Senecan seniorijumppa

 Lucius Annaeus Senecan (n. 4 eaa.–65 jaa.) Kirjeet Luciliukselle (Epistulae morales ad Lucilium) olivat hänen viimeisimpiä kirjallisia töitään ja ne arvellaan kirjoitetun 62–65 jaa. välisenä aikana. Kirjeitä on säilynyt 124 ja ne on pantu oletettuun kronologiseen järjestykseen. Kokoelman viimeisessä kirjeessä Seneca esittää Luciliukselle kysymyksen: ”Miksi – kysyn – kehität ja harjoitat ruumiinvoimiasi?” (124.22) Tarkastelen seuraavassa Senecan ajatuksia liikunnan eri muodoista kuntoliikunnasta voimaharjoitteluun: miten hän liikuntaan suhtautuu, miten itse sitä harrastaa ja mitä neuvoja antaa Luciliukselle.

1. ”Toissijainen terveys”

 Kirjeessä 13, joka kronologisen järjestyksen perusteella olisi ehkä vuodelta 62 jaa. ,Seneca kehuu Luciliusta tämän ”rohkeudesta” kohdata vastoinkäymisiä ja vertaa tällaista henkilöä ”atleettiin”:

 ”Atleetti, jota ei koskaan ole hakattu mustelmille, ei voi käydä kamppailuun korkealla mielialalla, kun taas se, joka on nähnyt omaa vertaan, jonka hampaat ovat narisseet nyrkkien alla, se, joka maahan paiskattuna on kantanut vastustajaansa koko ruumiillaan eikä heitettynäkään ole heittänyt rohkeuttaan, joka aina kaaduttuaan on noussut entistäkin taipumattomampana, astuu taisteluun suurin toivein.” (13.2)

(Kirjeiden suomennokset Antti T. Oikarinen)

 Seneca omisti Luciliukselle myös kaksi muuta teosta: Luonnontieteellisiä kysymyksiä (Naturales quaestiones), joka oli sekin viimeisiltä vuosilta ja Kaitselmuksesta/Johdatuksesta (De providentia), jonka ajoitusta ei tiedetä. Johdatuksesta –teoksessaan Seneca vastaa Luciliuksen kysymykseen: ”Miksi hyville ihmisille tapahtuu paljon pahoja asioita, jos maailmaa kerran johtaa kaitselmus?” (1) Perustellessaan miten koettelemukset vahvistavat ihmistä ja saavat hänestä ”hyvän” esiin, Seneca käyttää ”urheilijaa” malliesimerkkinään:

 ”Näemme, miten urheilijat, joiden suurin huoli on pysyä huippukunnossa, antautuvat taisteluun kaikkien vahvimpia vastaan. He myös vaativat harjoitusvastustajiltaan, että nämä ottelevat heidän kanssaan täydellä voimalla. He ovat valmiita kestämään iskuja ja pahoinpitelyä; jos he eivät löydä itsensä veroista vastusta, he käyvät yhtaikaa useaa vastaan. Ilman vastustajaa voima heikkenee. Vasta kun hyve näyttää, mitä kaikkea se kestää, näemme kuinka suuri ja vahva se on.” (2)

(Suom. Juhana Torkki)

Seneca näkee siis urheilun jonkinlaisena hyveen ilmenemismuotona, vaikka muut kuin fyysiset vastoinkäymiset ovatkin Johdatuksesta –teoksen pääasiallisia esimerkkejä.

Mutta vain muutama kirje ”atleetti”-ylistyksen jälkeen, kirjeessä 15, Seneca neuvookin Luciliusta jo toisin: ”Huolehdi siis etenkin sielusi terveydestä, sitten myös tästä toissijaisesta terveydestä, joka ei maksa sinulle paljon, jos tahdot ainoastaan voida hyvin.” (15.2) ”Toissijainen” tarkoittaa ruumiin terveyttä. Se ei vaadi Senecan mukaan paljon, eikä vie ensisijaiselta ”sielun terveyden” vaalimiselta aikaa ja huomiota. ”Ainoastaan”-sanalla Seneca haluaa tähdentää, että kaikenlainen ylimääräinen ”toisissijaiseen terveyteen” kiinnitetty huomio on poissa ”sielun terveydeltä” ja on jopa vahingoksi sille, kuten kirjeen jatkosta käy ilmi:

 ”Onhan – rakas Lucilius – käsivarsiensa harjoittaminen, harteidensa leventäminen ja keuhkojensa vahvistaminen typerää ja oppineelle miehelle tyystin sopimatonta puuhaa; vaikka ruokavaliosi toimisikin menestyksekkäästi ja lihaksesi kasvaisivat, et koskaan tule vetämään vertoja uhkean härän voimille etkä painolle. Lisää nyt, että suurempi ruumiin taakka kuristaa sielua ja tekee siitä hidasliikkeisemmän. Rajoita siis ruumistasi niin paljon kuin voit ja vapauta tilaa sielullesi.” (15.2)

Tämän jälkeen Seneca vielä kuvailee millaiseen orjuuteen ”ruumiinkulttuurille omistautuneet” ihmiset joutuvatkaan ”harjoitusten”, ”ravinnon runsauden” ja ”valmentajien” mankelissa. (15.3) On selvää, että ”sielun terveys” jää tässä ”toissijaiseksi”.

