Kyllä kauppa kannattaa osa II.
Tammikuussa 2021 Helsingin Sanomat julkaisi kannessaan koko sivun mainoksen, johon sosiaalisessa mediassa reagoitiin. Kyseessä oli somekohu, mutta sen seurauksena Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi päätyi perustelemaan mainostilan myyntipäätöstä Journalisti-lehteen. Mainostilan oli ostanut Kärkkäinen-niminen halpahalli. Mainoksessa ei ollut sisällöllisesti mitään ongelmallista tai kuohuttavaa: tarjoustuotteita löylyämpäristä mönkijään. Ongelma oli halpahalliketjun perustaja, toimitusjohtaja ja omistaja Juha Kärkkäinen sekä hänen arveluttava aatemaailmansa.
Kärkkäinen, Magneettimedia ja antisemitismi
Juha Kärkkäinen on pitkän uran tehnyt kauppias, joka omaksui antisemitistisen maailmankatsomuksen matkustellessaan Amerikassa vuosina 2006–2007. Juutalaisten valta-asema näyttää muodostuneen hänelle keskeiseksi nykymaailmaa selittäväksi tekijäksi. Tätä katsomusta hän levitti Magneettimedia-nimisessä julkaisussa satoihin tuhansiin kotitalouksiin. Magneettimedia (vuoteen 2010 Iso Magneetti) oli alkujaan kaupallisten tiedotteiden ympärille koottu ilmaisjakelulehti. Huomiota se herätti lähinnä lääketieteellisellä huuhaalla – rokotekriittisyydellä ja vaihtoehtohoitojen esittelyllä. Linja muuttui vuonna 2012, kun Juha Kärkkäinen otti lehden vetovastuun itselleen. Hän ei kirjoittanut lehteen, vaan muiden kirjoitusten rinnalle hän hankki suomennettavaksi ja julkaistavaksi juutalaisvihamielisiä tekstejä.
Lehdestä tehtiin varsin pian tutkintapyyntö, ja Kärkkäinen sekä hänen yrityksensä J. Kärkkäinen Oy tuomittiin oikeudessa syksyllä 2013. Kärkkäisen rikos oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Hän ei kuitenkaan aikonut luovuttaa ja poistaa juutalaisvastaista propagandaa lehden verkkosivuilta oikeuden edellyttämällä tavalla. Sen sijaan Kärkkäinen varmisti Magneettimedian toiminnan jatkumisen siirtymällä lehden rahoittajaksi ja luovuttamalla ohjakset ja julkaisuvastuun aatteen miehille, äärioikeistolaisen Pohjolan perinne ry:n toimijoille.
Vuonna 2015 Kärkkäinen joutui tekemään julkaisuun lisää pesäeroa, ja hän perusti mainoksiaan varten Kauppasuomi-lehden. Magneettimedia jatkaa edelleen julkaisutoimintaansa verkossa, ilman Kärkkäisen tai hänen firmansa julkista tukea.
Kärkkäinen ja hänen seuraajansa muuttivat Magneettimedian sisältöä niin, että juutalaisvihasta muodostui lehden kestoteema. Pro gradu -työnsä Magneettimedian juutalaiskirjoituksista tehneen Milla Toukolan tutkimuksen lähteinä oli 713 Magneettimedian uutiskirjoitusta vuosilta 2012–2016. Näistä 222, siis lähes kolmannes käsitteli juutalaisia. Voidaankin sanoa, että Kärkkäisen käynnistämä prosessi teki Magneettimediasta ja etenkin sen verkkosivustosta suomalaisessa mittakaavassa poikkeuksellisen antisemiittisen julkaisukanavan.
