Trumpin uskonnolliset neuvonantajat ovat rukoussotureita

Yhdysvaltain uskonnollisessa kentässä on tapahtunut merkittävä kehitys, jota ei vielä laajasti tunneta Suomessa. Ronald Reaganin ajoista lähtien uskonnollisen oikeiston vaikutusvalta politiikassa on jatkuvasti kasvanut, ja jo itsestäänselvyydeksi on tullut todeta, että konservatiivisten evankelikaalien tuki niin George W. Bushille kuin Donald Trumpille oli tärkeässä osassa heidän presidenttitiellään. Suomalaiset toimittajatkin osaavat mainita tiettyjen tunnettujen evankelikaalisten uskonnollisten johtajien ja poliitikkojen nimiä.

Mutta millaiset evankelikaalit ovat 2020-luvulla Trumpin kiivaimpia tukijoita? Tähän kysymykseen vastaa uskonnontutkija Matthew D. Taylor tuoreessa tutkimuksessaan. Hän on riippumattoman karismaattisen kristillisyyden ja kristillisen nationalismin asiantuntija ja toimii vanhempana tutkijana uskontojenvälistä dialogia ja ymmärrystä edistävässä tutkimuskeskuksessa the Institute of Islamic, Christian and Jewish Studies (ICJS) Baltimoressa.

Taylor on sitä mieltä, että kristinusko Yhdysvalloissa ei ole ollut näin jakaantunut sitten sisällissodan aaton. Hän kehottaa ryhtymään pikaisesti siltojen rakentamiseen, ja äärikristillisyyden parhaita kesyttäjiä ovat hänen mukaansa toiset kristityt.

Riippumattomat (tai itsenäiset) karismaattiset kristityt (Independent Charismatic Christians) ja kirkot ovat nopeimmin kasvava uskonnollinen segmentti Yhdysvalloissa. Globaalistikin he ovat merkittävä tekijä. Heidän rukousverkostoihinsa kytkeytyy Taylorin mukaan jopa 300 miljoonaa ihmistä eri puolilla maailmaa. Riippumattomuus tarkoittaa sitä, he eivät yleensä kuulu mihinkään tiettyihin kirkkokuntiin kuten ”vanhan liiton” evankelikaalit ja korostavat opetuksessaan herätystä, henkilahjojen merkitystä ja hengellistä sodankäyntiä, johon kuuluu taistelu erilaisia demoneita vastaan. Karismaatikoille Raamattu on luonnollisesti tärkeä, mutta sen rinnalla he korostuvat uskonnollisia kokemuksia Jumalan tahdon selville saamisen lähteenä. Verkostojen luonti ja niiden kautta toimiminen on olennainen piirre heidän toiminnassaan. YouTube-kanavat ja sosiaalinen media ovat heidän omimpia pelikenttiään.

Taylorin kirja alkaa Capitolin mellakasta 6. tammikuuta 2021, kun Trumpin kannattajat yrittivät väkivalloin vallata Yhdysvaltain kongressin. Hän painottaa sitä, että mellakoijien toiminnassa kristillinen symboliikka oli näkyvästi esillä. Ihmiset rukoilivat, heiluttivat Appeal to Heaven -lippuja, puhalsivat shofareihin, marssivat Jeriko-marsseja, soittivat kristillistä musiikkia ja pitivät esillä raamatunlauseita. Taylor torjuu kuitenkin sellaisen tulkinnan, että koko kapina olisi ollut Trumpin kristittyjen tukijoiden masinoima.

Yksi näkyvimmin esillä olleista raamattusitaateista (ja myös Taylorin kirjan pääotsikon lähde) oli Matteuksen evankeliumin 11. luvun jae 12, joka kuuluu suomeksi näin: ”Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.” Taylor toteaa, että kohtaa on tulkittu monella tavalla. Trumpin kristityt tukijat tulkitsivat sen ennen muuta kehotukseksi ottaa valtakunta haltuun. Väkivalta on siinä tapauksessa oikeutettua. Innokkaimmat lisäsivät omavaltaisesti jakeeseen yhden sanan, jolloin se kuului englanniksi näin: the violent take it back by force. Näin se kytkeytyi ajatuksellisesti suoraan iskulauseeseen ”make America great again”.

Taylor sanoo, että hänen kirjansa aiheena ei kuitenkaan ole Capitolin kapinaan liittynyt konkreettinen väkivalta. Väkivaltaan kirja liittyy siten, että hän kirjoittaa väkivallan teologioista, väkivallan perusteluista ja karismaattisessa evankelikaalisuudessa kasvaneesta hengellisen väkivallan romantisoinnista. Karismaattisuuden piiristä väkivallan retoriikka on levinnyt laajemmin Yhdysvaltain kristillisyyteen ja politiikkaan.

Taylor huomauttaa, että usko demoneihin tai hengelliseen sodankäyntiin on melko tavallinen piirre monilla kristillisillä tahoilla. Hänen huolensa koskee sitä, että karismaattisen evankelikaalisuuden johtajat ovat hengellisiä sodanlietsojia, jotka sulkevat hengellisen sodankäynnin piiriin koko ajan uusia tasoja ja edistävät poliittista jakautuneisuutta ”syvästi vakautta horjuttavalla ja demokratian vastaisella” tavalla.

Karismaattisten rukoussotureiden hengellinen sodankäynti liikkuu kolmella eri tasolla. Ensimmäinen eli perustaso tarkoittaa henkilökohtaista rukoilemista ja eksorkismeja. Toinen on okkultti-taso, jossa pyritään havaitsemaan sellaisia tahoja, esimerkiksi vapaamuurarien temppeleitä, joissa pahantahtoiset henget pyrkivät saamaan jalansijaa okkultisten menojen välityksellä. Kolmas on strategisen tason hengellinen sodankäynti, joka usein tarkoittaa taistelua jotakin ihmisryhmää tai vaikkapa poliittista puoluetta vastaan, koska sen katsotaan olevan demonien vallassa. Ja jos poliittiset vastustajat ovat demonien käsissä, heidän kanssaan on turha neuvotella; heitä vastaan on taisteltava. Kun tätä näkemystä sovelletaan esimerkiksi Trumpin ja hänen poliittisten vastustajiensa, lähinnä siis demokraattien, väliseen kamppailuun, on helppo nähdä, miten hengellinen sodankäynti voi vain syventää poliittista polarisaatiota. Tästä hengellisen sodankäynnin tasosta Taylor on erityisesti huolissaan.

Riippumattomalla karismaattisella kristillisyydellä on luonnollisesti juurensa viime vuosikymmenien amerikkalaisen uskonnollisen kentän kehittymisessä. New Apostolic Reformation (NAR), dominionismi, seitsemän vuoren mandaatti ja kristillinen nationalismi ovat kaikki tekijöitä liikkeen syntymisessä. Myös sellainen ilmiö kuin Toronton siunaus tai nauruherätys, joka herätti aikanaan 1980-luvulla Suomessakin paljon huomiota, on osa tätä kehitystä. Atte Korhola on kirjassaan Kristillinen äärioikeisto ja Trump käsitellyt ansiokkaasti näitä palasia. Kristillisiin nationalisteihin verrattuna riippumattomien karismaatikkojen tavoitteet ovat huomattavasti kunnianhimoisempia. Kun nationalistit nimensä mukaisesti kiinnittävät huomiota ennen muuta oman kansan hengelliseen tilaan, karismaatikkojen tavoitteena on kristittyjen globaali ylivalta.

Tietyillä henkilöillä on ollut ilmiön kehityksessä erityisen suuri merkitys. Ensimmäisenä voi nostaa esiin Paula White-Cainin, joka toimii nykyisessä Trumpin hallinnossa Faith Officen päällikkönä. Hän on tuntenut Trumpin jo vuodesta 2002 lähtien. White-Cainin johtamat riippumattomat karismaatikot olivat ensimmäisenä tukemassa Trumpia tämän ensimmäisessä presidenttikampanjassa, kun taas vanhan kaartin evankelikaalit liittyivät joukkoon jälkijunassa. Mike Pence valittiin varapresidentiksi osaksi siksi, jotta Trumpin välit ei-karismaattisen evankelikaalisen eliitin kanssa paranisivat. White-Cain rakensi näin siltaa ennen kutakuinkin eristyksissä olleen riippumattoman karismaattisuuden ”julkkisten” ja uskonnollisen oikeiston johtavan luokan välille. White-Cainin ansiosta riippumattomat karismaatikot siirtyivät oikeistolaisen kristillisen politiikan keskukseen.

Riippumattoman karismaattisuuden suuria nimiä ovat C. Peter Wagner (1930–2016), Cindy Jacobs, Che Ahn, Lance Wallnau ja Dutch Sheets. Heitä ei juuri Suomessa tunneta – paitsi TV7:n katsojapiirissä. Wagnerin merkitys New Apostolic Reformationin ja sen verkostojen perustajana ja rakentajana on ylivertainen. NAR:iin kuuluu apostolinen virkarakenne, jonka viisiportaisessa hierarkiassa ylimpänä ovat apostolit ja heitä avustavat profeetat. Heidän jälkeensä tulevat evankelistat, pastorit ja opettajat. Cindy Jacobs on yksi kunnioitetuimpia karismaattisia profeettoja maailmassa. Pohjois-Koreassa syntynyt Che Ahn johtaa valtavaa Harvest International Ministry -verkostoa, johon kuuluu tuhansia kirkkoja ympäri maailmaa. Hän tuli tunnetuksi myös koronarajoitusten vastaisesta taistelusta.

Lance Wallnau tunnetaan käsitteen Seven Mountains Mandate (7M) kehittäjänä. Se tarkoittaa yhteiskunnan näkemistä seitsemän vuoren muodostamana kokonaisuutena, ja kristittyjen tavoitteena on olla kaikkien näiden kukkuloiden kuningas. Vuoret ovat perhe, uskonto, koulutus, media, taiteet ja viihde, liike-elämä ja hallinto. Käsite on niin laajalle levinnyt ja tunnettu, että eräässä äskettäisessä sosiologisessa kyselyssä yli viidesosa amerikkalaisista (ei vain kristityistä) tunnisti käsitteen ja yhtyi näkemykseen, että ”Jumala haluaa kristittyjen seisovan yhteiskunnan seitsemän vuoren huipulla”. Taylor kutsuu käsitettä ”profeetalliseksi meemiksi”, joka tarkoittaa käsitettä, joka leviää kristittyjen keskuudessa kovaa vauhtia ja jota hyödynnetään erilaisiin tarkoituksiin ja eri yhteyksissä samaan tapaan kuin mitä tahansa internet-meemiä.

Toinen Wallnaun laajalle levinnyt profeetallinen meemi on näkemys Trumpista nykyajan kuningas Kyyroksena. Kyyros Suuri oli Persian kuningas, joka vapautti juutalaiset pakkosiirtolaisuudesta. Trumpiin sovellettuna tämä tarkoittaa sitä, että Yhdysvaltain ”tosi kristityt” voi pelastaa presidentti, joka itse ei ole tosi kristitty. Tämän ajatuksen avulla evankelikaalien on mahdollista ymmärtää ja hyväksyä, että heidän tukensa ja turvansa on poliitikko, jota voi vain hyvällä tahdolla – jos silläkään – kutsua kristityksi. Taylor pitää Wallnauta niin merkittävänä uskonnollisena vaikuttajana, että on valmis kutsumaan häntä tämän vuosisadan tähän mennessä merkittävimmäksi evankelikaaliseksi poliittiseksi teologiksi.

Merkittävä vaikuttaja on myös Dutch Sheets, joka tunnetaan erityisesti kahdesta asiasta: tavasta tulkita ekklesia-käsitettä ja päivittäisistä rukous- ja profetiavideoistaan nimeltään Give Him 15. Sheetsin tapa käyttää ekklesia-käsitettä lienee teologisesti ainutlaatuinen. Hänen käsittelyssään se ei merkitse kirkkoa tai seurakuntaa vaan suurin piirtein Jumalan valtakunnan poliittista edustusta maan päällä. Sheets käyttää esimerkkinä Rooman valtakuntaa, joka hänen mukaansa uuden alueen vallattuaan lähetti sinne joitakin Rooman kansalaisia toimimaan paikallisena ekklesiana, ikään kuin paikallishallintona, istuttamaan Rooman kulttuuria uudelle alueelle.

Matthew D. Taylorin tutkimus oli minulle silmät avaava ja hätkähdyttävä teos. Tiesin toki jo yhtä ja toista kristillisestä nationalismista, mutta riippumattoman karismaattisuuden maailma ja sen vaikuttajat olivat ennestään melko vieraita. Taylorin asiantuntevalla opastuksella tämä maailma ja sen merkittävimmät toimijat tulevat tutuksi.

Ryhdyin kirjan lukemisen myötä seuraamaan Lance Wallnaun ja Dutch Sheetsin Facebook-tilejä. Wallnaun päivityksiä leimaa täysin kritiikitön Trumpin ihailu; Trump ei tee mitään väärin. Kun pörssikurssit viime päivinä ovat syöksyneet alaspäin Trumpin tullipäätösten vuoksi, Wallnaun ja hänen päivitystensä kommentoijien mielestä se on vain osa Trumpin viisasta ja Jumalan siunaamaa suunnitelmaa, ja ”boom”: kaikki kääntyy kohta paremmaksi. Dutch Sheetsin päivityksissä vuorottelevat Give Him 15 -rukouskehotukset ja profetiat. Sheetsin profetiat alkavat aina samalla, profetioihin vakiintuneella aloituksella: We decree that jne. Joskus aloitus voi kuulua myös ”We decree and declare that”. Näin sanova ”määrää” jumalallisella auktoriteetilla, mitä on tapahtuva.

Kuvakaappaus Dutch Sheetsin Facebook-sivulta. Huomaa profetian aloitusformeli.

Taylor on kommentoinut jo Trumpin valinnan jälkeistä tilannettakin, ja hän toteaa muun muassa, että ensimmäisellä kaudellaan Trump toteutti ahkerasti kristityn kannattajakuntansa toiveita esimerkiksi tuomareiden nimityksissä. Jos hän jatkaa samalla linjalla, hän voi järkyttää perusteellisesti Yhdysvaltain demokraattisia systeemejä ja ravistella kirkon ja valtion suhteiden herkkää tasapainoa. Tuhannen bitcoinin kysymys onkin, mikä on Trumpin uskonnollisten neuvonantajien valta häneen uudella presidenttikaudella. Kuinka paljon hän toteuttaa heidän toiveitaan? Kestääkö heidän uskonsa Trumpiin kaiken sen vahingon, mitä hän Yhdysvalloille aiheuttaa, vai tuleeko jossakin raja vastaan?

Arvioitu teos: Matthew D. Taylor: The Violent Take It by Force. The Christian Movement That is Threatening our Democracy. Broadleaf Books 2024. 292 s.