Teoksessaan Naisen paikka. Suomalaiset Ambomaalla 1870–1900 professori Simo Heininen kertoo yhdestätoista naisesta Suomen Lähetysseuran työssä Ambomaalla, nykyisessä Namibiassa. Teoksen päähenkilöistä kuusi on suomalais- ja viisi afrikkalaistaustaisia, ja heistä jokainen linkittyi tavalla tai toisella Ambomaan työhön jossakin elämänsä vaiheessa. Teoksessaan Heininen pyrkii avaamaan naisten taustoja ja asemia sekä heidän rooliaan niin Afrikassa kuin Suomessakin mutta myös naisten kokemien ja edustamien kulttuurien kohtaamisia ja yhteentörmäyksiä.
Heinisen teos on nopea ja helppo lukea, ja kirjan matrikkeli ja karttaliitteet ovat hyödyksi sekä kirjaa lukiessa että sen jälkeen. Tekstiä värittävät pitkät lainaukset lähdeteksteistä. Nämä ovat kiinnostavia ja antavat hyvinkin arkista ja realistista kuvaa siitä työstä, jota Ambomaalla tehtiin. Kuvauksista lähettiperheistä ja heidän arjestaan saa väläyksiä elämästä sekä Suomessa että Ambomaalla, ja niistä kulttuurisista eroista ja odotuksista, joita lähetystyöhön eri tavoin linkittyvät naiset kohtasivat.
Ehkä juuri lainausten kiinnostavuuden vuoksi jäin lukiessani kaipaamaan vieläkin enemmän niiden analysointia. Monissa lainauksissa on hyvinkin suoria näkemyksiä esimerkiksi teoksessa esitellyistä naisista, ja olisi ollut kiinnostavaa lukea pohdintaa niihin liittyen esimerkiksi vertaamalla Ambomaalla koettuja tilanteita toisiinsa tai kontekstia laajemminkin huomioiden. Vaikka lainaukset ovatkin siis kiinnostavia, keskustelua niiden kanssa ei juurikaan ole. Myös jotkin suoraan lähdeaineistosta tekstiin poimitut sanavalinnat herättävät hämmennystä.
Suurempi pohdinnan aihe lähteiden suhteen on kuitenkin se ääni, joka niistä nousee. Heinisen merkittävimpiä lähteitä ovat Ambomaalla lähetystyötä tehneiden ihmisten päiväkirjat ja kirjeenvaihto, mutta käytössä on myös erilaisten kokousten muistioita sekä sanoma- ja aikakauslehtiä. Tutkittavan aikakauden tiedostaen on ymmärrettävää, että valtaosa lähteistä on miesten kirjoittamia, mutta erityisesti teoksessa esiteltyjen naisten haastavan aseman huomioiden olisi ollut perusteltua ainakin todeta se, että näissä tilanteissa painottuu vastakkaisen sukupuolen näkökulma.
Lähes kaikista naisista kerrottaessa lähteinä korostuvat joko heidän puolisoidensa tai muiden alueella työskennelleiden miespuolisten lähettien päiväkirjat tai kirjeet. Joidenkin naisten omaakin kirjeenvaihtoa on käytetty lähteenä, erityisesti Ida Weikkolinista, Amalia Diehlistä ja Hilja Lindbergistä kerrottaessa, mutta tällöinkin heidän ajatustensa kanssa yhdenvertaisena vertailukohtana on heidän kanssaan työskennelleiden miesten näkemykset heistä, eikä näkemyseroja lähettien välillä pohdita sen tarkemmin.
Teoksen päähenkilöiden oma ääni tai näkökulma jääkin monessakin kohtaa vähäiseksi, joistakin naisista kerrottaessa sitä ei kuulu lainkaan. Ja vaikka Heininen mainitseekin perinteisen historiankirjoituksen unohtaneen tai työntäneen marginaaliin lähetystyötä tehneet naiset, ei heidän työnsä ja elämänsä kuvaaminen näin vahvasta miesperspektiivistä vapauta heitä siitä marginaalista.
Heinisen teoksen otsikko, Naisen paikka. Suomalaiset Ambomaalla 1870–1900, herättää joitakin kysymyksiä. Teosta lukiessa jää vähän epäselväksi, mikä on tuo kuvattu naisen paikka. Kirjasta ilmenee hyvin se, että miespuoliset lähetystyöntekijät kaipasivat morsiamiaan hoitamaan taloutta, laittamaan ruokaa ja ompelemaan vaatteita, ja lähteiden perusteella tähän rooliin asettuminen vaikutti olevan se lähes ainoa naisille hyväksytty paikka. Oliko tämä siis se naisen paikka Ambomaalla?
Kirjaa lukiessa pohdin myös sitä, kuinka yksittäisiä naisia enemmän siinä kuvattiin kokonaisia perhekuntia, puolisoiden välisiä suhteita ja lähettiperheiden elämää. Vaikka teoksen luvut onkin nimetty naisten mukaan, niistä monessa kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti myös muista yhteisön ihmisistä, mikä hämärtää ajatusta siitä, että juuri nämä yksitoista naista olivat tutkimuksen kohteina. Myös teoksen alaotsikko kaipaisi täsmennystä, onhan miltei puolet kirjassa esitellyistä naisista afrikkalaisia. Teoksen keskittyessä miesten näkemyksiin eri kulttuuritaustoja edustavista lähettiperheistä tämä olisi voinut näkyä myös otsikoinnissa.
Arvioitu kirja: Simo Heininen: Naisen paikka. Suomalaiset Ambomaalla 1870–1900. Väyläkirjat 2025. 239 s.