Suuri osa Magneettimedian juutalaiskirjoituksista on nähtävästi peräisin USA:n äärioikeiston sivustoilta, mutta aineiston joukosta löytyy runsaasti myös Israelia, Eurooppaa ja jopa Suomea käsitteleviä kirjoituksia. Kirjoitukset vilisevät groteskeja ja räävittömiä kuvauksia juutalaisten edesottamuksista ja moraalittomuuksista. Juutalaiset halveksivat muita ihmisiä ja uskontoja eivätkä nämä Kristuksen murhaajat ole lojaaleja kuin toisille juutalaisille. He lavastavat antisemiittisiä hyökkäyksiä saadakseen myötätuntoa ja mustamaalatakseen isänmaallista oikeistoa. Juutalaiset ovat raiskaajia ja pedofiilejä. He nauttivat palestiinalaisten tappamisesta. Feminismi, maahanmuutto ja monikulttuurisuus ovat välineitä kontrolloida ja lopulta alistaa länsimaat juutalaisten vallan alle.
Juutalaisten maailmanherruus on vanha salaliittoteoria, joka eli kulta-aikaansa noin sata vuotta sitten, ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Teorian heikoksi puoleksi on kerta toisensa jälkeen osoittautunut todisteiden puute. Kuuluisimman antisemiittisen salaliittoteorian, Siionin viisaiden pöytäkirjojen, painomuste tuskin ehti kuivua, kun se jo osoittautui väärennökseksi. Pöytäkirjojen kannattajilta vaadittiin lujaa uskoa asiaan, ja tätä myös Magneettimediasta näyttää löytyvän: ”Esimerkiksi Siionin viisaiden pöytäkirjoissa tärkeää ei ole niinkään teoksen alkuperä, vaan se, kuinka hyvin vanha kirja kuvaa maailmanpolitiikkaa nykyään”, lehti kirjoittaa. Protokollien äärelle palataan kerta toisensa jälkeen ja niiden valossa pidetään itsestään selvänä, että juutalaisen vallan ydin löytyy Yhdysvalloista, Hollywoodista ja Wall Streetiltä. Pörssi, viihdeteollisuus, politiikka, lobbarit, yliopistot ja korkein oikeus ovat Magneettimedian kirjoitusten mukaan lähes täysin ”sionistien” hallussa. Ehkä häpeällisin teema liittyy kuitenkin holokaustiin: holokaustin kieltäminen, juutalaisten syyttäminen holokaustin muistolla rahastamisesta ja toiseen maailmansotaan liittyvän tieteellisen tutkimuksen perusteeton kyseenalaistaminen toistuu kymmenissä ja kymmenissä kirjoituksissa.
Magneettimedian sivuilta löytyy siis melkoinen antisemitististen harhojen kirjo. Teksteissä vilisee niin maallisia kuin uskonnollisia syytöksiä. Toimituksessa näyttää kuitenkin olleen jonkinlainen käsitys kirjoitusten räikeydestä. Kun Magneettimedian nettisivuilla puhdas juutalaisvastainen aineisto oli jopa ylikorostettua, löytyy paperiversiossa antisemitististä materiaalia hieman rajatummin. Magneettimedian antisemitismistä Vartijaan vuonna 2014 kirjoittanut Saara Murto huomioi, että painetussa lehdessä ei esimerkiksi pankkiirisuku Rothschildin nimen yhteydessä mainittu heidän juutalaisuuttaan kertaakaan, vaikka sukua vastaan esitetyt syytökset olivat muodoltaan tunnettuja antisemiittisiä stereotypioita. Murto lienee oikeassa epäillessään, että varovaisuudella pyrittiin välttämään laajempaa yleisöä tavoitelleen printtijulkaisun leimautumista pelkästään antisemitistiseksi lehdeksi. Nettikirjoituksissa tätä pidäkettä ei ole.
Edellä mainittu on tärkeä yksityiskohta, sillä antisemiitit tahtovat usein peittää jälkiään sekoittamalla käsitteitä ja jättämällä avainsanoja pois. Ei ole selvää, missä määrin Juha Kärkkäinen vaikutti tähän linjavalintaan, mutta myös hän on oppinut suhtautumaan varovasti juutalainen-sanan käyttöön. Keskipohjanmaan haastattelussa (maksumuurin takana) syksyllä 2020 Kärkkäinen ei mainitse kyseistä sanaa kertaakaan, vaikka viittaakin juutalaisten moniaalle ulottuvaan valtaan. Niinpä hän voi jälkeenpäin väittää puhuneensa ainoastaan pankkiireista tai mediasta, kun samalla jokainen asiaan vihkiytynyt tietää, mistä oli kyse.
