Irstailua, askeesia ja vinoa moraalia

Seisoin 10 vuotta sitten Santiago de Compostelan katedraalin takana ja katselin kerrostalon yläkerroksen ikkunoita. Kuulin, että kyseessä on nunnien asuntola. Pohdin, miksi elämän kukkeudessa olevat nuoret naiset ovat vetäytyneet maailmasta yksinäisiin kammioihin. Sittemmin olen ymmärtänyt, että tämä valinta on usein turvapaikka ahdistelulta ja tilaisuus elämän uraan opintojen ja henkisen kasvun parissa vapaana keittiöpiian roolista ja raskauksien kuormasta. Luonnollinen syy on myös voinut olla tavanomaisen seksuaalisen vietin puuttuminen. Vastaavat pohdinnat munkkihurskaudesta kristikunnan alkuajoista alkaen vaivaavat maallista päätäni.

Toisaalla kauhistelen iltapäivälehtien päivittäisiä uutisia ahdistelusta, murhista, pahoinpitelyistä, raiskauksista, joissa uhrina nainen. Mitä on mennyt rikki yksilön elämässä ja kulttuurissa, jossa mies (joskus myös nainen) ei hyväksy torjutuksi tulemista vaan toteuttaa primitiivistä viettiä lähimmäisestä välittämättä ja kenties etsii puolustelua uhrista? Jos mukana on päihdesekoilua, tekee mieli muistuttaa elämän laista – pahat valinnat potkivat takaisin. Jos puolusteluksi esitetään kulttuurien eroja, tältä puheelta tulee sulkea suu oikeuden voimalla. Nollatoleranssi on läntisen kulttuurin moraalinen kova reuna.

Mennyt vuosi paljasti tapauksia ihmiskunnan turmeluksesta.  Lööpit esittelevät julkkisnimiä pahuuden kantajina, mutta rietastelun ihannointia on koko nykykulttuurissa. On syytä pysähtyä, itse kunkin. Uutisointi on perusteltua samoista syistä kuin romahtaneiden siltojen, pandemioiden ja ympäristötuhojen. Moraalin ja eettisyyden rappiota tulee käsitellä ihmiskunnan kestävän kehityksen huolena. Esimerkkinä Ranskassa paljastunut rouva Giselen tapaus kuvottavan rikossarjan uhrina. USA kohisee miljonäärien biletysrenkaasta. Äskettäin uutisoitiin ökyrikkaan muotivaikuttajan elostelu Kanadassa ja Bahamalla. Britanniassa on tyrmistytty Kaukoidästä muuttaneiden miesten grooming-jengien rikosvyyhtiin ja viranomaisten ohikatseluun. Sotkun keskiössä kuin mainostolppana häväisty ex-prinssi.

Likainen sirkus antaa aihetta kauhisteluun mutta myös moraalin ja yhteiskuntaetiikan läpivalaisuun. Seksin ja sukupuolisuuden alalla on julmuuden, vääryyden ja itsekkyyden ohella valheellisuutta, kaksinaismoraalia ja monimutkaisen ihmisyyden ymmärtämättömyyttä. Ihmisen pahuus, itsekkyys ja nautinnon ahnehtiminen on perussyy. Siveellisen järjestyksen ja käytöksen ihannetta ei sovi vähätellä. Osa syistä johtaa kirkkojen ja uskontojen piiriin. Suvaitsematon uskonto ja uudistuksista sulkeutunut islam ovat luoneet ikäviä seurauksia. Väitän, että jotkin nykyajan kohuesimerkit seksuaalirikosten ja ihmisyyttä häpäisevän irstauden ilmiöistä ovat käänteistä seurausta moralismin ja luonnottoman askeesin kivettymistä.

Outoa hurskautta ranskanmaalla

YleAreenassa on kuunneltavissa kaksi 1600-luvun Pariisista kertovaa dokumenttia verkostuneista ranskattarista. Ne sisältävät historiatiedon ohella näkymiä seksuaalisuuden ja kirkollisen kulttuurin ilmiöihin. Useiden kuuntelukertojen jälkeen olen edelleen kummastunut ja täynnä kysymysmerkkejä, joita toivoisin kirkon historiaa tuntevien avaavan.

