The Death of Louis XIV.

Espoo Ciné tuo kevääseen eurooppalaisen elokuvan koko kirjon

Espoo Ciné tulee taas, nyt jo toukokuussa! Tapahtuma siirtyi alkusyksystä kevääseen, mutta tuttuun tapaa festareilla nähdään eurooppalaisia elokuvia laidasta laitaan.

Vuosi vuodelta laajentuva festariohjelma on jälleen monipuolisen läkähdyttävä, ja kaikille löytyy varmasti jotakin katsottavaa. Seuraavassa muutama poiminta draamaa ja dokumenttia, joissa käsitellään uskontoa, yhteiskuntaa, filosofiaa ja historiaa. Katso vaikka jokin näistä, suosittelen!

Koko ohjelman, esitysajat ja -paikat löydät Espoo Cinén sivuilta täältä.

Austerlitz

Ihmisjoukot vaeltavat keskitysleirien narisevissa ovissa, kidutuspaalujen lomassa ja muurien varjoissa. Moni puhuu kännykkään, harhailee päämäärättömän näköisesti, kulkee ryhmän mukana oppaan perässä. Joku jopa asettuu valokuvattavaksi kidutusvälineisiin. Kamera seuraa, ei selitä.

Natsi-Saksa perusti pitkin Eurooppaa leirejä, joilla tuhottiin miljoonia ihmisiä. Nyt monesta leiristä on tehty keskitysleirimuseoita. Austerlitz vie tarkkailemaan Sachshausenin ja Dachaun keskitysleirimuseoissa vierailevia ihmisiä. Paikallaan seisova kamera tekee katsojasta sivusta seuraavan tarkkailijan. Tarkkailemisesta tulee outo olo.

 

Austerlitz. Kuva: Imperativ Film.

Austerlitz. Kuva: Imperativ Film.

Elokuvassa ei ole lukijaa eikä se tarjoa historian oppituntia. On vain yksinkertainen mustavalkoinen kuva ja joukoittain turisteja ruutupaidoissaan, hellehatuissaan ja sortseissaan. Tätä voisi tietenkin katsoa vain ihmismassojen virtana ja pulisevana äänimaisemana, mutta jos hetkeksikään kurkottaa ajatuksensa keskitysleirikauheuteen, selfiekeppien kanssa hääräävien turistien herättämiä tunteita ja ajatuksia alkaa olla vaikea pukea sanoiksi. Mielessä vilahtaa väistämättä myös ajatus, miten itse olisin, mitä kokisin, sanoisin ja tekisin.

Nimi Austerlitz tulee W. G. Sebaldin samannimisestä kirjasta. Siinä toisessa maailmansodassa orvoksi jäänyt Jacques Austerlitz kulkee eri paikoissa tarkkailemassa ja kuvaamassa rakennuksia. Hänen tekemistään muistiinpanoista kutoutuu matka rakennusten muistiin ja historiaan, jota ei saisi koskaan unohtaa.

To 11.5. klo 17.00, Finnkino Sello 4; Su 14.5. klo 14.00, Kino Tapiola

Austerlitz (Saksa 2016). Ohjaus: Sergei Loznitsa.

The King’s Choice

Toinen maailmansota on antanut aiheen lukemattomille elokuville, mutta Norjan vaiheista en muista nähneeni kovin monta elokuvaa – jos yhtäkään ennen King’s Choicea, joka kertoo Norjan aseman sodassa kääntäneestä huhtikuusta 1940.

Norja tuli yllätetyksi, kun Saksan meri- ja ilmajoukot vyöryivät maahan ilman ennakkovaroitusta. Itsenäisen Norjan ensimmäinen kuningas Haakon, jo iäkäs ja selästään kivulloinen mies, tyrmäsi pakoa suunnittelevan hallituksen aikeet ja totesi, että Norja ei antautuisi ilman vastarintaa, eikä maan johtoon nostettaisi Saksan vaatimaa natsimielistä Vidkun Quislingia.

 

The King's Choice.

The King’s Choice.

