Toimittaja-kirjailija Dana Milbankilla on selvä näkemys siitä, mikä on vialla Yhdysvaltain politiikassa. Republikaanit lähtivät 25 vuotta sitten tielle, joka johti Donald Trumpin valintaan ja Yhdysvaltain liberaalin demokratian vaarantumiseen. Vaara ei ole ohi, vaikka Trumpin presidenttiys jäikin yhteen kauteen, sillä republikaanipuolue on tukevasti trumpilaisten voimien hallussa, jotka asettavat puolueen edun maan edun edelle.
Milbank on pitkäaikainen The Washington Postin poliittinen toimittaja, joka on erikoistunut Yhdysvaltain sisäpolitiikan analysointiin. Hän kirjoittaa lehteen satiirisia ja sarkastisia kolumneja erityisesti republikaanien toilailuista mutta osaa olla yhtä lailla kriittinen demokraatteja kohtaan. Kolumnien lopussa olevassa esittelyssä lukee: ”He sketches the foolish, the fallacious and the felonious in politics.”
Milbankin kirja sisältää suuren määrän suoria sitaatteja republikaanipoliitikoilta, ja ne on kaikki dokumentoitu loppuviitteissä. Hän on laatinut myös joidenkin poliitikoiden kuten Trumpin osalta listoja näiden käyttämistä lempi-ilmauksista ja haukkumasanoista. Sitaattien avulla havainnollistuu hyvin, miten poliittinen retoriikka on taantunut vuosien varrella yhä karkeammaksi ja kuinka yleiseksi totuuden vääristely ja suora valehtelu on tullut. Amerikkalaisiin äänestäjiin tämä on tehonnut huolestuttavan hyvin ja näyttää tehoavan moniin myös Suomessa.
Yksi erityisesti Trumpin aikana vahvistunut piirre republikaanien retoriikassa on vastustajien demonisoiminen ja poliittisen väkivallan hyväksyminen. Se tosin alkoi jo 1990-luvun puolivälissä Newt Gingrichin junaileman niin sanotun republikaanivallankumouksen myötä, ja siitä Milbankin kirjakin alkaa, mutta Trumpin kaudella myrkyllisyys on ottanut valtaansa suurin piirtein koko puolueen. Uusin järkyttävä seuraus demokraattien demonisoimisesta on edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin aviomiehen Paul Pelosin joutuminen äärioikeistolaisen vasarahyökkääjän uhriksi. Hyökkääjä oli tunkeutunut Pelosien kotiin Kaliforniassa tarkoituksenaan pahoinpidellä Nancy Pelosi.
Vielä 1990-luvulla republikaaneista löytyi useita poliitikoita, jotka olivat valmiita yhteistyöhön demokraattien kanssa ja jotka asettivat maan edun puolueen edun edelle. Puoluerajat ylittävä yhteistyö on käynyt yhä harvinaisemmaksi. Jos republikaaneissa joku nykyään sellaiseen osoittaa haluja, hän joutuu sivuraiteelle ja parjatuksi omassa puolueessaan.
Tärkeintä on oman puolueen vallan lujittaminen ja lisääminen, eivät yleistä hyvää edistävät poliittiset kompromissit. Tässä kehityksessä sellaiset poliittiset toimijat kuin Newt Gingrich 1990-luvulla, Karl Rove 2000-luvulla ja Mitch McConnell 2010-luvulla ovat olleet pahimpia ”tuhoajia”, kuten Milbank heitä kutsuu. He eivät ole tietenkään ainoita mutta varmaankin tunnetuimpia. Poliitikot ovat saaneet äänekästä tukea sellaisilta äärioikeistolaisilta mielipidevaikuttajilta ja salaliittouskovaisilta kuin Rush Limbaugh, Glenn Beck, Alex Jones ja koko Fox Newsin toimittajakaarti.
Republikaanit tietävät hyvin, että Yhdysvaltain väestökehitys on johtamassa siihen, että valkoiset ja kristityt ovat joutumassa ajan mittaan vähemmistöasemaan. Tärkeä osa republikaanien äänestäjäkuntaa ovat valkoiset evankelikaalit, ja ilmeisesti on käynyt niin, että valkoiset evankelikaalit ja republikaanit on jopa alettu käsittää pitkälti samaksi ryhmäksi. Milbank kirjoittaa kuitenkin suhteellisen vähän uskontoon liittyvistä kysymyksistä.
Republikaanit yrittävät pitää vallasta kiinni kynsin ja hampain ja luoda olosuhteet, jossa heidän valtansa kestäisi mahdollisimman pitkään. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi täytyy varmistaa, että republikaanit saisivat vaaleissa enemmän ääniä kuin demokraatit. Se ei kuitenkaan onnistu, elleivät republikaanit onnistu estämään suurta määrää demokraattien tukijoista äänestämästä. Tätä yritetään erilaisin kepulikonstein. Äänestysalueiden uudelleenjako republikaanien hyväksi, äänioikeuden epääminen todennäköisiltä demokraattien äänestäjiltä, äänestäjien painostus ja uhkailu äänestyspaikoilla ja lopulta republikaaneille epäsuotuisten vaalitulosten kyseenalaistaminen kuuluvat keinovalikoimaan. Trumpin kaudella Korkeimman oikeuden kokoonpano kääntyi republikaaneja suosivaksi, mikä johti esimerkiksi yleisen aborttioikeuden kumoamiseen.
Milbankin mielestä Yhdysvallat on pelastettavissa, mutta monien asioiden pitäisi muuttua ja kummankin puolueen täytyisi tehdä vilpittömästi osansa. Milbank ei kuitenkaan luota nykyisten republikaanipoliitikkojen haluun toimia vilpittömästi ja ilman ketunhäntää kainalossa kaikkien amerikkalaisten eduksi. Mitä sitten pitäisi tehdä? Kaikkien amerikkalaisten äänioikeutta pitäisi suojella. Sosiaalisessa mediassa levitettävään disinformaatioon pitäisi puuttua kovalla kädellä. Vaalirahoituksessa rehottava korruptio pitäisi kitkeä. Korkein oikeus pitäisi uudistaa. Kansalaiskasvatus pitäisi järjestää uudelleen. Paikalliset sanomalehdet pitäisi pelastaa. Kun näiden toimien toteuttaminen tuskin kuitenkaan onnistuu, on jokaisen kynnelle kykenevän lähdettävä äänestämään demokratian puolesta.
Milbank ennustaa, että muuten käy niin, että republikaanien saadessa tämän vuoden välivaaleissa enemmistön sekä edustajainhuoneeseen että senaattiin, he tulkitsevat äänestäjien antaneen heille mandaatin jatkaa demokratian tuhoamista. Se näkyisi 2024 presidentinvaaleissa siten, että vaikka republikaanien ehdokas häviäisi vaalit, heidän hallussaan oleva kongressi voisi kuitenkin julistaa hänet voittajaksi. Vaarassa on myös Yhdysvaltain tuki Ukrainalle. Kremlillä on republikaanien joukossa monta ”hyödyllistä idioottia”, joista eräät ovat uhanneet, että Yhdysvalloista ei lähde enää penniäkään apua Ukrainalle, jos he pääsevät valtaan.
Arvioitu teos: Dana Milbank: The Destructionists. The Twenty-Five-Year Crack-Up of the Republican Party. New York: Doubleday, 2022. 401 s.