Kauniisti toimitetun, aikakauden henkeä loihtivien dokumenttien toimittaja on Sini Sovijärvi (areena.yle.fi/1–4245543 ja areena.yle.fi/1-4242311). Dokumenttien pohjana on kahden tutkijan väitöskirjatyöt. Aiheesta on julkaistu myös kirja Korsetti ja krusifiksi: vaikutusvaltaisia barokin ajan pariisittaria (Rose-Marie Peake; Riikka-Maria Pöllä, Gaudeamus 2019). Taustana oleva Ranskan kulttuurihistoria olisi perusteltu dokumentin näkökulma jo sinällään. Tässä keskityn aikakauden kirkkoa ja seksuaalisuutta, erityisesti moraalia ja hyveellisyyttä koskevaan teemaan.

Dokumentissa viitataan katolisen kirkon reformaatioon ja luostariboomiin Pariisissa. Seudulle kerrotaan nousseen tuolloin useita, jopa kymmeniä luostareita ja hengellisiä yhteisöjä. Ranskassa oli käyty 1500 luvulla uskonsotia, joissa osapuolet syyllistyivät raakuuksiin. Italian Trentossa pidettiin kirkolliskokous 1545–1563; tarkoitus oli järjestellä katolisen kirkon tilannetta reformaation haasteeseen nähden. Kokouksessa koottiin opinkehityksen tulokset ja julistettiin ilmoitettu muuttumaton totuus katolisia sitoviksi uskonkappaleiksi.

Mieleen nousee tulkinta, jossa Pariisin katolinen reformaatio ja luostarien perustaminen 1500–1600-luvuilla oli pyrkimystä uudistaa kirkon elämää.

Mainitut YleAreenan dokumentit kuvaa neljän pariisittaren Renée de France, Mme de Sévigné, Ninon de Lenclos ja Louise de Marillac elämää aikakauden vaikuttajina. Näistä aatelisnaisen Renée de Francen tapaus on kiehtova, koska hänellä oli rooli myös protestantismin ja hugenottien suojelijana. Merkittävä aihepiiri oli laupeudentyö, mm. hyväntekeväisyyteen keskittyvän sisarkunnan perustaminen, joka laajeni sosiaalisen avun laitokseksi.

Muutama vuosisata myöhemmin, 1800-luvulla pariisilainen kirjailija ja kulttuurivaikuttaja Victor Hugo(1802–1885) sivalsi terävästi moraalin vinoutta. Tampereen teatteri oli vuonna 1984 tuottanut hänen romaaniinsa Les misérables (Kurjat) perustuvan samannimisen musiikkinäytelmän. Sen esitteestä löytyy Hugon viestiä ilmaiseva teksti: ”Niin kauan kuin yhteiskunta tuomitsee ihmisiä keinotekoisilla laeillaan ja tavoillaan aiheuttaen heille kärsimyksiä ja selittäen niiden olevan jumalaista alkuperää; niin kauan kuin vuosisadan kolme suurinta ongelmaa ovat ratkaisematta, nimittäin: köyhälistön alennustila, naisten alentuminen katunaisiksi nälän edessä, lasten huomaamaton näivettyminen; (…) niin kauan kuin maan päällä on tietämättömyyttä ja kurjuutta, tämän kaltaiset teokset eivät ole hyödyttömiä (Tampereen teatteri, 1984).

Pariisin luostarirenessanssia kuvaava podcast ja yllä mainittu kirja ”Korsetti ja krusifiksi” tarjoavat kurkistuksia aikakauden kirkon ja uskonnon julkisivun takaiseen todellisuuteen, erotiikan, nautinnon ja syyllisyyden tiheikköön, kirjoitukseni pääteemaan. Toisin kuin luostarihyveen vuosisatainen ihanne ja opetus olisi vaatinut, nunnien ja munkkien viettielämä ei ollut kuollutta vaan ajoittain hyvinkin viriiliä – kuten terveen nuoren ja vanhemmankin ihmisen luonnollinen vietti on vuosituhannet ihmiskuntaa liikuttanut.

