Informaatio, teologia ja tiede

Jatkan Matti Myllykosken erinomaisen valaisevan artikkelin Informaatiokulttuurin muutos teologisessa tutkimuksessa pohjalta keskustelua.

Henkilökohtainen tie

Ostin pienenä poikana kirjoituskoneen ja opettelin kymmensormijärjestelmän. Teologiseen tiedekuntaan 1980-luvulla mennessäni hankin sähkökirjoituskoneen. Sain sillä opiskelurahoja kirjoittamalla puhtaaksi kavereideni graduja. Pian 1980–1990-luvun taitteessa opiskelijoiden saataville tuotiin yliopiston tietokoneluokan tietokoneet, joissa käytettiin niin sanottuja lerppuja ja F1-toimintoja, joita luettiin taulukoista. Teologiseen tiedekuntaan oli hieman aikaisemmin hankittu sähkökirjoituskone, jonka digitaaliseen näyttöön ilmestyi muutama rivi kirjoitusta ennen sen paperiksi saattamista.

Muutaman vuoden kuluttua tutkijoiden saataville ilmestyivät cd-romit, joihin oli tallennettu lähdetekstejä. Ensimmäinen tutkimustehtäväni professori Knuuttilan tutkimusavustajana oli etsiä tällaiselta levyltä maininta in luto, loassa, logiikan oppikirjoista keskiajalla.

1990-luvun puolivälissä syntyi internet. Siihen alettiin ladata paljon lähteitä. Ensimmäinen pyhimyksen kotisivu oli Augustinuksen. Laatija oli Washingtonin katolisen yliopiston professori James J. O’Donnell, joka sitten kirjoitti myös kiinnostavan Augustinuksen elämäkerran Saint and Sinner, joka haastaa 1990-luvun lopulla tehtyjen tekstilöydösten avulla Peter Brownin standardielämäkerran.

O’Donnellin teesi on, että Augustinuksen Confessiones (Tunnustukset) on yksi historian pahimmista huijauksista. Kirja ei ole avoin vaan sulkeutunut Hippon seurakunnalle kirjoitettu brändi. Vasta 1990-luvun lopulla löydetyt saarnat ja kirjeet avaavat tien Augustinuksen ymmärtämiseen mukamas askeettista elämää viettäneenä ruhtinaana, jonka askeesi muodostui runsaista palvelijoista ja asema maallisen oikeuden ylittävänä ratkaisijana Hippossa.

Vähitellen elämä suuntaantui siten, että Amazonista sai perähikiälle postilaatikkoon painetut lähteet ja internetissä julkaistiin risat. Muutos on huikea.

Informaatioteorioista

Valtavirtainformaatioteorioita on kaksi. On statistinen informaatioteoria, jota esimerkiksi kirjastotiede seuraa. Ja on semanttinen informaatioteoria, joka on ollut suomalaisen filosofian yksi lippulaivoista.

Statistinen informaatioteoria syntyi 1940-luvulla ja sen ensimmäinen merkittävä tutkija oli Claude Shannon. Hän havaitsi, että viestinnän tehokkuus ei liity koneellisiin ominaisuuksiin vaan pikemminkin viestinnän koodaustapoihin ja signaaleihin ns. softwaressa.

Nämä huomiot johtivat kriittiseen näkemykseen, jonka mukaisesti informaation kysymykset liittyvät pikemminkin totuuteen ja merkitykseen. Alettiin etsiä toista näkökulmaa, jonka ensimmäiset edustajat olivat Rudolf Carnap ja Yehoshua Bar-Hillel.  Matemaattisen statistisen informaatioteorian käsitteitä alettiin käsitellä semanttisina eli merkitysopillisina.

Sekä statistinen että semanttinen informaatioteoria käsittelevät todennäköisyyttä. Kun statistinen informaatioteoria, joka on nykyisen kirjastotieteen ja kieliteorian lähtökohta, katsoo, että informaatio on sitä todennäköisempi, mitä enemmän se sisältää vaihtoehtoja, semanttinen informaatioteoria taas katsoo, että olennaista on poimia todennäköisyyksien joukosta se osa, joka toteutuu ja näin valita vaihtoehtojen joukosta valikoidumpi esiintymä.

Informaatiota ovat näet kaikki. Vain osa informaatiosta pitää paikkansa. Paikkansa pitävän osan tunnistaminen puolestaan on hankala tehtävä.

Yksinkertainen esimerkki semanttista informaatioteoriaa kehittäneen Jaakko Hintikan ideaa mukaillen: Jos sanotaan, että Pekka tulee maanantaina, tiistaina, keskiviikkona, torstaina, perjantaina, lauantaina tai sunnuntaina, tällöin informaatio on korkeimmillaan. Tästä ei kuitenkaan viisastu kukaan. Sen sijaan semanttinen informaatioteoria pyrkii omin välineinensä etsimään tästä merkityksen ja paikkansapitävyyden.

Keinoista kiinnostuneelle viittaan Jaakko Hintikan artikkeliin ”Informaation tutkimisesta” teoksessa Hintikka, Kieli ja mieli, Helsinki 1982.

Teologisen tutkimuksen luonteesta

Vanhan liiton henkilönä kannatan näkemystä, jonka mukaisesti vähiten totuutta sisältävästä suurimmasta informaatiosta tulisi löytää merkitys. Merkitys on näet totuusarvo.

Mutta mitä on totuusarvo? Esimerkiksi sanoilla ei ole sanottavampaa totuusarvoa. Sanat ovat konventionaalisia. Tästä syystä en kannata sanoittamisen ideologiaa.

Vain lauseilla on totuusarvo. Voi näet olla, että joka sana on totta, mutta koko lause valhetta.

Mitä taas on merkitys? Merkitys on lauseen suhde todellisuuteen.

Toivoisin, että teologinen tutkimus käsittelisi tällaisen merkityksen erimuotoisia suhteita pikemminkin kuin statistisen informaatioteorian pohjalta nousevia tutkimuksia tai sanojen pohjalta nousevia tutkimuksia.

Teologia ja muut informaatiotieteet

Matti Myllykoski viittaa artikkelinsa lopussa teologisen tutkimuksen suhteeseen muihin tieteisiin. Olen tästä samaa mieltä.

Rajummin: en näe erityistä merkitystä teologisen tiedekunnan erillisellä olemassaololla suhteessa muihin tiedekuntiin. Tiedossani on, että hallitusneuvottelujen niin sanotussa puukkojen yössä on jo joitakin kertoja keskusteltu asiasta.

Näkisin teologisen tiedekunnan jonkin humanistisen tiedekunnan osastona, jonka tehtävänä on tarkastella tieteellisesti uskontoon liittyviä kysymyksiä.

Artikkeliuva: Mikko Ketola.