Keskustelu etusivun mainoksesta
Sosiaalisessa mediassa alkoi kuhina heti Kärkkäisen mainoksen ilmestyttyä. Toisella laidalla ihmeteltiin, miksi Helsingin Sanomat myy kantensa yritykselle, jonka johtaja on uusnatsien ja kaiken maailman kansallissosialistien kanssa veljeilevä antisemiitti ja joka todistetusti on käyttänyt omia ja yhtiönsä resursseja rasistisen propagandan levittämiseen. Mainoksen puolustajat puolestaan pitivät absurdina ajatusta, että jokaisen kauppiaan aatemaailma pitäisi tarkastaa ennen mainostilan myymistä. Myös asiattomuuksia esiintyi viljalti.
Helsingin Sanomien päätoimittaja Kaius Niemi perusteli yhteistyötä Kärkkäisen kanssa Journalisti-lehdessä. Päätoimittaja Niemen mukaan mainostettaessa yhteistyö ei tapahtunut Juha Kärkkäisen, vaan tavaratalo Kärkkäisen kanssa. Tavaratalon omistajan houreinenkaan ajatusmaailma ei vaikuta mahdollisuuteen mainostaa, kunhan mainos on asiallinen, mainonnan eettisen ohjeistuksen mukainen. Niemen mukaan johdonmukaisuus ja sananvapauden toteutuminen mainonnassa on tärkeää. Hän myös korosti, ettei mainosyhteistyö tapahdu lehden toimituksen kanssa. Niinpä esimerkiksi Helsingin Sanomat voi kritisoida poliittista puoluetta pääkirjoituksessaan, mutta samalla tarjota sille muualla lehdessä mahdollisuuden vaalimainontaan.
Tämä roolileikki voi tuntua sisäisesti loogiselta, tosin siinä on myös ongelmansa. Yritys pyrkii markkinoinnilla myynnin kasvuun ja voiton lisäämiseen. Voittoja yritykset jakavat omistajille ja käyttävät investointeihin. Juha Kärkkäinen on tavarataloketju Kärkkäisen omistaja, ja saamiaan voittoja hän on käyttänyt antisemiittisten lehtien julkaisuun sekä äärioikeistolaisten järjestöjen tukemiseen. Esimerkiksi edellisessä kirjoituksessani kerroin Pohjolan perinne ry:n lakkauttamisesta osana Pohjoisen vastarintaliikkeen oikeudenkäyntiä. Tämän perinneyhdistyksen rahoittaja oli Juha Kärkkäinen. Siis yhdistyksen, joka Kärkkäisen poltettua sormensa jatkoi Magneettimedian toimintaa verkossa ja laajensi osaamistaan myös kustannustoimintaan julkaisemalla uuden painoksen Adolf Hitlerin kirjasta Taisteluni.
Onko siis syytä olettaa, että Helsingin Sanomat auttaa päätöksellään äärioikeiston varainkeruuta ja natsikirjallisuuden julkaisua?
Juha Kärkkäinen otti etäisyyttä Magneettimediaan ja julkaisi nurkkaan ajettuna melko ylimielisen kannanoton, jossa hän sanoutui irti rasismista ja äärijärjestöistä. Tämä tapahtui vasta vuonna 2017. Magneettimedian tilalle perustettu Kauppasuomi-lehti kokeili samana vuonna kepillä jäätä ja julkaisi Arvi Pihkalan räikeää äärioikeistolaista propagandaa sisältäneen kirjoituksen Suomen koululaitoksen joutumisesta monikulttuurisuutta pakkosyöttävien kulttuurimarxistien ja feminististen homolobbareiden käsiin. Sama kirjoitus julkaistiin myös Magneettimediassa, jonka kanssa Kärkkäisellä tai tavarataloketjulla ei pitänyt olla enää yhteistyötä. Tapaus herätti kielteistä huomiota, ja niinpä Kauppasuomi on pitänyt julkaisuissaan varovaisempaa linjaa.
