Tammy Faye ja Jim Bakker ovat tunnettuja nimiä amerikkalaisen tv-evankelioinnin historiassa. He aloittivat uransa 1960-luvulla saarnaaja Pat Robertsonin siipien suojassa. Tv:n tarjoamat mahdollisuudet inspiroivat heitä, ja 1974 he aloittivat oman tv-ohjelmansa nimeltään PTL (Praise the Lord) Club tai Jim and Tammy Show. Sitä lähetettiin vuosina 1974–1989. PTL Club oli talk show -tyyppinen ohjelma vieraineen, ja Tammyn esittämät laulut olivat vakio-osuus. Taustalla oli Bakkereiden laajempi kristillinen tv-imperiumi PTL Television Network, myöhemmin PTL Satellite Network. Bakkerit perustivat oman kristillisen huvipuistonsa nimeltä Heritage USA Etelä-Carolinaan vuonna 1978.
Monet suomalaiset muistavat Bakkerit varmaankin 1980-luvun lopun skandaalista, kun kävi ilmi, että Jim Bakker oli maksanut suuria summia rahaa Jessica Hahnille, jotta tämä pysyisi hiljaa suhteestaan häneen. Hahn syytti Bakkeria sittemmin myös raiskauksesta. Jim Bakker joutui vaikeuksiin muistakin taloudellisista väärinkäytöksistä ja sai 1989 lopulta peräti 45 vuoden tuomion. Se kuitenkin lieveni ylemmissä oikeusasteissa niin, että hän pääsi vapaalle jalalle jo 1994. Hän jatkaa edelleen tv-evankelismin parissa. Pariskunta erosi 1992, ja Tammy Faye Bakker avioitui uudelleen seuraavana vuonna. Hän kuoli 2007 suolistosyöpään.
The Eyes of Tammy Faye viittaa Tammyn (Jessica Chastain) vahvasti meikattuihin silmiin ja siihen, kuinka hän vuodatti kyyneleitä PTL Clubin eräässä lähetyksessä pyytäessään anteeksi omaa uskottomuuttaan Jimille (elokuvassa Andrew Garfield). Elokuvan punainen lanka on Tammyn ja Jimin suhteen kuvaus kohokohtineen ja karikkoineen. Uskonnollisen vallan ja tukahdutetun seksuaalisuuden yhteys on vahvasti esillä.
Saarnaaja Jerry Falwell (vaikuttava Vincent D’Onofrio) oli 1970–1980-lukujen uskonnollisen oikeiston selvä johtohahmoja Moral Majorityn perustajia. Hänen pakkomielteensä oli homoseksuaalisuuden uhka. Falwell näytteli tärkeää osaa myös Bakkereiden elämässä. Kun Jim Bakkeria uhkasivat vakavat vaikeudet 1980-luvun lopulla, ja hän pelkäsi helluntailaisen pastori Jimmy Swaggartin yrittävän vallata PTL:n, hän erosi yhtiön liiketoimien johtajuudesta ja luovutti vastuut Falwellille.
Jessica Chastain voitti roolistaan parhaan naisosan näyttelijän Oscarin. Se tuli syystä, sillä Chastain on uskottava Tammyna, joka on aidosti uskonnollinen mutta ei kuitenkaan ihan mahdu siihen perinteiseen amerikkalaisen kristillisen perheen asetelmaan, jossa vaimo tekee kiltisti niin kuin aviomies haluaa ja pitäytyy kodin ja lasten piirissä. Tammy haluaa alusta lähtien tasa-arvoisen osan puolisoiden evankeliointibisneksessä ja meikkaa tavalla, joka ei sovi puritaanisten uskonnollisten johtajien pirtaan.
Tämä aiheuttaa kitkaa puolisoiden välillä, etenkin kun merkittävät evankelikaalien johtajat kuten saarnaaja Jerry Falwell huomauttelevat Jimille, että tämän pitäisi laittaa hämmennystä aiheuttava vaimonsa kuriin. Ei sovi, että Tammy esittelee PTL:n ohjelmassa penispumppua (parantaakseen kristittyjen aviopuolisoiden seksielämää) tai osoittaa AIDSista kärsivälle homoseksuaaliselle pastorille haastattelussa myötätuntoa. Tammysta tuli muuten myöhemmin homoikoni.
Oscarin myöntämiseen vaikutti ehkä myös se, että Chastain laulaa itse Tammyn lauluosuudet. Ne itse asiassa kuulostavat paljon paremmilta kuin alkuperäiset! Asiaa voi verrata YouTuben avulla esimerkiksi kuuntelemalla peräkkäin Tammyn ja Chastainin tulkinnat kappaleesta Jesus Keeps Taking Me Higher and Higher, joka on tyylilajiltaan evankelikaalista Jeesus-diskoa 1970-luvun puolivälistä.
The Eyes of Tammy Faye on varmasti kiinnostava – ja valaisevakin – elokuva niille, jotka haluavat perehtyä amerikkalaisen tv-evankelioinnin ja uskonnollisen oikeiston historiaan.
Arvioitu elokuva: The Eyes of Tammy Faye. Ohjaus: Michael Showalter. Pääosissa: Jessica Chastain, Andrew Garfield. Yhdysvallat 2021.
