Kyllä kauppa kannattaa osa 1.
Dietrich Eckart (1868–1923) oli epäonninen mies. Äiti kuoli hänen ollessaan 10-vuotias, eikä ankaran isän kasvattaman pojan lääketieteenopinnoista tarttunut matkaan kuin morfiiniriippuvuus. Isän jättämä perintöomaisuus riitti nelisen vuotta – nelisen vuotta ei riittänyt runoilijaksi eikä dramaturgiksi. Seurasi matka veljen siiveltä rikkaan lesken siivelle. Olut maistui, avioelämä ei. Ensin kapinoi vaimo, lopulta Eckart eronneena miehenä Münchenin oluttuvassa. Sitä ennen hän ehti toimittaa useampaa antisemiittistä ja kansallissosialistista lehteä sekä liittyä useampaan kansallissosialistiseen puolueeseen, kirjoittaa SA-järjestölle (Sturmabteilung) kansallissosialistisen taistelulaulun Sturm, Sturm, Sturm! ja ystävystyä Adolf Hitlerin kanssa. Tästä ystävyydestä kumpusi Eckartin tunnetuin ja historiallisin saavutus – hän oli todennäköisesti ensimmäinen, joka käytti Hitleristä nimitystä Führer. Eckart vangittiin johtajansa rinnalla Oluttupavallankaappauksen yhteydessä, mutta vapautettiin terveydellisistä syistä ja syystä: hän kuoli sydänkohtaukseen vain muutamaa päivää myöhemmin.
Adolf Hitler omisti pääteoksensa Taisteluni Dietrich Eckartille. Tämän kirjan osia I–II myydään edelleen sekä vuoden 1941 että vuoden 1942 painoksina, hinnat vaihtelevat yleisesti 50 eurosta 500 euroon.
Otto von Kursell (1884–1967) ei tahtonut saavuttaa pysyvää jalansijaa. Hän syntyi Pietarissa ja kävi lukion monen baltiansaksalaisen tapaan Tallinnassa. Opiskeltuaan 1900-luvun alkuvuodet Saksassa palasi hän koulutettuna muotokuvamaalarina Venäjälle ja paremman työn puutteessa värväytyi armeijan riveihin. Kun Äiti Venäjä vaihtoi johtajia, vaihtoi von Kursell puolta – saksalaisjoukot saivat tsaarin armeijan hylkäämistä baltiansaksalaisista lisävahvistusta ensimmäisen maailmansodan loppunäytökseen.
Sodan päätyttyä Saksan tappioon von Kursell muutti Müncheniin. Sieltä hän löysi seuraa omiensa eli baltiansaksalaisten joukosta ja ystävystyi muun muassa tulevan natsien pääideologin Alfred Rosenbergin kanssa, joten liittyminen kansallissosialistien riveihin oli luontevaa. Dietrich Eckart palkkasi von Kursellin piirtämään iskeviä kuvia antisemiittiseen Auf gut deutsch -lehteen, jonka jälkeen tie johti luontevasti aattehen aateloimaan Völkischer Beobachteriin eli Kansallissosialistisen työväenpuolueen NSDAP:n pää-äänenkannattajaan. Von Kursell toimi kyseisen lehden toimittajana vielä natsien valtakaudella, mutta menetti asemansa puolueessa, SA:ssa ja SS:ssä 1930-luvun lopussa. Hän ei kapinoinut päätöstä vastaan, ja nöyryys palkittiin aseman palautuksella 1940-luvun alussa. Niinpä von Kursell sai sodan jälkeen marssia SA-Oberführerinä venäläisten vankileirille. Hän palasi viiden leirivuoden jälkeen huonossa jamassa niin fyysisesti kuin taloudellisesti. Saksassa häntä ei koskaan tuomittu, sillä kehnon terveyden lisäksi oikeus piti kirkon jäsenyyttä ja Lutherin kuvien maalaamista lieventävinä tekijöinä. Von Kursell eli loppuelämänsä sekä kuoli hiljaisuudessa.
Otto von Kursellin kuvittama teos Totengräber Russlands (Venäjän haudankaivajat) vuodelta 1921, jossa hänen piirtämiensä juutalais-bolsevikki-karikatyyrien alle Dietrich Eckart kirjaili iskeviä pilkkavärssyjä ja Alfred Rosenberg laati esipuheen ”Der Jüdische Bolschewismus”, löytyy nettiantikvariaatista hintaan 743,50 €.
Totengräber Russlands. Kansikuva.
Johan Wilhelm Wartiainen (1849–1935) oli nousujohteiselta uralta paitsioon ajautunut kirkonmies. Vielä 1890-luvulla Wartiainen opiskeli ja kierteli Saksassa, suunnitteli uudistuksia kansakunnan elämään ja nousi säätyvaltiopäiville edustamaan pappissäätyä. 1900-luvulle tultaessa Wartiaisen lupaava ura kuitenkin tyssäsi Sauvon kirkkoherran pallille, jota hän lämmitti kuolemaansa saakka.