80. kirjeensä alussa Seneca huokaa helpottuneena, että on saanut rauhan ”näytännön takia, joka on vetänyt kaikki kiusankappaleet nyrkkeilyotteluun” (80.1), mutta stadionilta kuuluva pauhu saa hänet mietteliääksi:

 ”Pohdin mielessäni, kuinka monet harjoittavat ruumistaan mutta kuinka harvat luonnettaan: millainen ryntäys kepeään ajanvietenäytäntöön syntyykään, mutta millainen hiljaisuus hyvien taiteiden kohdalla vallitsee; miten sielultaan ryhdittömiä ne ovat, joiden lihaksia ja hartioita ihailemme.” (80.2)

Sen lisäksi, että ”harteidensa leventämiseen” keskittyminen on ”typerää”, voimaharjoittelijat ovat myös ”sielultaan ryhdittömiä” koska ruumis tarvitsee ”monia asioita ollakseen vahva, mutta sielu kasvaa itsestään, ravitsee itse itsensä, harjoittaa itse itsensä”. (80.3) Vaikka voimaharjoittelu on rasittavaa, ovat siihen ryhtyvät valinneet helpomman tien koska hyveellisyyden ”harjoittaminen” ja itsensä voittaminen ei aina ole helppoa. Mutta ”tarvitessaan monia asioita” voimaharjoittelijat vain orjuuttavat ”itse itsensä”!

Kirjeessä 56 Seneca esittelee kylpylästä kuuluvan äänimaiseman, jonka äärelle on joutunut:

 ”Kuvittele nyt mielessäsi kaikkia äänilajeja, jotka voivat saada ihmisen vihaamaan korviaan: kun vahvat miehet harjoittelevat ja heiluttelevat lyijystä raskaita käsiään, kun he joko ponnistelevat tai jäljittelevät ponnistelevaa, kuulen ähkäisyn aina, kun he päästävät pidätetyn hengityksensä – vinkunaa ja mitä terävämpiä hengenvetoja (…) Jos taas paikalle ilmestyy pallonpelaaja ja hän yrittää laskea pallot, olen saanut tarpeekseni.” (56.1)

Kylpylän äänien lisäksi Seneca kertoo erilaisten ammatinharjoittajien työstä syntyvistä äänistä. Yhteistä näille kaikille on, että ne ovat turhista ja tarpeettomista asioista lähtevää melua.

Lukuun ottamatta 13. kirjettä muiden kolmen kirjeen näkökulmat voimaharjoitteluun ovat erilaiset. Kirjeessä 15 Seneca esittää Luciliukselle asioiden järjestyksen. On nurinkurista tavoitella jotain sellaista, jossa aina joku eläin on ominaisuuksiltaan ihmistä parempi ja samalla laiminlyödä oma ”sielun terveys”.

Kirjeessä 80 voimaharjoittelija on edennyt jo estradille ja saanut ”ihailijoita”. Seneca syyttää häntä nyt myös muiden ihmisten turmelemisesta: ”millainen ryntäys kepeään ajanvietenäytäntöön syntyykään”. Kirjeessä 7 Seneca kertoo joutuneensa erääseen ”keskipäivän näytökseen” odottaen virkistystä, mutta ”Ei sinnepäinkään: kaikki aiemmat taistelut olivat armeliaita; nyt kun turhuudet on pantu syrjään, kaikki on silkkaa murhaa.” (7.4) Näytännöt, olivatpa sitten urheilukisoja tai gladiaattoritaisteluita, raaistavat katsojia ja heidät valtaa verenhimo. Tapahtuman asetelma on absurdi: sen, mitä katsojat ovat ”ihailleet”, he vaativat tuhoutuvan! 56. kirjeen äänimaisema paljastaa mitä tapahtuu kulissien takana. Jo pelkät harjoittelun äänet ovat vastenmielisiä ja primitiivisiä.

