Palestiina ja Kansainliitto

Lähi-idän traaginen tilanne näkyy kansainvälisessä mediassa rajuina puheenvuoroina. USA:ssa on menossa pelottava kehitys, jossa hallinnon Lähi-idän-politiikka repii maan kahtiajakoa pahemmaksi. Näkyvien kommentoijien, poliitikkojen ja podcast-journalistien teksteistä välittyy lohduton tilannekuva itseään runtelevasta maasta. Eräät vaikutusvaltaiset oikean laidan vaikuttajat, joilla on miljoonien yleisö, ovat muuttaneet mieltään koskien Israelin toimia Gazan sodassa. Heitä seuraa nuori sukupolvi. Tuore tragedia, radikaalia oikeistokristillisyyttä julistaneen Charlie Kirkin raukkamainen murha Utahissa yliopistokampuksella on tullut osaksi tätä USA:n Israel-suhdetta koskevaa kiistaa. Kuvaavaa on, että Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on katsonut tarpeelliseksi esiintyä näkyvästi USA:n julkisuudessa asian johdosta. USA:ssa kansalaisten mieliä ravitseva informaatio liikkuu uutisvirran ohella talk-show isäntien tarjoilemana. Kaksi näkyvää ja suosittua ohjelmaa on hyllytetty poliittisen ahdistelun nimissä. Jäljet pelottavat.

Ammottava tiedon tarve

Kaoottisen ja ristiriitaisen tiedon tulvan keskellä olisi luotettavan ja tasapuolisen tiedon ja pintaa syvemmälle yltävän asiantuntemuksen tarve huutava. Tämä on globaali kansainvälistä turvallisuutta koskeva kysymys aikana, jolloin ilmassa on antisemitismin oireilua ja Huntingtonin dystopian, sivilisaatioiden törmäyksen merkkejä. Asiallisen ja luotettavan tiedon tarve on akuutti myös Suomen mediakentässä. Kanava-lehdessä 6/2025 on André Swanströmin yllättävä kriittinen puheenvuoro suomalaisen Lähi-idän tutkimuksen ja asiantuntemuksen tasosta. En tunnista artikkelin väittämää ongelmaa enkä ole pätevä lausumaan suomalaisen Lähi-itää koskevan tutkimuksen meriiteistä. Toivon, että Swanström ja Suomen harvalukuiset Lähi-idän asiantuntijat voisivat toisiaan täydentäen avata tuota kirottua solmua meille maallikoille, lukevalle ja tiedostavalle yleisölle. Tekstini on yksityisen eurooppalaisen kansalaisen puheenvuoro, joka yrittää lähinnä summata yleistajuisia tiedonlähteitä.

Abrahaminen konsiili

Vartija-lehti julkaisi 8.7.2025 artikkelini ”Lähi-itä ja kansojen oikeus”, jonka synnytti Israel–Palestiina-konfliktin uutisvirran seuraaminen. Hamasin julman terroriteon laukaiseman Gazan kostosodan raivotessa mitään edistystä ei ole tapahtunut. Jutussa toistin näkemykseni, jonka mukaan Lähi-Idän vuosikymmenien tulehdus ja vihanpito vaatisi syvällisen kansainvälisen sovintoprosessin ja sovittelun, jonka lähtökohta olisi 1800-luvulla käynnistyneen sionismin, ensimmäisen maailmansodan kaaoksen ja Kansainliiton epäonnistuneen projektin analyysi ja virheiden auki kirjoittaminen.

Löysin äskettäin yllättäen kaksi esitystä, joissa esitetään asiantunteva historia-analyysi juuri tästä näkökulmasta. Maailmaa on uhkaamassa antisemitismin kasvu. Tätä vaarallista ja epätoivottavaa ilmiötä voisi torjua asiallinen rohkea ihmisyyden asiaa julistava historiatarkastelu. Linkin takaa löytyvän jutun otsake on provosoiva mutta ei aiheeton “The Lie That Created The Middle East”.