Wartiainen oli vankkumaton antisemiitti. Juutalaiset olivat hänelle kaiken pahan syy ja seuraus. Hän näki oikeastaan ajankohdasta riippumatta juutalaiset uhkana Euroopalle ja Suomelle. Uhka oli moninainen. Wartiainen uskoi juutalaisten hallitsevan kristillistä maailmaa taloudellisesti ja poliittisesti sekä vaikuttavan kielteisesti niin kirjallisuuteen, sivistyselämään, yleiseen siveyteen kuin uskonnon harjoittamiseen. Turhan ankara antisemitismi herätti vastustusta kirkon piirissä, eikä Wartiainen kerännyt kirjoituksillaan paljonkaan kiitosta. Julkisesti esitetty paheksunta ei silti estänyt kirkollisia lehtiä suoraselkäisesti julkaisemasta hänen juutalaisvihaa pursuavia tekstejään. Itse hän koki kuitenkin jääneensä yksin, eikä tämä kokemus välttämättä ollut väärä: Wartiaisen muistosanoissa, jotka luettiin vuoden 1937 Turun hiippakunnan pappeinkokouksessa todettiin: ”Hän ei aina saanut osakseen ymmärrystä.”
Wartiaisen kuuluisin teos Juutalaisten maailmanhistoriallinen merkitys entisaikaan Jumalan kansana ja nykyään saatanan joukkona julkaistiin vuonna 1922. Sen kansikuvana on Otto von Kursellin piirtämä synkänsävyinen karikatyyri Lev Trotskista, ja se oli vielä viime syksynä saatavilla hintaan 250 €.
Mikä on myyjän vastuu?
Juttelin reilut pari vuosikymmentä sitten helsinkiläisen antikvariaatin pitäjän kanssa. Hän kertoi saaneensa käsiinsä harvinaisuuden, jolla ajatteli kasvattavansa tilipussiaan kohtuullisesti. Kyseessä oli hyväkuntoinen kappale 1900-luvun ehkä tunnetuimmasta antisemiittisestä teoksesta, Siionin viisaiden pöytäkirjoista. Kauppias oli asetellut kirjan suomennoksen vuodelta 1920 näyteikkunansa paraatipaikalle. Eipä aikaakaan, kun siististi pukeutunut herrasmies oli pysähtynyt katsomaan ikkunaan ilmestynyttä ”uutuutta”. Mies asteli sisään, tosin ei kaupat mielessään. Hän moitti kauppiasta tuimasti ja kysyi, miksi ikkunassa esitellään moista roskaa. Kyseisen teoksen päämääränä on ainoastaan juutalaisvihan levittäminen ja siinä esitetyillä ajatuksilla on aikanaan perusteltu järkyttäviä hirmutöitä. Palautteesta pelästynyt antikvariaatin pitäjä oli ottanut kirjan pois ikkunasta ja pohdiskeli, mitä voisi sillä tehdä. En osannut silloin vastata, mutta nyt ehkä suosittelisin lahjoitusta sopivalle kirjastolle.
Tämä tapahtui aikana ennen nykymuotoista internetin mahdollistamaa tavaran, rahan ja mielipiteiden vaihtoa. Nykyisin kynnys on matala ja aatteellinen saasta leviää verkossa samalla kun kaikenlainen roska on kaupan, vieläpä kovaan hintaan. Siionin viisaiden pöytäkirjoista on tällä hetkellä myynnissä ainakin yksi suomenkielinen nide hintaan 50 €.
Edellä mainittujen kirjojen hinnat ovat tähtitieteellisiä varsinkin, jos niitä suhteuttaa kirjojen sisältöön. On tietysti selvää, ettei hinnan tai myynnin ja sisällön välistä korrelaatiota liene olemassakaan, vaan suosittuuteen tai haluttavuuteen vaikuttavat muut tekijät. Pohtimisen arvoinen kysymys on kuitenkin myyjän vastuu. Jo vuonna 1939, kun äärioikeistolainen kirjapaino Kustannus oy Vasara julkaisi suomennoksen Lutherin kirjasta Juutalaisista ja heidän valheistaan, antoi kääntäjä esipuheessaan ymmärtää, että kyseinen teos olisi joutunut papiston salailun kohteeksi, että se sisältäisi tietoa, joka tavalliselta kansalta haluttiin pimittää. ”Harvinaisuuksia” kauppaamalla myyjä voi hyvin luoda saman virheellisen vaikutelma ja tehdä jo kauan sitten historian romukoppaan heitetyt ajatukset alttiille mielelle houkutteleviksi.
Siionin viisaitten pöytäkirjat. Kansikuva.
Kirjoitin viitisen vuotta sitten Vartijaan, kun Prisman verkkokauppa sekä Adlibris olivat ottaneet toimitusmyyntivalikoimaansa kyseisen Lutherin antisemiittisen kirjan, josta Virosta käsin toimiva kansallissosialistinen kustantamo oli ottanut uusintapainoksen. Kyse oli siis uudesta painoksesta, ei vanhojen ”keräilyharvinaisuuksien” myynnistä. Vihakirjallisuuden levittämiselle alustan tarjonneen S-ryhmän edustaja perusteli esilläpitopäätöstä sillä, etteivät he ostaneet kyseisiä kirjoja varastoon, vaan kustantaja oli luvannut toimittaa niteitä sitä mukaa kun kauppa kävi. Samalla hän korosti, ettei myyjä voi muutenkaan vastata siitä, mitä kirjailijat kirjoihinsa kirjoittavat. Lieneekö kauppa käynyt tiuhaan, turhan vitkaan vai onkohan myyjän mieli muuttunut, sillä nyt, viisi vuotta myöhemmin, Lutherin vihateos on poistunut niin Prisman kuin Adlibriksen nettimyynnistä, ja hyvä niin.