Miehitystä enteilevän paineen kasvaminen ja Norjan kriittiset vaiheet on käsitelty elokuvassa hienosti ilman liiallista paatosta. Keskushenkilöiden kamppailu neuvottelujen ja vain huonojen vaihtoehtojen keskellä on kuvattu inhimillisesti. Lopputuleman tiedämmekin: Saksa miehitti Norjan, Quisling nousi maan johtoon ja kuningas siirtyi Lontooseen, mistä käsin hän osallistui maan vastarintaan miehitysvuosina.

Kelpo draama näyttää hyvältä. Vaikka se kuvaa nopeasti eskaloituneita tapahtumia, rytmi jättää tilaa myös ihmisten tunteiden, epätietoisuuden ja epävarmuuden kuvaamiselle. Kuningas Haakonista (Jesper Christiensen) elokuva piirtää kuvan humaanina, omanarvontuntoisena johtajana ja vapaan, itsenäisen kansan vartijana. Poikansa kruununprinssi Olavin (Anders Baasmo Christiansen) kanssa Haakon käy tiukkaakin keskustelua vallasta ja sen käytöstä yksilön ja yhteisön hyväksi.

Ma 8.5. klo 18.30, Tapiolasali; La 13.5. klo 14.45, Finnkino Omena 3; Su 14.5. klo 19.45 Finnkino Sello 4

The King’s Choice (Kongens Nei, Norja 2016). Ohjaus: Erik Poppe. Käsikirjoitus: Jan Trygve Røyneland & Harald Rosenløw Eeg. Petustuu Alf R. Jacobsenin romaaniin Kongens Nei. Pääosissa: Jesper Christiensen, Anders Baasmo Christiansen, Tuva Novotny, Karl Markovics, Arthur Hakalahti.

The Fixer

Fikseri tarkoittaa henkilöä, joka auttaa toimittajaa paikallisessa kulttuurissa eri tavoin, esimerkiksi järjestämällä tapaamisia, etsimällä kontakteja ja tulkkaamalla.

The Fixer seuraa bukarestilaisen fikserin Radun (Tudor Aaron Istodor) työkeikkaa ranskalaisten toimittajien apuna. Toimittajat haluavat jutun alaikäisestä romanialaisesta ihmiskaupan uhrista, joka on kaapattu prostituoiduksi Pariisiin. Tyttö on päässyt palaamaan kotimaahansa. Toimittajat uskovat olevansa hyvällä asialla nostamalla yhden tytön tarinan kautta esille ihmiskaupan.

 

The Fixer.

The Fixer.

Arkisessa rytmissä etenevä elokuva synnyttää kohtaamisten ja keskustelujen kautta näkökulmia yksilöihin ja maailmaan. Ihmiset ovat eri suuntiin eri näköisiä. Asenteet tulevat esille sivulauseissa, tölväisyissä ja ravintolaillan sinänsä viattomissa keskusteluissa.

The Fixer on hyödyllinen, vaikkakin raastava katsottava. Radun ja toimittajien jutunmetsästyksen edetessä käy kiusallisen selväksi, etteivät sinänsä oikealta näyttävät pyrkimykset välttämättä ole lainkaan yksiselitteisiä. Härskisti inttämällä ja painostamalla saadun haastattelun myötä ainakin Radu päätyy arvioimaan asenteitaan ja toimintaansa: mikä on hyväksikäyttöä ja miten paljon sitä tapahtuu huomaamatta ja ymmärtämättä.

Ke 10.5. klo 20.45, Finnkino Sello 4; Su 14.5. klo 19.45, Finnkino Omena 4.

The Fixer (Fixeur, Romania, Ranska 2016). Käsikirjoitus: Claudia Silisteanu & Adrian Silisteanu
. Näyttelijät: Tudor Aaron Istodor, Mehdi Nebbou, Nicolas Wanczycki, Diana Spatarescu, Adrian Titieni.

 

Original Bliss

Original Bliss kuvaa uskon kriisiä, määrittelemätöntä (ja määriteltyä) kaipausta ja keski-ikäisen ihmisen taiteilua elämänsä suuntaan vaikuttavien valintojen välillä.