Kristinuskon ja myös islamin historian piirre on seksuaalisuuden ja sukupuolten kontrolli. Sukupuolisuutta koskevat opit, säännökset ja kulttuuripiirteet ovat ohjanneet uskontokuntien viettielämää. Siunauksellisten asioiden, kuten eettismoraalisen ryhdin tukemisen ohella nämä rakenteet ovat luoneet myös julmuutta. Kulttuurin eheyden ja heikompien suojelun ohella on syntynyt alistamista ja hirmuvaltaa uskonnollisen hyveen valepuvussa.

Seksuaalisuutta ympäröi salailun ja teeskentelyn peite. Aistillisen nautinnon ja koskettamisen kaipuu on lähes kaikkia koskettava voimakas ja luonnonmukainen terve vietti. Sen torjunta askeesin hyveenä on mahdotonta. Jos rahakas porho tai kuninkaallinen ressukka nauttii intiimin hieronnan palvelusta, kyseessä ei ole rikos eikä välttämättä kovin rumakaan asia. Asia muuttuu rumaksi, jos kyseessä on holtiton addiktio ja vastoin naisen toivomusta painostettu seksiakti. Tämän vuoksi USA:n oikeusajattelu yskii. Ökyherroja ei saada kiipeliin, koska Jeffrey Epsteinin (1953–2019) huvilalla biletys ei ole rangaistavaa, ellei raskauttavaa näyttöä löydy. Toivon, että totuus törkeyksistä tihkuu esiin ja uhrit saavat oikeutta.

Kirkot, uskonnot ja sukupuolten karsinat

Surullisia esimerkkejä on eräissä maissa tapahtuva naisen alistaminen sukupuolten erottelun muodossa. Taliban-ajattelun liudennettua muotoa on useiden kristittyjen kirkkojen tapa sivuuttaa nainen kirkon tehtävissä. Kristinuskon ensimmäiset vuosisadat loivat myytin, Neitsyt Marian hahmon. Naiseuden positiiviset hoivan ja äidillisyyden piirteet ovat hengellisyyden tuki, lohdutuksen ja armollisuuden julistus, jota ei sovi häväistä. Mutta oppi Jeesuksen äidin neitsyydestä on luonut seksistä pidättymisen luonnonvastaisen ihanteen ja häpeän, turmellut luonnollisen seksuaalisuuden kauneuden ja ahdistanut naissukupuolta odotuksien karsinaan. Ahdas kontrolli ja luonnollisen vietin pakkomielteinen torjunta on luonut ikäviä seurauksia, valheellisuutta ja komeropaheita. Kuullut nunnaluostarien kertomukset ja vastaavat ilmiöt miesluostareista lienevät todisteita, miten keinotekoinen seksuaalisuuden torjunta purkautuu vaihtoehtoisia reittejä.

Voi aiheellisesti kysyä, onko homoseksuaalisuuden torjunta ahtaan kristinuskon piirissä johtanut homoseksin ilmiöihin luostariyhteisöissä. Tämä oire on ollut endeeminen koko yhteisen kristinuskon vuosisatoina. Reformaatio nosti esiin kriittisiä kysymysmerkkejä luostarielämän ja pyhimyspalvonnan ylilyönneistä. Nykyaikana katolisen kirkon pappisseminaarien tunnetut ongelmat esimerkkeinä. Huhut joistain Vatikaanin salaisuuksista eivät liene pohjaa vailla. Pedofiliaskandaali ei tule helpottumaan ennen kuin katolinen kirkko avautuu tosiasioiden edessä, tunnustaa homoseksuaalisuuden luonnolliseksi osaksi ihmisyyttä ja purkaa luonnonvastaisen selibaattisäännöksen niiden pappien kohdalla, joille seksuaalinen elämänmalli sopii. Islamia odottaa valtaisa humanistinen haaste, tarkistukset sukupuolten erottelun käytännöissä ja ajattelun kaavioissa. Naisten ja tyttöjen suojelu ensisijainen asia. Poikien ja tyttöjen erottelu kouluiässä kaipaa tarkistamista.

Kaikkien kirkkojen piirissä olisi moraaliparannuksen aika. Nuorison ja aikuisten holtiton irtokulttuuri ja tällaista elämänmallia promoava viihdeteollisuus saisi pysähtyä peilin ääreen, kauhistua ja kysyä, miten he voisivat tukea nuorten kasvua toisiaan kunnioittaviksi ja elämää säilyttäviksi kansalaisiksi. Arvostan Juicen ja Leevi and the Leavings -tyyppisten ja monien sisällöllisesti kunnianhimoisten artistien taidetta, joka voi parhaimmillaan olla maailmaa muuttavaa kapinaa oikeuden puolesta ahneutta, tekopyhyyttä ja valheita vastaan.

