Kansanedustaja Pertti Salolainen. Kuva: Eduskunnan kuvapalvelu
Yhdysvalloissa rahat ja media ovat juutalaisen väestönosan käsissä. Näin on, mikäli uskomme kansanedustaja Pertti Salolaista.
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Salolainen sanoi Ylen aamu-tv:n lähetyksessä marraskuun lopussa, että ”Yhdysvaltojen on vaikea ottaa neutraalimpaa kantaa Israel–Palestiina-asiassa, koska heillä on niin vaikutusvaltainen juutalaisväestö, jolla on sekä rahat että media käsissä.”
Antisemitismiä vastaan taisteleva juutalainen ihmisoikeusjärjestö Simon Wiesenthal Center (nimetty kuuluisan natsien metsästäjän mukaan) otti tiukan kannan Salolaisen puheisiin. Se vaati Suomen hallitusta tuomitsemaan Salolaisen puheet ja erottamaan hänet kaikista virallisista tehtävistä. Salolainen ei ymmärtänyt asiasta nousseita antisemitismisyytteitä.
Puoluetoveri Ben Zyskowicz, joka on tuntenut Salolaisen vuosikymmenien ajan, todisti, että tämä ei missään nimessä ole antisemiitti. Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Salolainen käytti yhtä tyypillisimmistä antisemiittien valheellisista väitteistä.
Voi tietenkin olla, että kyseessä oli vain hetkellinen huono sananvalinta, kuten asiaa on eräillä tahoilla selitetty, eikä lause kerro mitään Salolaisen todellisista aatoksista. Mutta entä se vaihtoehto? Että jos Salolainen todella ajattelee niin? Entä jos hän pitää faktana sitä, että Yhdysvalloissa juutalaisväestö = juutalaiset pitävät hallussaan maan finansseja ja mediaa? Siinä tapauksessa hänen on tietenkin vaikea ymmärtää, että on väärin todeta silkka tosiasia.
Helsingin Sanomien mukaan juutalaisten seurakuntien keskusneuvoston puheenjohtaja Gideon Bolotowsky totesi, että ”Salolaisen kannattaisi vaihtaa yöpöytälukemiseksi jotkut muut kirjat kuin Siionin viisaiden pöytäkirjat ja Mein Kampf, jossa juutalaisten maailmanherruus on kovasti esillä.” Tämä on tietenkin kärjistys, vaikka Adolf Hitlerin bestseller Mein Kampf pitkästyttävyydessään käykin hyvästä unilääkkeestä.
Siinä Bolotowsky on tietenkin oikeassa, että idea juutalaisten turmiollisesta maailmanherruudesta, johon rahamaailman ja median hallinta oleellisesti kuuluu, ja sen leviäminen on pitkälti 1800–1900-lukujen taitteessa laaditun Siionin viisaiden pöytäkirjojen ansiota.
Mutta voisiko Siionin viisaiden pöytäkirjojen vaikutus ulottua nykyaikaan ja Kokoomuksen kansanedustajiin? Viimeinen painos teoksesta otettiin Suomessa toisen maailmansodan aikoihin, mutta suomeksi pöytäkirjat löytyvät helposti useammalta nettisivulta. Huijaus siis elää yhä.
Kansikuva eräästä Siionin viisaiden pöytäkirjojen espanjankielisestä käännöksestä.
Simon Wiesenthal Center oletti Salolaisen väitteen edustavan hyväksyttyä ajattelutapaa Suomessa, koska siihen ei heti puututtu. Hyvä kysymys onkin, kuinka monet Salolaisen poliitikkokaverit Kokoomuksessa ja muissa puolueissa ajattelevat samalla tavoin.
Stimulus on törmännyt väitteeseen joskus hyvin yllättävillä tahoilla. Tuttavat, jotka muuten ovat ihan tolkun ihmisiä, saattavat vakavalla naamalla todeta juuri saman kuin Salolainen. Eivätkä hekään pidä itseään antisemiitteinä. Mikä siis on mennyt pieleen?
Kysymyksen voi purkaa auki vertailemalla Salolaisen sammakkoa muihin kansallisuuksia, rotuja ynnä muita sellaisia koskeviin yleistyksiin. Onko mustilla Yhdysvalloissa enemmän valtaa käsissään, kun Barack Obama istuu toista kautta presidenttinä? Kokoaako hän toisia amerikanafrikkalaisia yhteen pohtimaan, miten tätä valtaa voitaisiin käyttää? Olisivatko homot saaneet Suomessa lisää valtaa, jos Pekka Haavistosta olisi tullut meidän presidenttimme? Miten ”he” olisivat siinä tapauksessa ryhtyneet juonikkaasti toimimaan ”meitä” vastaan?
Ennen kaikkea tulisi katsoa tarkemmin Yhdysvaltojen poliittista kenttää ja kahden valtapuolueen presidenttien toimintaa sekä heidän suhdettaan Israeliin ja Yhdysvaltojen juutalaisväestöön. Republikaanipresidentit ja muut poliittiset vaikuttajat ovat olleet perinteisesti tiukasti Israelin asiaa ja Yhdysvaltojen vahvaa sotilaallista läsnäoloa Lähi-Idässä ajaneita haukkoja. Heidän joukossaan on kuitenkin ollut huomattavasti myös Richard Nixonin kaltaisia antisemiittejä.
Demokraatit ovat yrittäneet enemmän tasapainoilla Israelin, palestiinalaisten ja arabien välissä – ei tarvitse kuin muistella Jimmy Carterin ja Bill Clintonin erinomaista työtä liennyttäjinä ja (tilapäisen) rauhan luojina. Tämä onkin yksi niistä syistä, joiden vuoksi Yhdysvaltojen juutalaiset äänestävät enimmäkseen demokraatteja. Monet asiantuntevat tarkkailijat ja analyytikot ovat jo vuosikymmenten ajan todenneet uudestaan ja uudestaan, ettei Yhdysvaltojen juutalaisilla ole Israelin suhteen yhteistä poliittista agendaa. Vanha vitsi kahdesta juutalaisesta ja heidän kolmesta mielipiteestään pitää tässäkin paremmin kutinsa kuin antisemiittisiin kliseisiin nojaavat spekulaatiot.
Stimulus
