Lue Vartijan vinkit festivaalin ohjelmistosta.
Helmikuun ensimmäisellä viikolla järjestettävän DocPoint-festivaalin ohjelmistoon on jälleen koottu dokumenttielokuvia, jotka herättävät, ravistelevat, haastavat ja avartavat ajatuksia. Seuraavassa muutama vinkki festariviikkoon.
Koko ohjelmisto ja aikataulut löytyvät festivaalin verkkosivuilta.
Abortion Dream Team -elokuva (2024, ohjaus Karolina Lucyna Domagalska) kertoo samannimisestä aktivistiryhmästä, joka auttaa naisia Puolassa, missä aborttilainsäädäntö on edelleen äärimmäisen tiukka. Aktivistit pyörittävät tukipuhelinta, neuvovat ja ohjaavat, kampanjoivat somessa ja kaduilla, toimittavat postitse lääketieteellisen abortin mahdollistavia pillereitä ympäri maata ja osallistuvat mielenilmauksiin. Toiminta herättää paljon tunteita ja vastustusta, ja aktivistit joutuvatkin usein pelkäämään fyysisen koskemattomuutensa puolesta. Väsymys on ryhmälle arkipäiväistä ja itku usein herkässä. Dokumentti tarjoaa ajankohtaisen näkökulman ihmisoikeuksiin Euroopassa.
Ohjaaja Karolina Lucyna Domagalska on mukana elokuvan näytöksessä lauantaina 8. helmikuuta.
Of Caravan and the Dogs (2024, ohjaus Anonymous 1, Askold Kurov) kysyy, voiko journalismia tehdä, kun totuuden kertominen kielletään.
Vielä elokuva alussa Nobelilla palkittava Novaja Gazetan päätoimittaja Dmitri Muratov haastaa Putinia lehdistötilaisuudessa, mutta nopeasti tilanne muuttuu ja toimituksen tunnelmat synkistyvät.
Venäjän sananvapauden tila on heikentynyt dramaattisesti hyökkäyssodan alettua Ukrainassa. Dokumentti näyttää, miten karusti ja nopeasti vapaan median toimintamahdollisuudet kaventuivat Venäjällä. Novaja Gazetan lisäksi kamera kulkee ihmisten mukana radiokanava Eho Moskvyn, TV-kanava Dozhdin ja ihmisoikeusjärjestö Memorialin toimistoissa ja tallentaa harmin kyyneleet, mustan huumorin, epävarmuuden ja epäuskon. Aluksi journalistit joutuivat etsimään keinoja kiertää sensuuria, mutta nopeasti kysymys onkin jo siitä, täytyykö toimittajien paeta maasta tai luopua kokonaan ammatistaan.
The Invasion (2024, ohjaus Sergei Loznitsa) kuvaa Ukrainan arkea Venäjän hyökkäyssodan keskellä. Ukrainalaisohjaajan tapa havainnoida selittämisen sijaan tuo vaikuttavasti esiin sodan vaikutuksia ja näyttää, miten elämä jatkuu keskellä epävarmuutta ja kaaosta. Kohtaukset ovat pitkiä, hitaita ja arkisiaki. Poikkeustilan keskellä tanssitaan nuorten häitä, synnytään, käydään koulua, leikitään ja lauletaan, haudataan kuolleita ja kuntoutetaan rintamalla vammautuneita. Surrealistiselta tuntuu kuva ihmisistä kaupungin kaduilla, kun aurinkoista hetkeä vietetään kadulla seisovien panssarivaunujen kyljessä. Elokuvan jälkeen jää miettimään, miltä maailma ja tulevaisuus näyttävät sodan keskellä nyt eläville lapsille ja millaisiksi aikuisiksi he kasvavat. DocPointissa nähdään myös Sergei Loznitsan aiempi dokumentti Maidan.
An American Pastoral (2014, ohjaus Auberi Edler) vie Pennsylvaniaan, Elizabethtownin koululautakunnan vaalitaisteluun, jossa konservatiivinen kristillisyys, sensuuripyrkimykset, rasismi ja vähemmistöfobiat, aselait, aborttioikeuden vastustaminen, nationalismi ja epäluulo YK:n kaltaisia kansainvälisistä toimijoita kohtaan sekoittuu hähmäisellä ja hämmentävällä tavalla.
Dokumentti seuraa vaalitaistelua, jossa konservatiiviset republikaanit pyrkivät saamaan hallinnan koululautakunnasta sensuroidakseen kirjastoja ja ohjatakseen opetusta omien arvojensa mukaiseksi. Samalla tarkastellaan paikkakunnan (aikuisten) asenteita ja ilmapiiriä. Kun pastori Jennifer Butler liittää amerikkalaisen kristillisen nationalismin ja valkoisen ylivallan, kirkonpenkissä istuvat kristityt republikaanit pyörittelevät silmiään.
Koululautakunnan vaalien äänestysprosentti on hyvin alhainen, minkä ehdokkaat itsekin tiedostavat, ja voiton vie se, joka saa edes vähän äänestäjiä liikkeelle puolestaan. Näin pienikin, mutta äänekäs ja aktiivinen ryhmä saa arvaamattomissa paikoissa vallan.
Homegrown (2024, ohjaus Michael Premo) -dokumentti sukeltaa Yhdysvaltojen laitaoikeiston pariin ja näyttää, miten väkivallan ja nationalistisen ideologian nousu luo vaarallisia ilmiöitä.