Helena (Martina Gedeck) on hillitysti kriiseilevä, vain pienesti hymyilevä keski-ikäinen nainen. Hän nukkuu huonosti ja on täynnä pidäteltyä surumielisyyttä. Puoliso on hallitseva, mustasukkainen ja väkivaltainen mies, jolla on tarpeen vaatiessa murheellinen koiran katse. Helena ei pane vastaan, ei korota ääntään eikä paljon puhukaan. Mutta Helena lukee löytääkseen jonkinlaisen vastauksen kriisiin, jonka vahvan vakaumuksen haipuminen aiheuttaa. Sisäinen pyörre näkyy pinnalla vain hienoisena väreilynä.

 

Original Bliss. Kuva: Valentin Menke.

Original Bliss. Kuva: Valentin Menke.

Elämäntaitokirjallisuuden lukeminen saa Helenan hankkiutumaan tekemisiin julkkiskirjailijan ja -psykologin kanssa. Tästä seuraa erikoisia, syvästi latautuneita kohtaamisia. Voisi luulla, että kahden aikuisen ihmisen tapailun seuraukset ovat arvattavissa, mutta eivätpä olekaan. Omista kieroista addiktioistaan kärsivä Eduard (Ulrich Tukur) vetää Helenaa intensiivisesti puoleensa ja mutta aiheuttaa myös epävarmuutta ja vastenmielisyyttäkin. Suhde saa yllättäviä suuntia.

Original Bliss muotoutuu ankaraksi mutta myös ilahduttavaksi tarinaksi keski-ikäisestä intohimosta ja addiktioista irti pääsemisestä. Uskonnollista kriisiä se käsittelee hienovaraisesti, ilman paatosta, jyrkkyyttä tai ratkaisun pakkoa.

To 11.5. klo 18.45 Finnkino Omena 7; Pe 12.5. klo 14.15 Tapiolasali

Original Bliss (Gleißendes Glück, Saksa 2016). Ohjaus: Sven Taddicken. Käsikirjoitus: Sven Taddicken, Stefanie Veith ja Hendrik Hölzemann. Perustuu A. L. Kennedyn novellikokoelmaan Original Bliss (1997). Pääosissa: Martina Gedeck, Ulrich Tukur, Johannes Krisch.

The Death of Louis XIV

Mahtavimmatkin kuninkaat kuolevat. Kuollessaan hekin ovat heikkoja, rikki ja tuskissaan. Ranskan historian maineikkain kuningas, Aurinkokuningas Ludvig XIV:n (Jean-Pierre Léaud) kuoli jalkakuolioon, mikä teki kuolemasta armottoman hitaasti lähestyvän vieraan.

Kuninkaan kuolemasta on yksityisyys kaukana. Vuoteen äärellä ehtii häärätä moni. Kun hänen korkeutensa saa syötyä pari suupalaa, sängyn viereen kerääntynyt hoviväki taputtaa hyväksyvästi. Ylellisessä makuukamarissa on aina joku tarkkailemassa, tarjoamassa hoitoa, ehtoollista, juomaa, selityksiä – tai kyselemässä valtakunnan politiikasta ja rahoista.

 

The Death of Louis XIV.

The Death of Louis XIV.

Murheellinen, hiljainen elokuva sävyttyy julkeudella ja vitsikkyydellä, joita hoviväen keskustelut saavat aikaan. Samalla kuningas tuntuu painuvan aina vain syvemmälle vuoteeseensa ja tuijottavan kauemmas tyhjyyteen.

Lähinnä samettisten vuodevaatteiden keskelle sijoittuva elokuva on hidastempoinen ja unelias, painostavakin. Huoneessa leijuvat kuoleman hajut voi kuvitella. Kun yli 70-vuotta hallinneen itsevaltiaan kuoleman hetki koittaa, joutuu lääkäri myöntämään tappionsa ja toteamaan: seuraavalla kerralla onnistumme paremmin.

La 6.5. klo 11, Tapiolasali; ke 10.5. klo 20:45, Tapiolasali

The Death of Louis XIV (La mort de Louis XIV, Ranska, Espanja 2016). Ohjaus: Albert Serra. Käsikirjoitus: Albert Serra ja Thierry Lounas. Pääosissa: Jean-Pierre Léaud, Patrick D’Assumçao, Marc Susini, Irène Silvani, Bernard Belin, Jacques Henric.


Avatar photo

About

Kirjoittaja on kustannustoimittaja ja vapaa toimittaja, tarkkailija ja päiväuneksija, joka pukeutuisi mielellään supersankariviittaan.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.