoriasta havaintodatasta nousevaksi hypoteesiksi.

Huomionarvoista on lukuisten johtavien tiedemiesten, fyysikkojen sekä tieteenfilosofian ja tieteen historian tutkijoiden puhetapojen muutokset. World Science Festival on vuodesta 2008 alkaen New Yorkissa kokoontunut tieteen, taiteen ja kulttuurin nimekkäiden esiintyjien varaan rakentuva live-esityksiä ja online-mediaa jakava organisaatio, jonka järjestämät keskustelut, yleistajuiset ja asiantuntija puheenvuorot ovat keränneet jo 300 miljoonaa paikalla tai ruudulta seuraavaa katselijaa.

Varmuuden haihtuminen, teoria ja spekulaatio

Toinen merkittävä ajattelun, kulttuurin ja maailmankaikkeuden pohdinnan promoottori on Britanniassa toimiva Institute of Arts and Ideas (IAI), jolla on hyvä nettisivu. Lainaan tähän Google-kääntäjän avulla lyhyen selostuksen: ”IAI perustettiin vuonna 2008 tavoitteena pelastaa filosofia sanojen merkityksiä koskevista teknisistä väittelyistä, palauttaa se suurten ajatusten pariin ja nostaa nämä ajatukset kulttuurin keskiöön. Tavoitteena ei ole vain kulttuurielämän jalostaminen, vaan kyseessä on kiireellinen kehotus pohtia uudelleen asemaamme ja nykytilaamme. Tämä uudelleenarviointi on kiireellistä ja välttämätöntä, sillä ajatusten maailma on kriisissä. Perinteinen modernistinen käsitys, jonka mukaan paljastamme vähitellen todellisuuden ainoan oikean kuvauksen, on horjunut, kun tietoisuus ajatusten kulttuurisista, historiallisista ja kielellisistä rajoitteista on kasvanut. Samalla postmodernin kulttuurin paradoksit ovat jättäneet meidät eksyksiin ja hämmennyksen valtaan tässä suhteellisuuden leimaamassa maailmassa. Emme tiedä, mihin uskoa, emmekä tiedä, miten löytää vastauksia.”

Uusien ajattelutapojen etsiskely ja hahmottaminen on IAI:n tervetullut missio. World Science Forum ja IAI ovat kutsuneet puhujiksi johtavia tieteen, erityisesti luonnontieteen, filosofian ja tieteen filosofian nimiä. Esityksissä yhä useammin mainittu teema on epävarmuus ja todellisuuden mysteeri. Fyysikko Lisa Randall on käyttänyt sanontaa ”the fine balance between theory and speculation in modern science”. Tieteenfilosofi Björn Ekeberg huomauttaa, miten moderni kosmologia nojaa käytännössä yksinomaan muinaisen valon heikkojen jälkien lukemiseen, mutta havaitut anomaliat saattavat paljastaa ei ainoastaan teorian säröjä mutta myös rajoittavat kykyämme nähdä (ja ymmärtää). You Tubessa on video.

Nobelisti Roger Penrosen kanssa ajatuksia jakaneet fyysikot Sabine Hossenfelder ja Ivette Fuentespohtivat maailman huikaisevaa skaalaa ja kysyvät perimmäisen todellisuuden luonnetta. Onko todellisuus yksi vai jotain monta samanaikaisesti? Kvanttitodellisuuden tutkimuksen paljastamat mysteerit kutsuvat kysymään, mitä jos todellisuus on jotain kokonaan muuta kuin ajattelemme – tai ylipäänsä voimme ajatella ja ymmärtää. Itse tajunnan ja tietoisuuden olemus, elämän alkuperä maailmankaikkeudessa ovat täysin pimennossa. Tunnetut fyysikot Brian Greene, Sean Carrol ja Leonard Susskind pohtivat näitä ”at the very edge of understanding, where physics meets philosophy”:

youtube.com/watch?v=0Ji1UFPT–M&t=1733s

youtube.com/watch?v=LJ_l_DQ1AnU

youtube.com/watch?v=-U-OLazb3eU

Huomattava tieteestä kirjoittava Michael Pollan julkaisi 2026 kirjan ”A World Appears: A Journey Into Consciousness”. Hän on päätynyt epäilemään, voiko tietoisuuden selitys olla pelkästään materian sisäinen ja miten tajuisuutemme on kuin labyrintti, josta ei ole ulospääsyä.

Ymmärrettävyys ja tietämisen ylpeys

Olen kirjoittanut Vartijassa sieluani puristavasta teemasta, jota olen kuvannut nolla–nolla-tasapeliksi materialistisen fundamentalismin ja fundamentalistisen apologiaohjelman välillä. Jälkimmäinen viittaa uskontorationalismin pyrkimykseen löytää tieteeseen ja pyhiin kirjoituksiin nojaava todiste Jumalan käsitteen ja ontologian tueksi.

vartija-lehti.fi/aarettoman-teologiaa-ja-ontologiaa/

vartija-lehti.fi/stephen-meyer-ja-apologian-tukikepit/

Jos teologian rakennelma vetoaa ilmoitettuun totuuteen ja inspiroituun tekstiin, päädytään ns. episteemisen positivismin teesiin. Tämä voidaan ilmaista myös ymmärrettävyysaksioomana, joka sanoo olennaisesti, että ihmisen tajunnallisuus ja Jumalan tajunta ovat kuin synkronisesti kytkeytyneet viestiyhteyteen, illuminaatioksi kutsutun ominaisuuden välittämänä. Katolisen kirkon katekismuksessa tällainen ihmisen tajuisuuden ja ajattelun sekä Jumalan mielen välinen yhteys on nähdäkseni postuloitu yhdeksi kirkon ja teologian prinsiipiksi. Ohjelmallinen tiedeoptimismi ja materialistinen realismi nojautuu olennaisesti samankaltaiseen lähtökohtaan, ihmisen tajunnassa pyörivän kognition 4D-mallin ja tosiolevan vastaavuuteen. Tämän – tosin varsin hyödyllisen – lähtökohdan haastavat monet syvälle ulottuvat tietoisuuden pohtijat, joista esimerkkinä Donald Hoffman:

vartija-lehti.fi/apologia-ja-bunkkerit/

vartija-lehti.fi/huokauksia-nojatuolista/

Mainittua ymmärrettävyysaksioomaa sanon hyödylliseksi, koska sellaisen varassa tapahtuu kaikki arkinen elämä, teknologia, arjen kemia ruuanlaitosta materiaalikehitykseen, tietotekniikkaan, viestintään ja lääkkeiden soveltamiseen. On kuitenkin hyvä nöyrästi muistaa, että tämä kykymme on lainassa, mahdollisesti evoluution kuluessa kehittynyt aistiemme liityntä maailmaan. Syvä peritodellisuus jää luojamme salaisuudeksi.

Artikkelikuvassa James Webb Telescope. Kuva: NASA, Public domain, via Wikimedia Commons.