Kirjeessä 88 Seneca kertoo Luciliuksen tiedustelleen hänen mielipidettään ”vapaista opinnoista”. Selostettuaan perusteellisesti eri oppialoja Seneca tekee rajauksen, keitä ei hyväksy ”vapaiden taiteiden joukko-osastoon”:

 ”… en maalareita, en sen enempää kuin kuvanveistäjiä, marmorinveistäjiä tai muitakaan ylellisyyden palvelijoita. Samoin karkotan vapaista opinnoista painijat ja koko heidän öljyyn ja mutaan perustuvan taitonsa – tai muuten minun pitäisi hyväksyä myös hajuvesikauppiaat, kokit ja kaikki muut kykynsä nautinnoillemme omistavat (…) Mitä hyödyttää voittaa monet painissa ja nyrkkeilyssä mutta tulla oman vihansa voittamaksi.” (88.18-19)

Huokuuko Senecan sanoissa pettymys oppilastaan, julmuudestaan kuulua keisari Neroa (37–68 jaa.) kohtaan, tämä oli näet nuoruudessaan harrastanut juuri noita taidemuotoja? Suetonius (n. 70–135 jaa.) jatkaa Rooman keisarien elämäkerroissaan (Vitae Caesarum) Neron mielenkiinnon kohteista tähän tapaan:

”Otaksuttiin yleisesti että hän, saavutettuaan menestystä näyttämöllä, alentuisi seuraavissa Olympian kisoissa kilpailemaan atleettien kanssa, sillä hän harjoitti jatkuvasti painia, ja Kreikassa hän oli aina katsellut voimamiesten otteluja istuen stadionilla kuin palkintotuomarina, ja jos joku ottelijapari loitontui liian kauas painikehästä, hän työnsi sen omin käsin takaisin.” (53.1)

(Suom. J.A. Hollo)

On silmiinpistävää, ettei Seneca sanallakaan mainitse kirjeissään Neroa. Kirjoittaessaan niitä siteet keisarin hirmuhallintoon ovat jo hieman löystyneet mutta katkeavat lopullisesti vasta kun Senecan epäiltiin osallistuneen keisaria vastaan suunnattuun salaliittoon ja tämä määrää hänet tekemään itsemurhan. Voi olla, että Senecan vastenmielisyys juuri ”painijoita” kohtaan johtuu osin tuosta Neron harrastuksesta ja näin ollen Kirjeisiin Luciliukselle sisältyisi piilokritiikkiä keisaria kohtaan.

Senecan suhtautuminen voimaharjoitteluun on siis jyrkän kielteinen ja hän varoittaa Luciliusta antautumasta sen pauloihin, mutta näkee siinä kuitenkin yhden konkreettisen esimerkin lujuuden osoittamisesta vastoinkäymisten kohdatessa. Useimmiten hänen kuvauksensa voimaharjoittelijoista ovat pilkallisia tehden heidät naurunalaisiksi, mutta joskus se on myös ylistettävää, vaikkakin toiminnan motiivit ovat väärät. Kun koettelemukset vasta saavat hyveen esiin, ovat odottamattomat ja haetut vastukset eri asioita.

Voimaharjoittelija hakee vastuksia saadakseen voitoistaan kunniaa, ”hyvä ihminen” joutuu tahtomattaan niihin. Kirjeessä 28 Seneca toteaa: ” Olen eri mieltä kuin ne, jotka astuvat myrskyjen keskelle ja melskeisen elämän hyväksyen painivat päivittäin suurin sieluin hankalien olosuhteiden kanssa. Viisas kestää hankaluudet mutta ei valitse niitä vaan tahtoo mieluummin olla rauhassa kuin taistossa…” (28.7) Hyveen kannalta voimaharjoittelijan toiminta on siis arveluttavaa, kuten kirje 78 osoittaa:

 ”Millaisen määrän iskuja atleetit vastaanottavatkaan kasvoihinsa, millaisen määrän kaikkialle ruumiiseensa! Kunnianhimossaan he kuitenkin kestävät minkä tahansa tuskan, eivätkä he siedä sitä ainoastaan sen takia, että taistelevat vaan voidakseen taistella: jopa heidän harjoituksensakin ovat tuskaa. Voittakaamme mekin täydellisesti kaikki taistelumme, joiden palkintona ei ole seppelettä, ei palmunoksaa eikä hiljaisuutta nimemme julistamista varten tekevää torvensoittajaa, vaan hyve, sielunlujuus ja vastaiseksi hankittu ikuinen rauha, jos onnetar on lannistettu sodalla kertakaikkisesti missä tahansa taistelussa.” (78.16)

 2. Juoksua ja kylmävesiuintia

 Kirjeen 15 lisäksi on vain yksi kirje, joka tarkemmin valottaa Senecan omia liikuntaharrastuksia. 83. kirjeen alussa Seneca sanoo Luciliuksen ”määränneen” hänet kertomaan päiviensä kulusta. Näin se on sujunut:

