Rental Family – valkoinen mies löytää tarkoituksen Japanissa

Itselläni ei ollut kovin kummoisia odotuksia japanilaisen Hinakon ohjaamasta Rental Family-elokuvasta, joka jo trailerin perusteella vaikutti periamerikkalaiselta kuvaukselta kahden kulttuurin kohtaamisesta ja sen mukanaan tuomista ristiriidoista ja jonkin syvällisen oppimisesta puolin ja toisin. Ja sellainenhan elokuva totta tosiaan oli – tunteisiin vahvasti vetoava mutta siitä huolimatta tuttu ja turvallinen, mutta ehkä tämä aika kaipaa myös positiivisia kuvauksia kulttuurien välisistä eroista ja niiden arvostavasta kohtaamisesta.

Yhdysvaltalainen näyttelijä Phillip Vanderploeg (Brendan Fraser) jäänyt Japaniin asumaan ja kituuttaa mainosvideoista toiseen palkan ja parempien roolien toivossa; hänen tunnetuin roolinsa on eräänlainen supersankari hammastahnamainoksessa, josta monet hänet edelleen muistavat, mutta siitä huolimatta Phillipille ei tahdo löytyä kunnon roolia japanilaisesta tuotannosta. Phillip asuu yksin yksiössään Tokiossa ja iltaisin hän viihdyttää itseään tarkkailemalla naapureidensa tekemisiä yksiönsä ikkunasta.

Eräänä päivänä Phillip saa agentiltaan erikoisen keikan saapua hautajaisiin esittämään vierasta erään firman kautta. Pyyntö kuulostaa Phillipistä erikoiselta, mutta työtä epätoivoisesti kaipaava mies ottaa tarjouksen vastaan. Phillip myöhästyy hautajaisten alusta ja huomaa hämmästyksekseen, etteivät kyseessä olleetkaan oikeat hautajaiset vaan jonkin sortin esitys, johon kaivattiin valkoista miestä. Keikan jälkeen Phillip tutustuu agenttifirman pomoon Shinjii (Takehiro Hira), jonka toimisto välittää näyttelijöitä ”sijaisperheisiin” esittämään roolia. Phillip suhtautuu hommaan epäilevästi mutta päätyy ottamaan vastaan keikan, jossa hänen pitää esittää kanadalaista sulhasta japanilaisen nuoren naisen vanhemmille. Nainen on todellisuudessa muuttamassa Kanadaan naisystävänsä kanssa, mutta samaa sukupuolta olevien avioliitto on Japanissa edelleen tabu. Ja niin nainen saa jättää vanhempansa hyvässä uskossa Japaniin.

Phillip päättää jatkaa toimiston palveluksissa, vaikka epäileekin työn eettisiä ongelmia. Toimistossa työskentelevä Aiko (Mari Yamamoto) epäilee myös, onko Phillipistä todella hommaan. Phillip saa toimeksiannon alkaa esittää koulutytön Mian (Shannon Mahina Gorman) kauan kadoksissa ollutta amerikkalaista isää; Japanissa nimittäin tarvitaan kummatkin huoltajat tukemaan lapsiaan, jotta nämä pääsisivät hyvään kouluun. Mian äiti ei ole saanut yhteyttä Mian oikeaan isään, joten hän on päätynyt erikoisempaan ratkaisuun. Phillipin tehtävänä on saada myös Mia vakuuttumaan siitä, että tämä on hänen oikea isänsä siihen saakka, kunnes hyvä koulupaikka on varmistunut.

Aluksi Mia ei ilahdu kadoksissa olleen isänsä paluusta, mutta pikkuhiljaa Phillipin onnistuu vakuuttamaan Mia puolelleen, kun he viettävät enemmän aikaa yhdessä. Samalla Phillip ottaa muita keikkoja vastaan esittämällä ystävää yksin asuntoonsa linnoittautuneelle ja videopelejä pelaavalle miehelle, ja esittämällä toimittajaa, joka on kirjoittamassa juttua joskus tunnetusta mutta sittemmin suurelta yleisöltä unohtuneesta näyttelijästä Kikuo Hasegawasta (Akira Emoto).

Phillipin ja Mian suhde alkaa kehittyä entistä läheisemmäksi, ja Phillip alkaa jo melkein itse uskoa olevansa Mian oikea isä, samalla hän tiedostaa suhteen ongelmallisuuden. Myös suhde Kikouhon kehittyy Phillipin haastatellessa tätä. Samalla paljastuu, että legendaarisella näyttelijällä on etenevä muistisairaus ja että tämä unohtaisi pian kaiken entisestä elämästään. Phillip päätyy toteuttamaan Kikoun viimeisen toiveen, että tämä pääsisi käymään synnyinseudullaan ennen kuolemaansa. Phillip vaarantaa uransa suostumalla matkaan, mutta matkaan on siitä huolimatta lähdettävä. Matkalla Phillip saa oppia jotain uutta uskosta ja henkisyydestä, kun Kikou kertoo hänelle shintolaisuuden merkityksestä ja siitä, että jumala on kaikkialla ja meissä kaikissa. Katolisena kasvatettu Phillip on hylännyt uskon itselleen merkityksettömänä, mutta nyt hänessä syttyy jotain.

Kaikki ei tarinassa mene suunnitelmien mukaan ja hankaluuksia ilmenee niin Mian kuin Kikoun suhteen. Samalla myös Phillipin japanilaiset työkumppanit joutuvat pohtimaan työn eettisyyttä ja merkitystä. Mutta koska kyseessä on viime kädessä opettavaisesta Hollywood-elokuvasta, kaikki kääntyy lopulta parhain päin.

Siitäkin huolimatta, että elokuvan on ohjannut natiivi japanilainen, joka on toiminut myös toisena käsikirjoittajana, elokuva on tosiaan häiritsevän amerikkalainen ja länsimaalainen kertomus valkoisen miehen edesottamuksista eksoottisissa maisemissa. Tarinankerronnallisesti Rental Family on länsimaalaisen suoraviivainen noudattelemalla draamakomedian perinteisiä juonenkaaria: uutta suuntaa kaipaava päähenkilö saa yllättävän ja erikoisen uuden mahdollisuuden, kokee epävarmuutta ja tekee virheitä, mutta onnistuu lopulta voittamaan kaikkien sydämet puolelleen ja oppii siinä samalla jotain merkityksellistä itsestä ja elämästä. Tässä suhteessa Rental Family ei tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä. Epäuskottavalta tuntuu se, että tunnettu mainoskasvo pärjäisi hyvin ammatissa, jossa hänen pitäisi vakuuttavasti esiintyä ihmisille näiden tietämättä hänen todellista identiteettiänsä.

Tarkemmin tarkasteltuna elokuva tuntuu kuitenkin kritisoivan japanilaisen kulttuurin nurjia puolia, kun lapset joutuvat jo pienestä pitäen kamppailemaan toistensa kanssa hyvistä koulupaikoista, minkä jälkeen kilpailu jatkuu työelämässä. Tämä kulttuuri ei myöskään hyväksy samaa sukupuolta olevien rakkautta tai yksinhuoltajavanhempia. Nurjiin puoliin kuuluu myös yksinäisyys miljoonakaupungissa. Toisaalta näiden ongelmien kanssa kamppaillaan monessa länsimaassakin.

Länsihenkisyydestä huolimatta elokuva kertoo meille suoraan, ettei Japanin ulkopuolelta tuleva ihminen, vaikka hän olisi asunut maassa 100 vuotta, kykene täysin ymmärtämään maan kulttuuria. Elokuvassa esitetyn kaltaisia firmoja on Japanissa ilmeisesti satoja, mikä ainakin elokuvan perusteella kertoo siitä, että maassa on paljon ihmisiä, jotka kaipaavat tulla huomatuksi ja kohdatuksi sellaisena kuin ovat, vaikka se ei täysin aitoa olisikaan. Vakavista aiheistaan huolimatta Rental Family on lämminhenkinen ja suhteellisen helppo suurelle yleisölle.

Rental Familyn Suomen ensi-ilta oli 6.2.2026