Miksi vihakirjallisuudesta pitää ottaa uusia painoksia, vaikka lähes kaikki saasta on saatavilla verkosta? Syynä lienee pyrkimys tehdä unohdetusta kirjallisuudesta uusissa kansissa jälleen ajankohtaista ja samalla tarjota kirjoista nykytekniikan mahdollistamia edullisia versioita laajempaa levikkiä varten. Toisaalta myös uusista painoksista löytyy niin kutsuttuja keräilykappaleita. Uusnatsijärjestö Pohjoisen vastarintaliikkeen oikeudenkäyntien yhteydessä kiellettiin myös toinen, hieman vähemmän julkisuutta saanut yhdistys, Pohjoinen perinne ry. Kyseinen yhdistys ehti painattaa, nähtävästi juuri ennen oikeuden langettamaa lakkauttamispäätöstä, uuden kovakantisen version Adolf Hitlerin Taisteluni-kirjasta. Kun 1940-luvulla suomennettujen versioiden hinnat liikkuvat muutamissa sadoissa euroissa, tätä vuonna 2017 painettua laitosta myydään Antikvaari-sivustolla 2 500 €:n hintaan todellisena harvinaisuutena: ”Käsittelyhetkellä (syyskuu 2020) teosta ei löydy yhdestäkään kirjastosta (ml. Kansalliskirjasto) eikä siitä löydy käytännössä kuin tulevan julkaisun ennakkotieto.”
Epilogi
Pekka Siitoin oli suomalainen itseoppinut valtakunnanjohtaja, jonka mielestä ”Uusi testamentti on totta, Vanha testamentti on paskaa”. Hänen vankkumaton uskonsa kansallissosialismiin ei horjunut edes humalassa, tilassa, mikä usein lienee edesauttanut hänen kilvoitteluaan, julistustyötään sekä hänen kannattajiensa myötämielisyyttä.
Pekka Siitoimen vuonna 1993 kustantama Dietrich Eckartin teos Bolshevismi Mooseksesta Leniniin löytyi vielä viime vuonna myyntilistalta hintaan 17 €. Hintaan saattoi vaikuttaa kirjan luonnehdinta: ”Kunto: Tyydyttävä. Amatööritasoinen offsetpainotyö, niitit ruosteessa, pilkkuja – poor quality print.” Alkuperäiskielisestä Eckartin Der Bolschewismus von Moses bis Lenin -kirjan vuoden 1925 painoksesta saakin sitten maksaa lähes tuhat euroa.
Saa nähdä, josko myös harvinaisuusmies Pekka Siitoimen maine kohoaa vielä sellaisiin sfääreihin, että se heijastuisi hänen teostensa keräilyarvoon. Siihen voi mennä aikaa, sillä Siitoin oli elinaikanaan suurelle yleisölle pelle, ja hänen julistuksensa muistetaan edelleen surkuhupaisana pilana. Yhtenä syynä tähän lienee hänen viestinsä ajankohta: Siitoin nojasi menneeseen maailmaan ja taisteli menneen ajan kuviteltuja vihollisia vastaan. Joskus oli aika, kun juutalaisia saattoi syyttää maailmanvaltapyrkimyksistä, sodista, vallankumouksista ja tapainturmeluksesta ilman, että sai mielipuolen maineen. Kun hyviä vastauksia ei ollut, myös huonompi kelpasi, ja niin varteenotettavatkin toimijat saattoivat joskus uskoa muun muassa tässä kirjoituksessa esiteltyjen ressukoiden houreisiin. Niin oli joskus, mutta ei enää Siitoimen aikana, eikä niin todellakaan saisi olla tänä päivänä.
Juutalaiset eivät koituneet Euroopan onnettomuudeksi. Ei, vaan Euroopan onnettomuudeksi koituivat alussa mainittujen teosten kirjoittajat ja hengenheimolaiset, jotka saivat valtaa toteuttaa houreitaan. Valitettavasti elämme aikaa, jossa vanhoja haamuja herätellään henkiin. Jälleen typerykset kuiskuttelevat juutalaisten salaliitoista ja maailmanvallasta, heidän hallinnoimistaan tiedotusvälineistä ja rahoista. Juuri näiden typerysten vuoksi on syytä toistaa kysymys vihankirjallisuuden kaupittelijoille: mikä on myyjän vastuu?
Kaikki tässä kirjoituksessa mainitut teokset ovat avoimesti saatavilla kirjastoissa, arkistoissa tai verkkoversioina ilmaiseksi, tai kohtuullista kaukolainakorvausta vastaan.