”Ilman Kärkkäistä” jatkava Magneettimedian nettijulkaisu on jatkanut alkuperäisillä raiteillaan. Sivustolle eksynyt epäonninen kulkija joutuu pian huomaamaan, että lähes jokainen kirjoitus sisältää vähintään viittauksen ”juutalaiseliittiin” tai ”juutalaismafiaan”. Esimerkiksi tänä vuonna sivustolla julkaistuista 18 kirjoituksesta 17 käsittelee joko suoraan tai välillisesti juutalaisten kielteisiä toimia kansainvälisessä taloudessa, politiikassa tai mediassa. Vaikka kirjoitusten aiheet vaihtelevat EU:n elvytyspaketista Yhdysvaltain vallanvaihtoon ja koronavirukseen, löytyy taustalta lähes poikkeuksetta kansainvälinen juutalaisten salaliitto. Nykyisistä teksteistä vastaa erityisesti päätoimittaja Markku Juutinen. Moni epäilee, että Kärkkäinen rahoittaa toimintaa edelleen, mutta todisteita asiasta ei ole.
Juha Kärkkäisen antisemiittinen ja salaliittoja kuhiseva käsitys maailmasta on tunnettu. Sen käsittelyyn on käytetty palstatilaa, myös Helsingin Sanomissa (maksumuurin takana). Kärkkäisen oikeudenkäynnit ja tuomiot on uutisoitu varsin tarkkaan. Hän on itse esiintynyt julkisuudessa näistä aiheista vastahankaisesti. On kuitenkin huomioitava, että vaikka hän sanoutui irti rasismista ja ääriliikkeistä, ei Kärkkäinen ole missään vaiheessa irtisanoutunut juutalaisvastaisista salaliittoajatuksistaan.
Ja miksi irtisanoutua mistään, jos mieli ei ole muuttunut. Nähtävästi taannoisin Juha Kärkkäisen haastattelu löytyy Keskipohjanmaa-lehdestä syksyltä 2020, siis muutaman kuukauden takaa. Kärkkäinen kiertelee puhelinhaastattelussa, eikä oikein haluaisi vastata, mutta ei malta olla tunnustamatta väriä: ”Todellisuudessa asia on harvinaisen yksinkertainen: monikansallinen kartelli omistaa bisneksen ja pankit. Ne taas omistavat median.” Hän ei sano ”juutalainen”, mutta viesti on selkeä: mikään Kärkkäisen salaliittoajattelussa ei ole muuttunut.
Esimerkki Magneettimedian jutuista vuodelta 2013.
Tuntuisikin merkilliseltä, että tällainen vakaumuksen mies hylkäisi missionsa ja jättäisi käyttämättä mahdollisuuden levittää salaliittoteorioitaan, varsinkin kun kukoistava liiketoiminta tarjoaa siihen resursseja. Niinpä vastaus kuuluu: Kyllä, on erittäin mahdollista, että Helsingin Sanomat välillisesti edesauttaa äärioikeiston varainkeruuta ja antisemiittisen propagandan levittämistä. Suoria todisteita tästä ei ole, mutta mahdollisuus on ilmeinen. Toisaalta koko kysymys lienee tarpeeton, sillä päätoimittaja Niemen perusteiden valossa Helsingin Sanomille riittää yksinkertaisesti se, että lehdessä julkaistu mainos on hyvien tapojen mukainen, oli mainostaja kuka tahansa.
Tapaus seksipalveluilmoitukset
Vaikka päätoimittaja Niemen linjaus on selkeä, tarjoaa historia mahdollisuuden spekuloinnille. Niemen kommenteissa huomiota herättää niiden samankaltaisuus aiemman Helsingin Sanomien mainossivuja koskeneen tapauksen kanssa. Eri naisjärjestöt mukaan lukien Naisjärjestöjen keskusliitto ryhtyi vuosituhannen vaihteen jälkeen kampanjoimaan eri lehdissä julkaistuja seksipalveluilmoituksia vastaan. Mauttomiksi koettujen ilmoitusten poistamista vaadittiin myös siksi, että laillisen prostituution rinnalle oli poliisin tutkimusten mukaan ilmestynyt laitonta paritusta, joka käytti samaa päivälehtien tarjoamaa markkinointikanavaa.
