Totuuskiista vai päivien kimallus

Mieleeni nousi 1950-luvun romanttinen elokuva Päivien kimallus, jota en ole nähnyt.Vain otsake oli tarttunut mieleen. Lienee freudilainen lipsahdus ja pahoittelen komiikan käyttöä mausteena. Mieliä on kohauttanut tuore KKO:n päätös koskien Päivi Räsäsen ja Juhana Pohjolan asiaa. Päätös ei ollut yksimielinen vaan oikeus joutui äänestämään. Joidenkin mielestä tämä oli oire väärästä tuomiosta ja nyt odotetaan, johtaako asia seuraavaan portaaseen, Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen. Myös lainsäädännön muutoksia on vaadittu. Oikeus on Eurooppamme kulmakivi. Kansalaisen oikeutta turvaa moniportainen järjestelmä, jossa kiistanalainen asia voidaan siirtää ylemmän tason tarkastettavaksi. On luonnollista, että Korkein oikeus saa käsiteltäväksi vaikeita, kimurantteja – jopa ristiriitaisia piirteitä sisältäviä tapauksia.

On selvää, miksi Korkein oikeus joutui äänestämään. Se kertoo, että KKO joutuu ratkomaan monitulkintaisia rajatapauksia. Samalla olen sitä mieltä, että lainsäädännön tarkistus on paikallaan. Asiassa on mennyt puurot ja vellit sekaisin.  Hauskaa vertausta jatkaen ehkä luumut, luumuhillo ja luumun kivet. Oireellista on, miten asian käsittelyyn on tullut mukaan USA:n ja Euroopan oikeusajattelun eroavuudet vihapuhe-tulkinnoissa. Kansanedustaja Räsäsen vierailu USA:ssa Edustajainhuoneen oikeusvaliokunnassa sai aikaan sen, että saatiin Atlantin takainen lausunto ennen mahdollista EIT-vaihetta. Näen tämän lojaalisuussärönä isänmaamme ja Euroopan oikeustajua kohtaan. 

KKO:n lausuma, kieli keskellä suuta

Tarkastellaan huolella tiedotusvälineistä luettavaa oikeuden päätöstä, erityisesti sen arkaa ja kiistanalaista lausumaa homoseksuaalisuudesta (Yle 26.3). KKO toteaa tuomiossaan, että Räsänen oli kirjoituksessaan todennut homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö ja luonnehtinut homoseksuaalisuutta seksuaaliseksi poikkeavuudeksi. Räsänen on kirjoituksessaan muun ohella todennut, että seksuaalisesti poikkeavan tunne-elämän taustalla on psykoseksuaaliseen kehitykseen liittyviä häiriöitä ja että tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö. Hän on kiistänyt väitteen siitä, että homous olisi luonnollinen ja terve seksuaalisuuden variaatio, KKO toteaa tuomiossaan.

Räsäsen ja Pohjolan tapaus on käännetty sananvapauden, katsomuksen ja mielipiteen ilmaisun asiaksi. Tällaisen vapauden eurooppalainen oikeusajattelu turvaa laajasti. Hienovarainen ja herkkä rajankäynti koskee tilannetta, jossa sananvapauden ja katsomusvapauden oikeus merkitsee sellaista loukkaavaa käytöstä, johon sopii solvauksen, syrjinnän tai kiihotuksen termistö. Arvelen, että juuri tätä KKO on joutunut tutkimaan. Sensitiivisen rajan pohdinta kertoo, miten oikeusjärjestelmä toimii koko kansan turvana. Kaikkien kansalaisten riippumatta katsomusyhteisöjen painotuksista.

Milloin mielipide/tosiasiaväite on astalo?

Konservatiivisen fundamentalistisen uskon käsityksen omaksunut kansalainen on oikeutettu kriittiseen mielipiteeseen koskien homoseksuaalisuutta, siis mm. sellaiseen käsitykseen ja ajatustapaan, jota KKO:n ratkaisussa moititaan. Hän on myös oikeutettu uskomukseen, jonka mukaan Raamatun tekstien kirjoittajat ja viime kädessä kai Jumala itse on tätä mieltä. Kriittinen kohta on sen asian tunnustaminen, että kyseessä on mielipide ja katsomus, jota ei sovi esittää tosiasiaväitteenä, kaikkia koskevana kiistattomana faktana. Tulee sietää sitä, että kansalaisten, myös kristinuskon yhteisöön kuuluvien, kesken on erilaisia tapoja ymmärtää ja tulkita seksuaalisuuden ilmenemismuotoja sekä kirkon ja uskonnollisen ajattelun historiaa koskien tätä aihealuetta.

Kun lääkärin ammatissa toimiva lausuu, että ”tieteellinen todistusaineisto osoittaa vastaansanomattomasti homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö”, on astuttu rajan yli. Väite huutaa perusteluja. Mikä vastaansanomaton tieteellinen todistusaineisto? Tässä kohtaa toistetaan yleensä sanojan kunnioittavan ihmisarvoa ja vakuutetaan kristillistä rakkautta. Alkeellinen periaate vaatisi kysymään homoseksuaalisilta lähimmäisiltä, miltä tällainen rakkaus ja ihmisarvon vakuutus tuntuu. Mieleen nousee sanonta: There is no hate like Christian love.

Mielipiteen ilmaisun foorumi on osa tätä ongelmaa. Kun puhuu opettajan, tutkijan, kansanedustajan, lääkärin tai julkisen uskonnollisen yhteisön tai median vaikuttajan roolissa ja sen mahdollistamalta kateederilta, sanojen punninta on yhtä tärkeää kuin aseen osoittelu tai myrkkykemikaalien roiskinta.

Atlantti ja vihapuheen sävyt

Euroopan ja Magalandian käsitykset sananvapaudesta ovat ajautuneet erilleen ja – hassua kyllä – tämä muistuttaa kansalaisten aseenkäyttöä koskevaa vapautta. Konservatiivinen USA ja Eurooppa ovat eri puolilla eettisyyden ja monivärisen suvaitsevuuden valtamerta. Toivon ja rukoilen, että Eurooppa pitäisi arvossa tätä maailmanrauhan eliksiiriä. USA:ssa koko vihapuheen käsite on lähes kriminalisoitu. Sananvapaus tarkoittanee oikeutta solvata toisten katsomuksia. USA:ssa pitäisi perustuslain hengen nojalla olla maallisen ja uskonnollisen vallankäytön erottelu. Juuri nyt hallinnossa julistetaan USA:n olevan kristinuskon pohjalle rakennettu kansakunta, ja fundamentalistinen raamattupuhe viuhuu. Euroopassa uuden ajan vuosisatoina toteutunut uskontoa ja uskontohistoriaa koskeva monitasoinen tutkimus, näkemyksien vuorovaikutus ja historialliskriittinen Raamatun tutkimus toteutuu USA:ssa lähinnä muutamien yliopistojen laitoksilla ja rohkeiden ajattelijoiden, tutkijoiden, taiteilijoiden ja kirjoittajien toimesta. Nämä ovatkin vaikeuksissa liberaaleja ajatuksia vainoavan tyrannian alla.

USA on lukemattomien kirkollisten sirpaleiden, pikkukaupungin tai korttelikirkon kokoisten protestantismin pienyhteisöjen ja toisaalta koheltavien megakirkkojen maa. Katolisen kirkon maltillinen pääuoma edustaa – sanoisinko yllättävästi – sivistynyttä uskonnollisuutta verrattuna protestantismin sirpaleisiin, joiden teologia ja uskonnonfilosofia on jäänyt sukupolvia sitten maahan muuttaneiden erilaisten pikku ortodoksioiden perinnön varaan.

Uskontosivistyksen tasoa voisi kuvastaa vaikka uuden paavin ja presidentin tai sotaministerin kielenkäytön vertailu. Maanosan haaste on maailman suurista uskonnon blokeista saapuneiden maahanmuuttajien paine. Henkistä maisemaa ovat muovanneet juutalaiset sekä Kaukoidän kansojen suunnalta tullut kulttuurivaikutusten virta ja viimeisen vuosisadan aikana paisunut muslimikansoista tulleiden maahanmuuttopaine. Hyvä maine kansojen sulatusuunina on rusentunut muukalaisennakkoluulon ja America first -uhon ja MAGAkristillisen hengen alle. Enpä juuri noutaisi kristinuskon tulkintojen ja oikeusajattelun ohjeita tuolta suunnalta. Euroopan 1930-luvun ilmiöt olisi tarpeen pitää mielessä.

Artikkelikuvassa puntari. Puntariakin voidaan käyttää astalona. Kuva: R. Henrik Nilsson, CC BY-SA 4.0, via Wikimedia Commons