”Tämä päivä oli keskeytymätön, kukaan ei riistänyt siitä minulta hetkeäkään; se jakaantui kokonaan vuoteeni ja lukemiseni kesken; hyvin mitätön tuokio suotiin ruumiinharjoitukselle, ja kiitän vanhuuttani siitä syystä, ettei se maksa minulle paljon vaivaa. Siinä samassa kun panen itseni liikkeelle, olen lopen uupunut – mutta sehän on harjoituksen tarkoitus kaikkein vahvimmillekin! Haluaisitko hankkia valmentajiani? Minulle riittää yksi, Pharius, rakastettava poika – kuten tiedät – mutta hänet tullaan vaihtamaan: etsin jo jotakuta nuorempaa. Hän tosin vitsailee, että olemme samassa vaihdevuosikriisissä, koska meidän molempien hampaat tippuvat. Mutta tuskin enää pääsen rinnalle hänen juostessaan ja muutaman harvan päivän sisällä en kykene siihen enää lainkaan: katso, mitä päivittäinen harjoittelu saa aikaan! (…) Kysytkö yhtä kaikki, miten tämänpäiväinen kilpailumme päättyi? Päädyimme tasatulokseen, mitä juoksijoille tapahtuu vain harvoin.” (83.3-5)

Senecan kuvauksesta selviää, että hänellä on erityinen orja, joka ”valmentaa” häntä. Itse ”harjoitus” ei näytä olevan muuta kuin ”juoksua” ja hyvin vähäistä sekin. Senecalle on kuitenkin tärkeää, että hänellä on ”valmentaja”, vaikka se käytännössä onkin vain hänen kirittäjänsä. Senecan kuvaus on humoristinen, mutta siinä kerrotuilla asioilla on myös julmat puolensa. Kirjeestä saa vaikutelman, että Lucilius on tarjoutunut etsimään hänelle ”valmentajia” – Seneca käyttää tässä monikkomuotoa. Hänen vastauksestaan ”minulle riittää yksi” käy ilmi, että Lucilius on tarjoutunut hankkimaan ”valmentajia” Phariuksen lisäksi – hänhän tietää tästä, Phariuksesta on puhuttu ehkä kadonneissa kirjeissä. Luciliuksen tarkoituksena on ehkä monipuolistaa Senecan ”harjoittelua”.

Seneca jatkaa vastaustaan mainitsemalla Phariuksen mutta lisää, että ”hänet tullaan vaihtamaan: etsin jo jotakuta nuorempaa”. ”Vitsailusta hampaiden tippumisesta” voidaan päätellä Phariuksen olleen iältään alle kymmenvuotinen, koska lasten ensihampaat lähtevät kymmenen ikävuoden molemmin puolin – Pharius on siis lapsiorja. Kun Seneca itse lähentelee jo seitsemääkymmentä, on poika käynyt hänelle liian nopeaksi ja vanhaksi ja siksi Seneca tarvitsee ”nuoremman valmentajan” jonka perässä pysyy. Senecan sanat ”hänet tullaan vaihtamaan” tarkoittavat, ettei Phariukselle ollut muuta käyttöä hänen taloudessaan. ”Tullaan” näyttää lisäksi viittaavan siihen, ettei Seneca itse henkilökohtaisesti ”vaihda” Phariusta vaan ulkoistaa tehtävän jollekin muulle, ehkä muille orjilleen. Onko tuo sinänsä välttämätön tehtävä Senecalle itselleen vaikea, onhan Pharius ”rakastettava poika” ja molemmat näyttävät viihtyneen toistensa seurassa noissa ”harjoituksissa”?

Mitä sitten lenkin jälkeen?:

 ”Tästä pikemminkin uuvutuksesta kuin harjoituksesta laskeuduin kylmään kylpyyn: sitä kutsutaan luonani »riittämättömän lämpimäksi kylvyksi». Minä, ennen niin innokas kylmävesikylpijä, joka tervehdin aina tammikuun ensimmäisenä päivänä kanavaa, joka aloitin aina uuden vuoden hyvien enteiden takaamiseksi niin lukemalla, kirjoittamalla ja pitämällä jonkin puheen kuin hyppäämällä Aqua Virgoonkin, siirsin leirini ensin Tiberiin ja sitten tähän kylpyammeeseen, jonka – jopa vahvimmillani ollessani ja kaiken tapahtuessa huijaamatta – aurinko lämmittää: ei paljon puutu, että kyseessä olisi kuuma kylpy. Seuraavaksi kuivaa leipää ja aamiainen ilman pöytää, minkä jälkeen ei tarvitse pestä käsiä. Hiven unta.” (83.5-6)

Nyt selviää, että Senecan ”harjoitus” on tapahtunut aamulla ja tyhjin vatsoin. Ehkä ”laskeutuminen kylmään kylpyyn” kuuluu vielä palauttavana jälkitoimena ”tuokion” kestäneeseen ”harjoitukseen”. Senecan sanoissa on melankolista itseironiaa hänen muistellessaan ”kylmävesiharrastustaan”, jossa vesi on nyt ajan myötä koko ajan vain lämmmennyt ja uintikin vaihtunut ”kylvyksi”.