Tuolloinen päätoimittaja Janne Virkkunen puolusti Helsingin Sanomien oikeutta julkaista seksimainoksia asiakkaiden sananvapaudella. Toisaalta hän korosti, ettei lehdellä ollut resursseja seuloa laittomia ilmoituksia laillisten joukosta. Lisäksi hänen mukaansa kyse oli taloudellisesti suhteellisen merkityksettömästä toiminnasta. Myös nykyinen päätoimittaja Niemi korosti sananvapautta – Kärkkäisen mainoksen julkaiseminen vaikutti hänen lausunnossaan lähes lehden velvollisuudelta. Koko asia oli Niemen mukaan taloudellisesti mitätön, ja kysyttäessä hän olisi varmasti sanonut, ettei Helsingin Sanomilla ole mahdollisuutta tarkastaa kaikkien ilmoittajiensa aatteellisia taustoja.
Päätoimittaja Virkkusen mieli kuitenkin muuttui. Viikossa oli löytynyt riittävästi perusteita lopettaa noin miljoonan euron tulot tuoneiden seksi-ilmoitusten julkaiseminen. Näitä perusteita päätoimittaja ei kuitenkaan esitellyt, vaan kertoi, että päätöksen takana olivat ”kaikki asiaan vaikuttavat tekijät ja lehden selvitykset”. Lienee todennäköistä, että rikosepäilyjen ja maineen tahraantumisen ohella naisjärjestöjen boikotilla oli merkityksensä. Ehkä noin puoli miljoonaa jäsentä onnistui vaikuttamaan lehden tilausmääriin. Päätös kuitenkin osoittaa, että lehti voi valita mainostajansa, eikä asiaa tarvitse sen kummemmin perustella, ainakaan julkisesti.
Oliko Kärkkäisen mainoksen julkaisu etusivulla huono päätös?
Juha Kärkkäinen on oikeudessa tuomittu viharikollinen. Hän on kärsinyt rangaistuksensa, maksanut sakkonsa. Toinen kysymys on, katuuko hän tekojaan. Kärkkäinen on julkisesti sanoutunut irti rasismista ja äärijärjestöjen tukemisesta. Tämän hän teki ilmeisen vastentahtoisesti, ylimielisessä kirjoituksessa, ja vasta sen jälkeen, kun Helsingin Sanomat julkaisi hänestä laajan ja kaunistelemattoman henkilökuvan, jonka hän pelkäsi heijastuvan kauppojensa myyntiin. Salaliitoista ja juutalaisten maailmanvaltanäkemyksistä, siis aatteellisesta ytimestään, Kärkkäinen ei ole irtisanoutunut. Oikeudenkäyntinsä yhteydessä hän julisti julkaisseensa ainoastaan ”valtavirrasta poikkeavan, kriittisen artikkelin”, eikä ymmärtänyt edustamansa antisemitismin nostattamaa kohua. Kärkkäinen jatkaa edelleen vihjailua ja kytkee juutalaisvastaisuutensa myös tuoreempiin aiheisiin, kuten korona-pandemiaan ja sen hyväksikäyttäjiin.
Mainoksen ostanut J. Kärkkäinen Oy on Juha Kärkkäisen perustama, omistama ja johtama yritys, jonka toimintaan hän kytki usealla eri tavalla rikollisen, kahdessa oikeusasteessa tuomitun puuhastelunsa. Kärkkäinen julkaisi ja tuki Magneettimedia-propagandalehteä, jossa hän lietsoi antisemiittistä, salaliittoihin nojaavaan vihakatsomustaan sekä tarjosi yrityksensä kautta äärioikeistolaisille piireille rahoitusta. Yritys sai omistajansa tapaan oikeudessa sakkorangaistuksen, yhteisösakon. Myöhemmin halpahalliketju sanoutui irti kaikesta poliittisesta toiminnasta. Kärkkäisen tavaratalot ovat olleet kuluttajien boikotoinnin kohteena vuosia. Boikotti puri aluksi, mutta viime aikoina tilanne näyttää muuttuneen, sillä ainakin Twitterissä boikotin vastustajat ovat ilakoineet Kärkkäisen parantuneista myyntiluvuista. Yhtiön uusi mainoslehti Kauppasuomi on paria kompastusta lukuun ottamatta pysynyt suurin piirtein asialinjalla.
