Marko Rupnik.

Mosaiikkia ja ihon taikaa

Katolisen kirkon tuore ja kenties vuosiin erikoisin tapaus saa rappauksen tippumaan seinältä. Kyseessä on esteettisiä ja spirituaalisia syvyyksiä koskeva fantasia, moraalinen konnanovelli ja teologinen pähkinä, joka koettelee kirkon kivijalkaa järistyksen lailla. Mikäli katolinen kirkko uskaltautuisi rajun totuudellisuuden tielle, silmien avaamiseen ja luutumien murtamiseen, tämä voisi olla koko maailmalle kauneuden, oikeuden ja etiikan oppitunti. Otan asian puheeksi sen yleisen tärkeyden vuoksi. Toivon hartaasti, että arvostamani paavi Franciscus selviää kohusta kuiville. Vahingoniloon tai ilkkumiseen ei ole aihetta. Protestantismin suunnissa riittää vastaavia outouksia kukkuramitalla.

Marko Rupnik on 1955 syntynyt jesuiittapappi, mutta samalla lahjakas taiteilija, joka on luonut maailmanmaineen upeiden mosaiikkiteostensa ansiosta. Marko Rupnik ja nunna/sisar Ivana Hosta perustivat 1980-luvulla Sloveniaan hengellisen yhteisön Loyola Community. Myöhemmin 1990-luvulla Marko oli perustamassa Roomaan Aletti Center -nimistä taide- ja kulttuurikeskusta. 

Tripla ja luovuus

Vuonna 2022 alkoi paljastua, että isä Rupnikilla oli ollut useita vuosia kestäviä erikoislaatuisia intiimisuhteita Loyola-yhteisössä ja Aletti-keskuksessa asuvien naisten kanssa. Yksi naisista tuli lopulta julkisuuteen italialaisen aikakauslehden Domanin julkaistua haastattelun, jossa hän kuvasi 9 vuotta kestänyttä asteittain syvenevää suhdettaan termillä ”vajoaminen helvettiin”. Tapauksia on tullut julki lukuisia. Marko Rupnikin suhde naisiinsa oli sekoitus taitavaa hurmausta ja imartelua, ilmeisen tahdikasta mutta asteittain manipuloivaa, kuin psykologisen ansan virittelyä. Rupnik todisteli naiselle, miten hänen, siis Markon taiteellinen luovuus on kohteesta säteilevän ikuisen naiseuden (eternal feminine) tulosta. Hänen mukaansa seksi kolmen kesken on kuin kolminaisuuden kuva.  (Victims testified the abuse included his fondness for three-way sex “in the image of the Trinity.”) Yhden kokijan kuvaus kuuluu näin: “Father Marko at first slowly and gently infiltrated my psychological and spiritual world by appealing to my uncertainties and frailties while using my relationship with God to push me to have sexual experiences with him.”

Tarinassa on tähän mennessä nähty hämmentäviä käänteitä. Paljastui, että isä Rupnik oli antanut papillista sielunhoitoa naiselle, jonka kanssa oli ollut seksuaalisessa suhteessa. Tämä rippiprotokolla taisi olla sellainen rike, josta katolisen kirkon muodollinen oikeus sai syyn oikeusjuttuun ja lähtöpasseihin. Suurempi osa kohteena olleista useita naisista ei kaiketi ole saanut oikeutta, ei korvauksia sielun vammoista tai terapeuttista huomiota. Paavin kanslia on kompastellut asian kanssa, erehtynyt viivyttelyyn, joidenkin kuritoimien peruuttamisiin jne. Paavi Franciscuksen sakkotili jatkaa kasvuaan ja moittijat riekkuvat.

HeToo, nautinto ja morkkis

Tapauksen kummat piirteet koskettavat yleismaailmallista teemaa seksuaalisuudesta, sukupuolisesta häirinnästä, mieskäytöksen törkeydestä ja psykopatologiasta. Erityinen huomio kuuluisi kiinnittää selibaattioppiin ja sen kieroutuneisiin seurauksiin. Rupnikin kohtaamat naiset olivat aikuisia ja suhde saattoi kestää useita vuosia. Viittaus viime vuosikymmenen MeToo -kohuteemaan ontuu pahasti, kun naisosapuoli on mukana vapaaehtoisesti, selvästi omien syidensä vuoksi. Haastatellun naisen kuvauksesta ilmenee varovainen ja hienovarainen lähestyminen, psykologisen, spirituaalisen vuorovaikutuksen ja epäilemättä lopulta ihokosketukseen johtaneen hempeilyn kulku. Väkisin toimimista ei ole ainakaan selvästi raportoitu ja voisi olettaa, että tämän terapeuttis-spirituaalisen hoidon vastaanottava osapuoli on ollut myöntyväinen ellei jopa tiedostamattomasti aktiivinen.

