Tänä kesänä ei ole voitu puhua kuin jalkapallosta, kylmästä ja helteisestä säästä, Ukrainasta, Syyriasta ja Gazasta. Mutta muutakin tapahtui: Jumala puhui kesä-heinäkuun vaihteessa, pitkästä aikaa. Loppukesän hän tosin on ollut hiljaa.
Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja Laura Peuhkuri astui runsas kuukausi sitten julkisuuteen kertomaan, että puolueessa ollaan yleisesti tyytymättömiä Päivi Räsäsen toimintaan. Pitäisi valita uusi puheenjohtaja, ja siihen tulisi mitä ilmeisimmin mahdollisuus syys-lokakuussa pidettävässä ylimääräisessä puoluekokouksessa. Nykyisin kuulemma puolueessa ei pitäisi tehdä niin suurta eroa uskonnon ja politiikan välille kuin istuva puheenjohtaja on tehnyt.
Kyse on kuitenkin paljon suuremmasta asiasta kuin pikkusieluisesta valtapelistä. Jumala kertonut Peuhkurille, kuka seuraava Kristillisdemokraattien puheenjohtaja on. Peuhkuri ei twiiteissään ilmaise omia ajatuksiaan, ”vaan sitä, mitä minulle sanottiin korkeammalta taholta”. Peuhkuri on saanut kutsun Jumalalta, ja Suomen kansalta on aika käymässä vähiin. Ensiksi aika näyttää kuitenkin olevan käymässä vähiin puheenjohtaja Räsäseltä. ”Korkeampi taho” lienee ajatellut, että eurovaaleissa menestynyt, mutta kuitenkin valitsematta jäänyt Sari Essayah sopisi Kristillisdemokraattien puheenjohtajaksi tässä tilanteessa paremmin kuin Räsänen.
Stimulus ihmettelee Jumalan toimintaa tässä asiassa. Ruveta nyt meuhkaamaan sirpalepuolueen varapuheenjohtajalle, että puheenjohtaja on saatava vaihtoon. Puhuisi mieluummin puheenjohtajalle itselleen, jos nyt noin yhdentekevistä asioista ylipäänsä kannattaa tehdä numeroa. Kyllä se Räsäsen tyttö Jumalaa itsekin ymmärtäisi totella ja panna pillit pussiin. Tai sitten voisi puhua Essayahille, että ymmärtäisi tyrkyttää itseään. Mutta ei liene korkein taho puhunut hänelle.
Ei tule ratkaisua Syyrian, Ukrainan eikä Palestiinan kriiseihin. Ei palaa Michael Schumacher entiselleen eikä Kimi Räikkönen maailmanmestariksi. Ei lopu lama eikä lakkaa ilmaston lämpeneminen. Mutta tämä Suomen kristillisdemokraattien puheenjohtajuus sen sijaan tuntuu Kaikkivaltiasta kovasti kiinnostavan. Eikä sekään riitä. Pitää mennä puhumaan Peuhkurille, jonka äänimäärä EU-vaaleissa oli 614 ja joka pani vaalitouhuun 10000 euroa. Yhden äänen hinnaksi tuli noin 16 euroa. Jos pitää mennä joutavista puhumaan, puhuisi sitten edes sellaiselle, joka saa yli 1000 ääntä kasaan ja paljon halvemmalla. Kyllä Jumalalla nyt arvostelukyky pettää ja pahasti.
Ihan vaan Jumalalle tiedoksi, että olisi niitä muitakin monella tavalla sopivia ilmoituksen vastaanottajia tiedossa ja aivan jonoksi asti. Jos kerran Suomen kansalta on aika käymässä vähiin niin kuin Peuhkuri sanoo, pitäisi puhua pääministeri Alexander Stubbille ja sassiin. Pääsisi poika sanomaan, että meillä on erinomainen tiimi ja nyt tuli vielä vahvistustakin. Siinä putoaisi Timo Soiniltakin leuka kengälle.
Jos Jumala on innostunut ilmestymään ja ilmoittelemaan kaikenlaisille ihmisille kaikenlaista, niin voisi vaikka ilmestyä saman tien arkkipiispa Kari Mäkiselle ja varmuuden vuoksi myös kahdelletoista evankeliselle maallikkosaarnaajalle. Voisi sanoa niille, että ei ole Raamattu enää Jumalan sanaa. Nimittäin minä kun tykkään tätä nykyä mieluummin ilmoitella asioita ihan näin henkilökohtaisesti. Tää Peuhkurin ja Räsäsen tapaus nääs oli vasta alkua.
Pian se tällä pojalla tahti kiihtyy ja se on siksi, ettei kukaan ei enää lue kirjoja vaan kaikki twiittaa, mesettää ja katselee videoita. Raamatun lukeminen kun on aivan liian hankalaa puuhaa. Raamatulla päähän lyöminen loppuu eikä eksegetiikastakaan jää jäljelle kuin Heikki Räisäsen muistelmat. Kun sitä ja tätä sanotaan Peuhkurille ja muille suoraan ”korkeammalta taholta”, ei tarvitse Kari Enqvistin vinoilla, että Raamattu on pimeä kuin Nuorgam kaamosaikaan.
Kun siellä telkkarissa on niitä taviksia, jotka tyrkyttäytyvät arvostelemaan toistensa illallisia, niin kyllä saisi Jumala mennä sanomaan niille kaikille ja ihan yksityisesti, että jääkää kotiin tai joudutte helvettiin. Ihan tosissaan myötähävettää katsoa, kun joku illallisen arvostelija syö kaikkien muiden kehumaa ruokaa ja sanoo sitten, että mä annan tän vitosen kun en tykkää kanttarelleista tai puolukkahillosta tai mistä tahansa. Tekee saman keljun tempun kaikille muille ja on mukamas yllättynyt, kun saa rahapalkinnon itselleen. Kyllä saisi Jumala ilmoittaa ohjelman tekijöille etukäteen tuollaiset kuvotukset ja sanoa, että ette ota niitä sinne ohjelmaa pilaamaan. Luulisi nyt Jumalan sen verran television katsojaakin ajattelevan.
Stimulus