Mitä seksiin ja seksuaalisuuteen tulee, taiteen ja kirkon, artistien ja pappien toivoisin kuuluttavan samaa. Seksuaalisuus on pyhää, ihmisyyden syvää tasoa, kauneinta nautintoa ja nautinnon jakamista, mutta etiikan normien tulee olla korkealla. Toisen huomioon ottaminen, kaiken kosketuksen suostumuksellisuus tarkoin ohjaavana periaatteena.

Kaksinaismoraalin vinoa komiikkaa

Jotkin median kohuista ovat kaksinaisuuden komiikkaa. Epstein-skandaalin yksi juonne on varakkaiden miesten sopimaton kirmailu nuorten naisten seurassa. Mitä suhteissa tarkkaan ottaen tapahtui, on toki spekulaatiota, josta tietävät vain osalliset. Valta-aseman ja taloudellisten houkutusten käyttö on iljettävää. Seksiaktien suojaikärajat ovat laissa asetettuja, eikä tällaisten tekojen tuomittavuudessa ole kahta sanaa. Jotkin kommentoijat, vallan hännystelijät, ovat puolustelleet tapahtumia huomauttaen, että 15 vuoden ikä on tytön yksilöllisen kypsymisen erojen vuoksi keinotekoinen ja tällä perusteella kyseisten ökymiesten tulisi vapautua pedofiliasyytöksistä. Monissa maissa ja kulttuureissa jo 13-vuotiaan tytön avioliitto on laillinen. Kehno peruste.

Tuen länsimaissa omaksuttuja suojaikärajoja ja pidän lipsumista törkeänä. Tytön tulee saada rauhassa kypsyä ja häneen kajoaminen on nuoren elämän turmelemista.

Kiista osoittaa kuitenkin suhteellisuuden tarvetta ja asian mutkikkuutta. Maailma kohisee tunnetusta valokuvasta, jossa ex-kuninkaallinen poseeraa 17-vuotiaan teinitytön kanssa, oletetusti vuonna 2001. Minusta tämä hetki – mikäli tosi – tulisi nähdä lähes harmittomana. Moraalinen tuohtumus on perusteltua, jos tapaukseen liittyy valehtelua ja raskauttavampaa – vaikkapa ei aidosti suostumuksellista seksiä. Prinssin elämä romahti, kun huhuttiin, että hänen elämäntavoissaan oli ollut muutakin holtitonta erotomaniaa. Kuvassa olleen naisen elämä päättyi skandaaliin, romahdukseen ja itsemurhaan 2025. Tabloidit ovat riekkuneet korppikotkien lailla. Karman karmaiseva laki?

Prinssin ja 17-vuotiaan tytön traagisen tapauksen rinnalla sopii mainita tapaus Ranskasta, jossa on mukana myös ihmisten kieroutunutta julmuutta. Maan presidenttiparin suhde alkoi, kun 39-vuotias opettaja ihastui varhaiskypsään lahjakkaaseen oppilaaseen. Suhde eteni rakkaussuhteeksi ja avioliittoon vuonna 2007 jolloin Brigitte oli 54-vuotias ja Emmanuel 29. Pariskunnan ikäero on kuohuttanut. Vastaava ikäero vanhemman miehen ja naisen välillä ei olisi juurikaan uutinen ja tämä kohu kertoo ihmisten tuomiohalusta ja kierosta moraalista.

Jätän kommentoimatta eettiset kysymykset koskien parisuhteen rikkoja, avioeroja ym. Korostan vain, että suuretkin ikäerot sukupuolten eroottisten suhteiden välillä ovat luonnollisia. Tällaiset suhteet, mikäli ne tapahtuvat itsemääräämiskykyisten aikuisten välillä, ovat heidän oma asiansa. Arvostelijat tutkikoot omat viehtymyksensä ja tukkikoot suunsa.

Artikkelikuvassa Armand Gautierin maalaus kolmesta nunnasta kirkon edessä (1850). Kuva: Public domain, via Wikimedia Commons.