On pakko kysyä, missä määrin tilanteessa on ollut selibaattiopin kontrolloima normaalin seksuaalisen kaipauksen omaava nainen, jonka kieltäymyksen kuori vähitellen mureni luonnollisesta luojamme antamasta syystä. Selibaatti-ihanne toimi pidäkkeenä, lisäsi kaipauksen panoksia, kunnes taitavan liehittelijän empaattinen kosketus sai aistillisen tarpeen purskahtamaan esiin. Omantunnon rakenteisiin piirretyt opit saivat sitten nautinnon jälkeen esiin syyllisyyden, häpeän ja ennen pitkää katumuksen, itsevihan ja katkeruuden viettelijäksi kokemaansa miestä kohtaan.

Rupnikin toimet ansaitsevat moitetta monessa mielessä. Spirituaalisten motiivien esittäminen kuvatulla tavalla on niljakasta kieroilua, psykologisen ansan kehittely, riippuvuuden synnyttäminen ja epävarmuuden tunteiden manipulointi ovat halveksittavaa käytöstä. Mahdollinen uhkailu, mikäli sellaista oli, lisäisi moitittavuutta.

Traagisen surullista tai absurdia on, jos tämän kieroilevan pelin tuloksena seksuaalisessa lukossa, hormonien häkissä luonnollisen nautinnon puutoksessa oleva naisosapuoli tuli lopulta saaneeksi olennaiseen tarpeeseen terapiaa –  vaikka sotkuisen epätyydyttävällä tavalla. Jopa yhdeksän vuotta jatkunut suhde kertoo jotain tärkeää. On ymmärrettävää, että naisen oikeutettu turhautuminen, löyhän ansan tunne ja petetyksi tulemisen kokemus kasvoi ja lopulta mitta täyttyi. Vain kokija itse tietää, mikä vaikutus oli sillä, kun paljastui, että hänen uniikki eroottinen lahjansa ei ollut Rupnikille ainoa vaan pikemmin kuin yksi paratiisin hedelmistä.

Selibaattioppia julistavien tulisi katsoa elämän realismia avoimin silmin ja inhimillinen omatunto valppaana. Luonnollinen seksuaalisuus on luojamme lahja ja siihen tulisi suhtautua kiitollisuudella, vakavuudella ja avoimuudella. Selibaatti sopii joillekin, joilla persoonan rakenne ja seksuaalinen identiteetti tukee tietoista pidättymisen ratkaisua. Kaikenlainen hurskausansion keruu kieltäymyspisteillä on noloa ja turhaa.

Taideaarteet varjeltakoon

Rupnik-skandaalin viimeisin vaihe on kiistely hänen huikaisevien taideteostensa kohtalosta. Luomukset ovat suuria ja mosaiikin luonteen vuoksi rakennuksen kiinteitä osia, joiden poistaminen vaatisi väkivaltaa. Rupnik-tapauksen teologiset, esteettiset ja moraaliset piirteet aiheuttavat ymmärrettävää tuskaa.

Mosaiikkiteoksien elinkaari on tyypillisesti vuosisatoja, joskus tuhansia kuten vaikkapa antiikin Rooman historiasta jääneet arkeologiset löydöt osoittavat. Rupnikin ainutlaatuisen kauniita ja korkeatasoisia teoksia on ympäri maailmaa. Toivon, että katolinen kirkko löytää tavan säilyttää teokset ja kääntää niihin liittyvät viiltävät taustat opetukseksi ja rehellisen kauniin seksuaalisuuden muistamiseksi, lopulta selibaattiopin tarkistukseksi ja Luojamme ylistykseksi.  Tämä olisi siunaukseksi ja opetukseksi kaikille kirkollisille yhteisöille.

Tässä luetteloa muutamista rakennuksista: Saint John Paul II National Shrine (Washington D.C.), Redemptoris Mater -kappeli (Vatikaani),  Lourdesin (Ranska), Fátiman (Portugali), Padre Pion  (Italia) ja Aparecidan (Brasilia) pyhiinvaelluspyhäköt, Almudenan katedraali Madridissa, Pyhän Pietarin basilika. Kuvia löytää hakusanalla Marko Rupnik mosaics ainakin toistaiseksi, elleivät erilaiset oikeusjutut puutu asiaan. Toivon isä Rupnikin kohtaamien naisten löytävän lohtua, tasapainoa ja kokemuksiensa jättämän tunnesolmun helpotusta. Eroottinen kaipaus on luonnollista ja kaunista, kuin jumaluuden kosketusta. Haluaisin, että kullekin loukatulle löytyy tämän kauneuden ja mielihyvän tarpeen tajuava ja sen arvoinen kumppani.

Artikkelikuvassa Marko Rupnik. Kuva: Centroaletti, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons.


Avatar photo

Kirjoittaja

Matti Heiliö on filosofian tohtori ja dosentti Lahdesta.


'Mosaiikkia ja ihon taikaa' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.