Kun Senecan ”kylmävesiharrastus” on hieman epämääräinen käsite, mistä voidaan päätellä, että kyseessä on nimenomaan uinti? Ero on tärkeä, uintihan on liikuntamuoto, kylpy taas hoitomuoto, tai nykytermein voisi myös puhua luontaishoidosta. Aiemmassa 53. kirjeessään Seneca kertoo eräästä merimatkastaan jolloin tuli myrskyssä merisairaaksi ja perämiehen kieltäydyttyä ohjaamasta alusta rantaan, hyppäsi mereen: ”… muistaen taidokkuuteni vanhana kylmävesiharrastajana heittäydyin mereen, kuten kylmävesikylpijälle sopii, villakankaaseen pukeutuneena”. (53.3)

Kirjeensä 67 aluksi Seneca kertoo Luciliukselle ettei kevät ole vielä täysin muuttunut kesäksi:

”En vielä antaudu alttiiksi todella kylmälle vedelle, murran yhä sen kovuutta. »Tuo», sanot, »ei ole kuuman eikä kylmän kestämistä.» Näin on, rakas Lucilius: ikäni tyytyy jo omaan kylmyyteensä; se sulaa hädin tuskin keskellä kesääkään. Niinpä suurin osa ajastani kuluu vaatteissa.” (67.1)

Kun kirjeessä puhutaan keväästä, tarkoittaa ”antauminen alttiiksi todella kylmälle vedelle” avovettä, jossa usemmiten uidaan, ei vain kylvetä. Kirjeessä 45 Seneca sanoo Luciliuksen valitelleen kirjojen puutetta ja lupaa lähettää niitä tälle, mutta kertoo haluavansa ennen kaikkea tavata Luciliuksen. Ellei Seneca uskoisi tämän ”virkakauden” olevan pian päättymässä, hän uhoaa Kharybdista ja Skyllaa pelkäämättä uida Luciliuksen luo: ”Olisin uinut niiden yli – en pelkästään ylittänyt niitä – kunhan vain olisin voinut syleillä sinua ja arvioida henkilökohtaisesti, miten paljon olet sielultasi kasvanut.” (45.2)

Siitä, että veden tuli olla kylmää, on lyhyt epäsuora viittaus kirjeessä 108. Seneca kertoo nuorena kuunnelleensa stoalaisen Attaluksen (eli Tiberiuksen hallituskaudella n. 25 jaa.) askeettiseen elämään kehottavia puheita ja omaksuneensa niistä ”joitakin tapoja” itselleen: ”Sieltä lähtien olen koko loppuelämäni välttänyt julkisia kylpylöitä ja pitänyt ruumiin kokoon keittämistä ja hiestä tyhjentämistä hyödyttämänä ja samalla epämiehekkäänä.” (108.16) ”Ruumiin kokoon keittäminen” ja hikoilu ei voi tarkoittaa muuta kuin kuumia kylpyjä. Kun gymnasiumeissakaan harvemmin oli niin suuria altaita, että niissä olisi voinut uida, niitä tuskin oli kylpylöissäkään. Tästä voi olettaa, että Seneca ui avovesissä. – Näiden viittausten perusteella Senecan ”kylmävesiharrastus” tarkoittaa siis uintia. Tietenkin myös kirjeessä 83 mainitut ”hyppääminen Aqua Virgoon”, kylmästä vedestään tunnettuun akveduktiin, samoin kuin ”kanavaan” ja ”Tiberiin”, tarkoittavat avovedessä uimista.

Edellisiin voidaan vielä lisätä Plinius Vanhemman (23–79 jaa.) hieman erikoinen anekdootti Naturalis historia -teoksessa (Luonnonhistoria):

 ”Nämä miehet hallitsivat kohtaloitamme, kun Charmis, samaisesta Massiliasta, yllättäen valloitti kaupunkimme. Hän ei ainoastaan tuominnut aiempia lääkäreitä vaan myös kylpylät ja suostutteli ihmiset peseytymään kylmässä vedessä jopa kylmällä talvisäälläkin. Hän upotti sairaat järveen. Näimme vanhojen entisten konsulien kangistuvan kylmästä pelkän mahtailun vuoksi, ja tästä asiasta on olemassa myös Annaeus Senecan vahvistus.” (29.10)

(Suom. Antti T. Oikarinen)

