Johtaja, älä tee muille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Työelämässä kultainen sääntö ei toimi. Kultainen sääntö ei toimi, koska johtamisen kohteet, ihmiset, ovat hyvin erilaisia. Kuitenkin yllättävän moni johtaja toimii erilaisten ihmisten kanssa vain yhdellä tavalla, vilpittömästi ja hyvää tarkoittaen. Miksi näin tapahtuu? Luultavasti siksi, että johtaminen on vaikeaa.
Johtajilta ei ehkä osata vielä vaatia riittävästi, koska johtaminen on omana ammattinaan melko uusi. Johtamista on pidetty omana työn sisällöllisen hallinnan ulkopuolisena ammattitaitonaan historiallisessa tarkastelussa vasta vähän aikaa. Sivuainemuotoinen johtamisen opetus Helsingin yliopistossa oli vielä 2000-luvun alussa kirjatenttitankkausta johtamisen eri osa-alueiden teorioista. Ihmisen johtamisesta ei ehkä puhuta, koska se on mahdollisesti johtamisen vaikein osa-alue. Tai jos puhutaan, saatetaan puhua ”strategisten henkilöstövoimavarojen johtamisesta” – turvallisen etäännyttävää! Asiaan keskittyvä johtajien koulutus tuottaa asiakeskeisiä johtajia.
Lääkärin ammatti on johtajan ammattia vanhempi. Kuvittele tilanne, jossa käännyt lääkärin puoleen voimakkaan korvakivun takia, ja hän määrää sinut olkapääleikkaukseen oman olkapäävammansa vuoksi. Työpaikan arjessa ”korvapotilaat” joutuvat kuitenkin yllättävän usein olkapääleikkaukseen. Korvakipu jatkuu ja kroonistuu, ja jossain vaiheessa potilas ei enää jaksa valittaa sitä, vaan jää sairaslomalle tai siirtyy toiseen työpaikkaan.
Elämme vahvaa johtamisen kehittymisen aikaa, ja mekanismi muistuttaa evoluutiota. Katsomalla ensin hyvin menestyneitä organisaatioita, sitten kuihtuvia ja kärsiviä organisaatiota, ja viimeiseksi näiden molempien johtajia, voi ymmärtää että johtamisella on merkitystä. Johtaja on onnistunut vasta kun hänen johtamansa ihmiset onnistuvat.
Vaikeaa johtamisesta tekee sen kontekstuaalisuus. Hyvä johtaminen tänään yhdessä ympäristössä saattaa olla huonoa johtamista jossain muualla tai samassa ympäristössä vuoden päästä. Siinä missä huippupianisti voi luottaa mustien ja valkoisten koskettimien pysyvän paikallaan, vieläpä flyygelistä riippumatta, saattaa eilisen huippujohtaja soittaa yllättäviä sointuja, mikäli hän luottaa sokeasti koskettimiston säilyneen samanlaisena. Onnistumiset ovat erityisen vaarallisia, koska ne ruokkivat itseluottamusta, ja itseluottamus, etenkin tietyn pisteen jälkeen, on kehittymisen ja uuden oppimisen vihollinen. Menestyvän johtajan on pakko olla kiinnostunut todellisuudesta ja osattava kohdata asiat sellaisina kuin ne ovat. Sopeutuvuus, kuunteleminen, oppimiskyky ja analyyttisyys ovatkin melko ajattomia johtajuuden hyveitä.
Vastuuta on myös johdettavilla. Työelämässä työntekijän itseanalyysi on huomattavasti tervetulleempaa kuin terveydenhuollossa. Lääkäreiden ammattikunta suhtautuu penseästi potilaisiin, jotka ovat nettipuoskaroineet itseään ja tulevat vastaanotolle valmiin diagnoosin kanssa. Esimieheltään saa sen sijaan todennäköisesti sitä parempaa johtamista mitä kykenevämpi on analysoimaan itseään, toimintatapaansa, elämäntilannettaan ja motivaatiotaan, ja puhumaan tästä kaikesta ääneen. Luottamus ja läpinäkyvyys viestinnässä ovat edellytyksiä ihmissuhteiden toimimiselle, myös työelämässä. Jos motivaatio on maissa tai uupumus uhkaa, ei vastuuta diagnoosista ole hyvä jättää yksin esimiehelle. Jos taas haluaa lisää vastuuta, ei kannata odottaa että joku huomaa oman työn erinomaiset tulokset ja pyytämättä saa siirron uusiin haasteisiin. Jos huomaat olevasi toistuvasti olkapääleikkauksessa eikä sitkeä korvakipu lakkaa, ehkä syytä löytyy myös potilaasta?
Artikkelikuvassa pianon koskettimet taitavat löytyä tutuilta paikoilta. Kuva: Egilshay/StockPhoto