Dokumentissa seurataan kolmea Proud Boyta, Trumpin kannattajaa, jotka valmistautuvat vuoden 2020 presidentinvaaleihin ja tarvittaessa kapinaan. Proud Boys on määritelty äärioikeistoon kuuluvaksi väkivaltaiseksi viharyhmäksi, joka vastustaa etenkin feminismiä ja antifasismia. ”Olen länsimainen sovinisti, ja ylpeä siitä”, ”Fuck Antifa”, epämääräisessä kunnossa olevat miehet mellastavat pitkin katuja.
Dokumentissa ollaan kolmen liikkeeseen kuuluvaa miehen mukana eri puolilla Yhdysvaltoja. Latinoaktivisti Thad Cisneros haluaisi olla yhtä aikaa proud boy ja Black Lives Matter -liittolainen, sotaveteraani Randy Ireland julistaa melko väkivaltaisesti väkivallattomuutta ja on valmis vetämään erimielisiä kasettiin. Pääosassa elokuvassa on Chris Quaglin, joka valmistautuu New Jerseyssä sekä isäksi tuloon että mahdolliseen sisällissotaan. Qualing remontoi kotia, rakentaa lastenhuonetta ja asettelee järeitä aseita tavoitettaviin paikkoihin ”just in case”.
Tiedämme, mitä tapahtui, kun Biden voitti presidentinvaalit 2020. Sekavat ja keskenään ristiriitaiset puheet ja uho todella eskaloituivat kapinaksi. Kamera seuraa Quaglinia kaoottisessa kongressitalon valtauksessa. Kuvausryhmä on tapahtumien keskellä, ja kuvamateriaali on, jos mahdollista, hurjempaa kuin uutiskuvat tapahtumista.
Apocalypse in the Tropics (2024, ohjaus Petra Costa) vie Brasiliaan ja kertoo yhdestä lähihistorian nopeimmasta uskonnollisen maiseman muutoksesta. Evankelikaalinen liike on kasvattanut Brasiliassa kannattajamääräänsä ja vaikutusvaltaansa aina maan poliittista johtoa myöten. Viimeisen 40 vuoden aikana evankelikaalisten määrä on kasvanut viidestä prosentista kolmannekseen koko kansasta. Kyse ei ole enää pelkästä uskonnollisten virtausten leviämisestä, vaan populismista, jossa sekoittuvat uskonnollinen ja poliittinen kiihkoilu, epäluulo vähemmistöjä kohtaan, Jeesuksen toisen tulemisen odotus ja lopun ajoilla pelottelu. Kaikkea tapahtuu hyvässä ja huonossa: kristillinen sanoma on saanut ihmiset auttamaan toisiaan, ja tiettömienkin taipaleiden takana vaikuttaa kristillisiä ryhmiä, jotka luovat toivoa ja auttavat yhteisöjä. Toisaalta äärimmäisen konservatiiviset ajatukset ovat kasvattaneet valtaansa ja tiukentaneet otettaan maan politiikassa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa: aggressiivinen saarnaaja Silas Malafaia oli oikeistolaisen presidentin Jair Bolsonaron läheinen neuvonantajana, joka tuntui vievän Bolsonaroa haluamiinsa suuntiin.
Hyvä kysymys on, miten lyhyt historiallinen muisti voi olla: vielä 1980-luvun alussa Brasiliassa elettiin ankaran sotilasdiktatuurin alla. The Edge of Democracy -dokumentillaan Oscar-ehdokkuuden saanut Petra Costa tarkastelee Apocalypse in the Tropics -elokuvassa, millaisia seurauksia demokratialle on, kun uskonto ja populismi yhdistyvät poliittiseksi vaikuttajaksi. Kun entinen presidentti Lula da Silva voitti vaalit 2022, kävi kuin loppiaisena 2021 Yhdysvalloissa. Nousi mellakka ja da Silvan vastustajat valtasivat julkisen hallinnon tiloja.
Mistress Dispeller (2024, ohjaus Elizabeth Lo) -elokuva valottaa kiinalaisia perhearvoja ja näyttää keskiluokan elämän kulmasta, jota emme kenties ole tottuneet näkemään. Dokumentti kertoo Wangista, ammattimaisesta uskottomuuskriisien sovittelijasta.
Klassinen mutta hillitty draama käynnistyy, kun keski-ikäinen vaimo huomaa miehensä puhelimesta viestejä tuntemattomalta naiselta. Raivopäisen riitelemisen sijasta hän palkkaa Wangin ratkomaan ja välittämään tilannetta. Tunteet käyvät hillitysti kuumina, mutta tarpeetonta skandaalia ei nyt haluta, joten Wang pyrkii selvittämään solmun mahdollisimman vähin vaurioin. Tilanteen edetessä hän omaksuu erilaisia rooleja asiakkaidensa kanssa, pysyy hienovaraisena ja pyrkii ymmärtämään ja kuulemaan kaikkia osapuolia. Petetyksi tullut vaimo kiehuu, mies selittelee, kolmas osapuoli löytää yhteisiä piirteitä vaimon ja itsensä väliltä. Wang onnistuu kuitenkin avaamaan keskusteluyhteyden ja tuomaan osapuolia kasvokkaisiin keskusteluihin.
Elokuvan tuottaja Maggie Li on paikalla näytöksissä torstaina 6.2. ja lauantaina 8.2.
Festivaali alkaa ti 4.2.2025.
Artikkelikuvassa otos elokuvasta The Invasion.
'Docpoint 2025 -festivaali tarjoilee ajankohtaisimmat dokumenttielokuvat' kirjoitusta ei ole kommentoitu
Be the first to comment this post!