Tässä taas on katsaus historiaan, joka kattaa ensimmäisen maailmasodan kaaoksen, Ottomaanien imperiumin hajoamisen ja suurvaltapelureiden otteet kuten ristiriitaiset lupaukset itsemääräysasemaa havitteleville osapuolille. Euroopan olojen, poliittisen laskelmoinnin ja natsien rikosten kauhistavat heijastukset näkyvät kuvassa.

Juutalaiskristillisen sivilisaation ja samoin islamin vaikutusalueella ei ole mahdollista sivuuttaa uskontojen pyhien kirjoituksien asemaa. Kristillisten kirkkojen piirissä on viime aikoina ja erityisesti valistuksen vuosisatojen kuluessa voittanut alaa maltillinen Raamattu-ymmärrys, jonka mukaan ”Raamattu ei ole luonnontieteen oppikirja”. Arvelen, että tällainen suhtautumistapa on vallalla myös juutalaisen uskonnon tavassa lukea Raamatun tekstejä. Islamin piirissä vallitsevaa maailmanselityksen eksegetiikkaa en tunne.

Kaikkien Aabrahamin perinteestä nousevien uskontoperinteiden tulisi selvittää ja keskenään neuvotellen sopia, miten alueellisen nautinnan ja maankäytön oikeudet tulisi pyhien kirjoituksien eettisten suuntaviivojen mukaan ratkaista. Kysymys kuuluu, onko Raamattu seutupolitiikan, maankäytön ja maaoikeuden oppikirja?

Palestiinan tunnustaminen

Kaikkialla maailmassa löytyy alueita, joita ovat kansoittaneet kulttuurit satoja ja jopa tuhansia vuosia sitten. Väestösiirrot, vapaaehtoiset ja pakotetut, valloitukset, sodat ja katastrofit ovat kuljettaneet ihmisiä maiden ja mantereiden välillä. Tarvittaisiin laaja kansainvälinen Abraham-konsiili, vuosia kestävä prosessi, jolla luotaisiin periaatteet, millä tavalla historian, arkeologian, kulttuuritutkimuksen, uskontotieteen, yhteiskuntatieteen ja oikeushistorian avaamista näkökulmista voitaisiin johtaa alueellisen yhteiselämän ja kulttuurien rinnakkainelon periaatteet. Seuraavassa podcastissa esiintyy amerikkalainen juutalainen Rich Forer, joka kuvaa ajattelunsa muuttumista pro-Israel sionismista Palestiinaa ymmärtäväksi aktivistiksi.

Seuraavassa dokumentissa esiintyy juutalainen professori Avi Shlaim, jonka uskomaton elämäntarina ja syvä tietämys tarjoaa näkymän juutalaisen kansan vaiheisiin. Avi Shlaim syntyi 1945 juutalaiseen perheeseen Bagdadissa, Irakin kuningaskunnassa. Laaja juutalaisyhdyskunta oli menestyvä lojaali yhteisö silloisen suvaitsevan arabikulttuurin sisällä. Tilanne muuttui 1948 ja lähes kaikki Irakin juutalaiset joutuivat jättämään kotinsa. Avi Shlaimin perhe muutti Israeliin 1951. Hän kouluttautui Englannissa Cambridgessa ja Lontoossa, lopulta Readingissa. PhD-opintojen aiheena historia ja kansainväliset suhteet. Hän on toiminut tutkijana, professorina Oxfordissa 1987–2006 alana poliittinen historia. Hän on kriittinen Israelin nykyisen hallinnon, valtiollisen sionismin ja aluevalloitusten politiikkaa kohtaan. Avi Shlaimin viisas, maltillinen ja humaani viesti olisi huomattavan kansainvälisen tunnustuksen arvoinen.

Tuore uutisaihe Euroopassa on kysymys Palestiinan valtion tunnustamisesta. Olen ehdottomasti maltin ja harkinnan kannalla. Kahden valtion mallin toteuttaminen vaatisi edellä kuvatun radikaalin kansainvälisen sovitteluprosessin. Palestiinan valtion perustamisessa kauhuskenaario olisi sama kuin Israelin valtion käynnistyessä 1948, jolloin valtion syntyhetkellä oli valmiina verisen katkeruuden asetelma ympärillä olevien valtioiden taholta.

Artikkelikuvassa Avi Shlaim. Kuva: Mans2014, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons