Tarratoimikunta

Tarrateologia

Viime kesänä kuulin kiinnostavaa kohua suviseuroista. Kohina liittyi tarroihin, joita jotkut vanhoillislestadiolaiset alueella liimailivat. Opin, että tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta. Sen sijaan ensimmäinen kerta oli se, että aiheesta syntyi julkinen häslinki.

Kuulin, että tarraihmiset olivat kohdanneet hyvin jyrkkää kohtelua. Oli heitelty kepeillä ja nimitelty. Aikuisetkin olivat olleet aggressiivia. Olin ensin vähän ymmälläni. Olin tietysti itse kohdannut käsittämätöntä vihaa aikoinaan. Olin saanut esimerkiksi tappouhkauksia toistuvasti. Kyllä. Uskovaisilta.

Silti tarratoimikunnan kohtaama toiminta tuntui oudolta ja pahalta. Kohtelu sai minut tuntemaan syvää surua.

Ylellä on nyt hieno dokumenttisarja, jossa aihe avataan kunnolla. Onneksi se on tehty. Muuten kukaan ei välttämättä uskoisi tai ainakin pyrkisi selittämään asian pois. Tuli samanlainen olo, kuin aikoinaan kirjoittaessani Erään prosessin kuvaus -kirjaa. Ajattelin tuolloin, että tapahtumat pitää dokumentoida. Ellen olisi tehnyt sitä, en ehkä enää itsekään uskoisi kaikkia outoja kiemurteluja. Onneksi tuli nauhoitettua keskusteluja ja puheluita!

Hengellinen väkivalta on usein hienovaraista. Sen tunnistaa parhaiten sen kohteeksi joutunut. Hengellinen väkivalta on ihan oikeaa ja julmaa väkivaltaa. Se jättää pysyviä jälkiä. Yhteisöstä ulossulkeminen voi näkyä aivokuvissa samalla tavalla kuin fyysinen julma kidutus. Kyse ei ole mistään pikkujutusta. Hengellistä väkivaltaa ei poista se, että joku vanhoillislestadiolainen kertoo varmasti ihan tosissaan, ettei ole sellaista koskaan kohdannut.

Kiinnostavaa on se, millä tavalla jo kesällä uskovaiset ryhmittyivät puolustukseen. Mitä tulivat? Olisivat menneet johonkin omaan tapahtumaan! Jne Yms. Esimerkiksi minun tuntemani iäkkäätkin puhujat pitivät tarratoimikunnan kohtaamaa vihaa vähintäänkin ymmärrettävänä. Tämä kertoo vain siitä, että vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä ollaan edelleen täysin sokeita hengelliselle väkivallalle ja täysin haluttomia käsittelemään sitä oikeasti. Se on aika surullista.

Suosittelen katsomaan Tarratoimikunta -dokumenttisarjan. Herkille sitä ei kyllä voi suositella. Siihen on pakko lisätä sisältövaroitus. Itse en kaipaa mitään muutosta lestadiolaisten keskelle. Touhutkoot keskenään vanhojen miesten keksimien täysin älyttömien sääntöjensä kanssa ihan mitä tahtovat. Väkivaltainen suhtautuminen tarratoimikunnan ihmisiin sen sijaan on kertakaikkisesti väärin. Se ei ole uskovaiselle sopivaa käytöstä, pikemminkin päinvastoin.

Lue myös:

Mikko Ketola: Vanhoillislestadiolaisuuden jättäjän kivinen tie. Vartija 14.2.2025.

Vuokko Ilola: Katkeruuskortti. Vartija 5.7.2025.

 

Artikkelikuvassa on dokumenttisarjan mainoskuva Ylen sivuilta.


Johannes Alaranta

About

Kirjoittaja on entinen vanhoillislestadiolainen saarnamies. Hän on kirjoittanut vanhoillislestadiolaisuudesta useita kirjoja. Alaranta työskentelee Perniön kappalaisena ja terapeuttina.


'Tarrateologia' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Be the first to comment this post!

Would you like to share your thoughts?

Your email address will not be published.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.