Olisiko niin, että tästä piirtyy esiin oikea toimintatapa? Ehkä vihapuheesta tai antisemitismistä ei tarvitse sanoutua irti, kunhan toiminta pysyy riittävän näkymättömänä ja pienen ryhmän harrasteena. Jokaisen aikakauden yllä leijuu harhoja ja kummituksia, eikä älyttömän ihmisen mieltä voi tyynnyttää järkipuheella. Ehkä on vain tyytyminen tilanteeseen, jossa kaikenlaiset kärkkäiset saavat sipistä ja supista yhtäällä sekä toimia ja mainostaa liiketoimiaan toisaalla, kunhan pitävät pahimmat mölyt mahassaan. Ylilyönnit ohjataan määrätietoisesti ja järjestelmällisesti esitutkintaan ja syyteharkintaan, ja toivottavasti tämä pelote riittää suojelemaan esimerkiksi suomenjuutalaista vähemmistöämme kohtuuttomuuksilta.
Koska siitähän viime kädessä on kyse: samalla, kun antisemiitti julistaa mauttomia uhkakuvia juutalaisten kansainvälisistä salaliitoista, tekee hän myös tavallisista, normaalia arkea elävistä juutalaisista vihollisia. Antisemiitti ei tee eroa juutalaisten välillä ilman, että se palvelee hänen omaa julistustaan. Tämä harhakuvan ja todellisuuden välinen kuilu on valtava, mutta jokaiselle antisemitismin historiaan tutustuneelle tuttu. Murheellisinta on se, että aina aika ajoin vihjailut kuvitteellisista kansainvälisistä salaliitoista johtavat konkreettiseen arjen antisemitismiin, jonka kohteina ovat oikeat ihmiset. Niinpä suomenjuutalaiset ovat joutuneet tottumaan huuteluun, solvauksiin, tihutöihin ja ilkivaltaan – muualla Euroopassa viholliskuvat ovat konkretisoituneet myös vakavammiksi viharikoksiksi.
Antisemitismi ei ole Suomessa ja Euroopassa ilmiö ilmiöiden joukossa. Vaikka historiasta löytyy vihaa ja kansanmurhia, on antisemitismi nivoutunut poikkeuksellisen pitkäkestoisesti ja ainutlaatuisella tavalla koko kristillisen ja eurooppalaisen kulttuurin eri vaiheisiin. Antisemitismin historiasta löytyy käsittämätön määrän tavallisten ihmisten suorittamia hirmutöitä, joiden pontimena toimivat samanlaiset antisemiittiset syytökset, joita Kärkkäinen on julkaisuissaan ja julkisissa ulostuloissaan viljellyt ja viljelee edelleen pienemmässä mittakaavassa. Tästä tulisi sanoutua irti mahdollisimman selkeästi, ettei juutalaisvastainen salaliittoajattelu pääse normalisoitumaan ja juurtumaan yhteiskuntaamme.
Juha Kärkkäinen toi juutalaisvastaiset salaliittoteoriansa tuliaisena Amerikan-matkalta. Hän ryhtyi levittämään niitä lehtensä kautta tilanteessa, jossa hänen ajatuksilleen oli tilausta lähinnä synkeän huumorin harrastajien ja parin fanaatikon piirissä. On vaikea sanoa, onko kyse ainoastaan sosiaalisen median luomasta harhasta, mutta vaikuttaa siltä, että Kärkkäinen on hengenheimolaisineen onnistunut missiossaan: jonkinlainen vähemmistö suomalaisista on viimeisen kymmenen vuoden aikana nielaissut syötin ja omaksunut käsityksen juutalaisten kansainvälisestä salaliitosta maailmaa selittävänä teoriana. Pelkään, että heille Juha Kärkkäinen on nyt esimerkki vahvatahtoisesta ja menestyvästä kauppiaasta, joka aatemaailmastaan huolimatta voi kävellä selkä suorana Sanomataloon ja ostaa itselleen valtakunnan päälehden etusivun.