Missä tämä ”Senecan vahvistus” on? Säilyneissä Kirjeissä Luciliukselle sitä ei ole, mutta se voi toki olla hänen muissa kadonneissa teoksissaan. Pliniuksen kertomus ei ole muilta osin linjassa edellä esiteltyjen kirjeiden kanssa, kuin että Seneca ”vältti julkisia kylpylöitä”. Jonkinlaisen yhteyden voi ehkä nähdä myös kirjeen 86 kritiikissä nykyisistä kylpylöistä, joissa Senecan mukaan ”menneiden aikojen” ”terveellisen lämpötilan” sijaan, lähennellään ”maailmanpaloa muistuttavaa lämpötilaa”. (86.10) Kirjeiden maininnat eivät myöskään viittaa, että Senecan ”kylmävesiharrastuksessa” on kyse sairaudenhoidosta tai muusta lääketieteellisestä toimenpiteestä. Voikin olla, että Plinius on vain yhdistellyt asioita eri lähteistä ja laittanut ne Senecan nimiin.

Lopuksi vielä kirje 55, jossa ”kantotuolimatkakin” on Senecalle jo liikuntasuoritus – edellisessä kirjeessään hän on kertonut kärsivänsä ”hengenahdistuksesta” (54.1):

 ”Saavun parhaillaan kantotuolimatkaltani yhtä väsyneenä kuin jos olisin kävellyt yhtä pitkään kuin istuin; kantotuolilla pitkään matkustaminen on näet myös ponnistus, ja mahdollisesti jopa suurempikin siitä syystä, koska se on vastoin luontoa, joka antoi meille jalat, jotta kävelisimme itse, ja silmät, jotta näkisimme itse. Nautinnonhaluiset tapamme ovat määränneet kärsittäväksemme raihnauden, ja olemme lakanneet kykenemästä siihen, mitä emme pitkään aikaan ole halunneet tehdä. Minun oli kuitenkin välttämätöntä ravistella ruumistani, jotta sappi poistuisi, mikäli se oli takertunut nieluuni, tai jotta heiluminen – jonka olen havainnut hyödyttäneen itseäni – ohentaisi henkeäni, mikäli juuri se oli jostakin syystä tiheämpi.” (55.1-2)

3. Senecan seniorijumppa

Kirjeessä 15 Seneca selostaa Luciliukselle tarkasti, miten ”toissijaisesta terveydestä” voi helposti huolehtia:

”On helppoja ja nopeita harjoituksia, jotka sekä väsyttävät ruumiin viiveettä että säästävät aikaa, josta on pidettävä erityisesti tiliä: juoksu, käsien liikuttelu joidenkin painojen kanssa ja hyppääminen – joko ruumiin korkealle kohottava tai sen pitkälle linkoava tai niin sanoakseni Salii-papillinen tai, vieläkin herjaavammin puhuakseni, pyykinpesijän hyppely: valitse mitkä tahansa näistä luontaiseksi, helpoksi harjoitukseksi. Teitpä mitä tahansa, palaa nopeasti ruumiista sieluun; harjoita sitä yötä päivää.” (15.4-5)

”Harjoitus” sisältää kaikessa yksinkertaisuudessaan vain ”juoksua” ja erilaisia ”hyppyjä”. ”Hypyistä” kaksi ensin mainittua ovat myös kilpalajeja. Toisessa ”hyppy” suuntautuu ylös, toisessa eteen. Varsinkin pituushypyssä käytettiin painoja, jossa ajateltiin käsien heilahtaessa taakse painojen työntävän hyppääjää eteenpäin ja toisaalta käsien heilahtaessa eteen vetävän hyppääjää pidemmälle. Senecan ”harjoituksessa” painojen tarkoituksena ei liene ollut saada parempia tuloksia vaan ainoastaan ”väsyttää ruumista”. Kaksi muuta ”hyppyä” ovatkin jo mielenkiintoisempia.

 ”Salii-papillinen” tarkoittaa Rooman toisen kuninkaan Numa Pompiliuksen (715–673 eaa.) valitseman kaksitoistahenkisen Salii-pappiskollegion uskonnollista rituaalia, jota esitettiin Mars-jumalan kunniaksi sotien alkamis- ja päättymispäivinä. Historioitsija Livius (59 eaa.–17 jaa.) kuvaa tätä asetanssia Rooman synty –teoksessaan (Ab urbe condita) näin:

”Samoin hän valitsi Mars Gradivukselle kaksitoista salii-pappia ja määräsi heidän asukseen kirjaillun tunikan, jonka päällä oli pronssinen rintasuojus; hän sääti, että heidän oli kuljettava kaupungin halki kantaen taivaasta pudonneita ancile-kilpiä, laulaen ja tanssien kolmiaskelista juhlallista tanssia.” (1.20)

(Suom. Marja Itkonen-Kaila)

Kun Seneca siirtyy viimeiseen ”hyppyynsä” ja sanoo ”puhuvansa vieläkin herjaavammin”, saa tästä käsityksen, että myös puhe ”Salii-papillisista” on ollut sekin ”herjaavaa”. Ei tiedetä liittyykö tähän mitään sen syvällisempää merkitystä, mutta ainakin uskonnollisen rituaalin tuomisen arkiseen liikuntaharjoitukseen voi nähdä epäsovinnaisena ehdotuksena. Jos noita kahta viimeistä ”hyppelyä” pitää parina, niin molemmat rienaavat toisiaan: Salii-papit hienoissa vaatteissaan ancile-kilpineen ja paljasjalkaiset ”pyykinpesijät” pomppimassa pyykkisoikoissaan vanuttamassa kankaita. Ammatit ja tehtävät eivät voisi olla kauempana toisistaan.

Vaikka Senecan ”harjoitus” koostuu niinkin erilaisista yhteyksistä otetuista liikkeistä, on se hyvin yksipuolista ja kohdistuu pääasiassa jalkoihin ja on niin sanotusti aerobista liikuntaa, paitsi että on paljon lyhytkestoisempaa. Mutta ”valitse mitkä tahansa” tarkoittanee, ettei kaikkia hyppyliikkeitä tarvinnut tehdä samalla kerralla, mikä taas tarkoittaa, että kuormituskin jää vähemmäksi. Se, miksi ”harjoitus” sisältää noin paljon ”hyppyjä” johtunee siitä, että Senecalle on tärkeää, että liike ”ravistelee ruumista” ja sisäelimiä, kuten ”kantotuolimatkan” kuvauksestakin kävi ilmi. Nytkin hän toteaa Luciliukselle: ”Vaunuajelu ravistelee ruumista mutta ei häiritse opintoja…” (15.6)

Jos ”juoksee” ja valitsee Senecan valikoimasta muutaman ”hypyn”, vaikuttaa ”harjoitus” melko kevyeltä. Mutta sen on laatinutkin seitsemissäkymmenissä oleva mies ja siksi sitä voikin kutsua Senecan seniorijumpaksi. Kun tavoitteena on ”ainoastaan voida hyvin”, siihen riittää mainiosti ruumiinkuntoa ylläpitävä liikunta. Kun nyt Seneca suosittelee tällaista ”harjoitustaan” Luciliukselle, herää kysymys kuinka vanha Lucilius on?

Luciliuksesta ei ole mainintoja muissa lähteissä. Senecan Kirjeiden perusteella tiedetään, että hän syntyi Campaniassa: ”Kas, on uskomatonta, miten tuoreeksi Campania ja varsinkin Neapoli sekä Pompejin omistustesi näkymä tekivät sinuun kohdistuvan kaipaukseni: olet kokonaan silmissäni.” (49.1) Lisäksi: ”Olet roomalainen ritari ja tähän säätyyn sinut saattoi tarmosi…” (44.2, myös 44.6) Kirjeiden kirjoittamisaikaan Lucilius toimii Sisiliassa prokuraattorina. Seneca soimaa ystävänsä urakehitystä 19. kirjeessään kovin sanoin:

”Kumpa olisitkin onnistunut vanhenemaan syntyperäsi rajoissa eikä onnetar olisi lingonnut sinua korkeuksiin! Nopea menestys, provinssi, prokuraattorinvirka ja kaikki niiden lupaama veivät sinut kauas terveellisen elämän näköpiiristä; seuraavaksi pääset korkeampiin virkoihin, virasta toiseen: mikä on lopputulos? Miksi odotat siihen asti, kunnes sinulla ei enää ole mitään haluttavaa? (…) »Miten pakenen?», kysyt. Miten hyvänsä. Ajattele, miten moniin uhkayrityksiin olet ryhtynyt rahan tähden, miten moniin vaivalloisiin yrityksiin kunnian tähden: sinun on uskallettava jotakin myös levon tähden – tai vanhettava ensin prokuraattorinvirkasi ja sitten kaupunkivirkojen huolissa, levottomuudessa ja aina uusissa myrskyissä, joita et onnistu pakenemaan kohtuullisuudella, et maltillisella elämäntavalla. Mitä merkitystä sillä näet on, tahdotko sinä elää rauhallisesti? Asemasi ei tahdo. Mitäpä jos sallit sen edelleen kohota? Pelkosi kasvaa samassa suhteessa kuin menestyksesi.” (19.5-6 ja 8)

Senecan ja Luciliuksen ikäerosta on muutamia epämääräisiä mainintoja. Selvimmin ja lyhyimmin se sanotaan kirjeessä 26: ”Olet nuorempi: mitä väliä sillä on? Ei vuosia lasketa. On epävarmaa, missä kuolema sinua odottaa; odota sitä siis kaikkialla.” (26.7) Kirjeessä 76 Seneca sanoo Luciliuksen taas tiedustelevan hänen päivärytmistään. Nyt Seneca ei kerro ”harjoitteluistaan”, vaan sanoo ”kuuntelevansa erään filosofin luentoja”:

 ”»Hyvälläpä iällä!» naurat. Miksei se olisi hyvä? Mikä näet on typerämpää kuin olla opiskelematta vain siksi, ettei ole opiskellut pitkään aikaan? »Siis mitä? Pitäisikö minun toimia samoin kuin nuoret keikarit?» Minun käy hyvin, jos vanhuuttani rumentaa vain tämä yksi seikka: kyseinen koulu päästää mukaan kaiken ikäiset ihmiset. »Vanhenisimmeko muka vain nuorukaisten jäljissä kulkeaksemme?» Vaikka olen vanha, käyn teatterissa, kuljen sirkuksessa eikä yksikään gladiaattoripari taistele näkemättäni: punastelisinko muka filosofin luo menoa?” (76.1-2)

Kirjeessä olevat repliikit, joita Seneca arvelee Luciliuksen vastaväitteinä esittäneen, ovat tietenkin hänen omia kärjistyksiään. Niistä, ja samoin Luciliuksen virkaurasta, voidaan päätellä ettei tämä ole enää ”nuorukainen” mutta on kuitenkin Senecaa ”nuorempi”. Senecalta pääsee myös lipsahdus gladiaattoreista, joita hän toisaalla kritisoi. Kirjeen jatko antaa lisävihjeen heidän ikäerostaan:

 ”Jatka, Lucilius, ja kiiruhda, jottei sinulle käy niin kuin minulle, että päädyt opiskelemaan vanhana – tai oikeastaan, kiiruhda pikemminkin sen takia, että olet käynyt käsiksi sellaiseen aineistoon, jota tuskin kykenisit vanhana perin pohjin oppimaan. »Miten paljon voisin edistyä?» kysyt. Niin paljon kuin yrität. Mitä odotat? Viisastuminen ei ole kohdannut ketään sattumalta. Rahaa sinulle virtaa itsestään, kunniavirkoja sinulle tarjotaan, kiitollisuudenosoituksia ja arvoasemaa sinulle ehkä jopa tyrkytetään: hyve ei osu kohdallesi sattumalta.” (76.5-6)

”Tuskin kykenisit vanhana perin pohjin oppimaan” tarkoittaa, että vanhuus on Luciliuksella vielä edessäpäin. Tähän viittasi myös 19. kirje jossa Seneca sanoo, että ”sinun on vanhettava ensin prokuraattorinvirkasi ja sitten kaupunkivirkojen huolissa.” (19.8) Ikäero tulee esiin myös parissa Senecan Naturales quaestiones –teoksessa käyttämässä Junior-puhuttelunimessä. Puhuttelunimellä voi tosin tehdä eron Lucilius vanhempaan, mutta se voisi olla myös hellittelynimi ja korvata ”rakas Lucilius” puhuttelun. Paljonko Senecan ja Luciliuksen ikäeroa on, jää lopulta arvoitukseksi. – Kun Seneca viimeisessä säilyneessä kirjeessään tivaa Luciliukselta: ”Miksi – kysyn – kehität ja harjoitat ruumiinvoimiasi?”, kertoo se ettei Lucilius ainakaan innostunut Senecan seniorijumpasta.

 Kiitokset Antti T. Oikarinen!

Lähteet:

Antiikin urheilu Olympian kentiltä Rooman areenoille (2004) Toim. ja suom. Sami Koski, Mika Rissanen ja Juha Tahvanainen. Jyväskylä: Atena.

Hyppönen, Panu (2007) Kuka oli Lucilius Tutkielma Senecan moraalikirjeiden vastaanottajasta. Latinan kielen pro gradu -tutkielma, Kielten laitos Humanistinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. Kuka oli Lucilius? : tutkielma Senecan moraalikirjeiden vastaanottajasta :: JYX

Livius, Titus (1995) Rooman synty Ab urbe condita I-II. Suom. Marja Itkonen-Kaila. Helsinki: WSOY.

Seneca, Lucius Annaeus (2018) Elämän lyhyydestä (Elämän lyhyydestä, Joutilaisuudesta, Johdatuksesta). Suom. Juhana Torkki. Helsinki: Otava.

Seneca, Lucius Annaeus (2021) Kirjeet Luciliukselle. Suom. Antti T. Oikarinen. Helsinki: Basam Books.

Suetonius (1999) Rooman keisarien elämäkertoja. Suom. J.A. Hollo. Helsinki: WSOY.

Julkaistu aiemmin kirjoittajan Totinen stoalainen -kotisivulla.

Artikkelikuvassa Lucius Annaeus Senecan rintakuva Sanssoucin palatsissa. Kuva: Yair Haklai, CC BY-SA 4.0 <>, via Wikimedia Commons.