Kirkkokansa vihreämpää ruohoa etsimässä
Istuin Finnairin koneessa Itämeren yllä, kun luin, että olemme sodassa. Olin lähellä imaista mustikkamehut väärään kurkkuun yllätyksestä.
Istuin Finnairin koneessa Itämeren yllä, kun luin, että olemme sodassa. Olin lähellä imaista mustikkamehut väärään kurkkuun yllätyksestä.
Viimeksi kuluneen vuoden aikana konservatiiviset herätysliikkeet ovat aiempaa äänekkäämmin vaatineet messuja ja pappisvihkimyksiä, joissa ei ole paikalla naispuolisia pappeja.
Sunnuntaina 3.9.2023 Pietarin Pyhän Marian kirkossa järjestettiin Inkerin kirkon pappisvihkimys, jossa vihittiin papeiksi viisi suomalaista herätysliikkeissä työskentelevää miestä.
Vartija pyysi minulta artikkelia siitä, mitkä näen Suomen 1900-luvun kirkkohistorian merkittävimpinä virstanpylväinä.
Taustamaisemasta Maaliskuun alussa vuonna 2018 Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vietettiin yhteisen pappeuden 30-vuotisjuhlaa. Ensimmäiset naiset vihittiin pappisvirkaan 6.3.1988. Juhlatunnelmaa varjostivat kuitenkin muutamat julkisuuden ilmiöt. Ne olivat kirjan toimittaja Anni Tsokkisen mukaan syynä artikkelikokoelman synnylle.
Johdanto Viron evankelis-luterilaisen kirkon arkkipiispa Urmas Viilma totesi vuonna 2015 Vartijalle antamassaan haastattelussa naisten papiksi vihkimisen herättäneen keskustelua Virossa jokaisen arkkipiispanvaalin yhteydessä: