Tavoitteena Yhdysvaltain demokratian tuho

Uutisissa on vastikään kerrottu Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegsethin sympatiasta ajatukselle, että naisilla ei pitäisi olla äänioikeutta. Ajatus on karmaiseva, mutta kun ottaa huomioon, että Hegseth on äärioikeistolainen ja kristillinen nationalisti, sen ei pitäisi yllättää.

Toimittaja-kirjailija Katherine Stewart toteaa uudessa kirjassaan Money, Lies, and God, että demokratianvastaisessa liikkeessä, johon kristilliset nationalistitkin kuuluvat, naisten äänioikeuden poistamisella on paljon kannatusta. Samat tahot, jotka ajattelevat näin, ovat sitä mieltä, että miehen pitäisi olla selvästi perheen pää, jonka tahtoa vaimo kuuliaisesti noudattaa. Male headship on heille pyhä, raamatullinen periaate. Naisvaltaisuus eli gynokratia on heille kauhistus, maskuliinisuus ja sotilaallisuus taas ihailtavia asioita. Sodasta naisia ja demokraatteja vastaan on Stewartin mukaan tullut oikeistolaisen politiikan ykkösfokus. Laki ja järjestys olla pitää: tämä näkyy esimerkiksi Trumpin kampanjassa kitkeä rikollisuus Washington, DC:stä ja sen jälkeen muistakin isoista demokraattijohtoisista kaupungeista.

Antidemokraattisen liikkeen nousu Yhdysvalloissa on Stewartin mukaan aikamme suuri tarina. Hänen mielestään liikettä ymmärtää parhaiten sen kautta, mitä se yrittää tuhota, ei sen kautta, mitä se yrittää luoda. Siinä on kyse ”pelosta ja kaunasta”, ei toivosta. Liikkeen kannattajat ovat täynnä ”fokusoimatonta raivoa” heidän mielestään sietämättömän monimuotoista Amerikkaa kohtaan. Pelko ja kauna kohdistuvat kaikkeen sellaiseen, joka järkyttää hyvin vanhoillisia käsityksiä moraalista, rotusuhteista, sukupuolirooleista ja seksuaalisuudesta. Uskonnollisuus tai ainakin pinnallisesti uskonnolliset argumentit ovat tärkeässä roolissa liikkeen ideologiassa. Siksi voi sanoa, että liikkeen tavoitteena on kansa, jota yhdistää ”raamatullinen laki”; suuntana on siis teokratia.

Antidemokraattisen liikkeen taustalla voi nähdä 1960-luvulla Orangen piirikunnassa Kaliforniassa syntynsä saaneen hyvin konservatiivisen uuden oikeiston ja sen painotukset. Liikkeen moottorina toimi alkuun jyrkkä kommunisminvastaisuus, joka kytkeytyi käynnissä olleeseen kylmään sotaan. Vähitellen se menetti polttavuuttaan ja vastustettavien asioiden listalle nousivat erilaiset demokraattiset ja yhteiskunnallista tasa-arvoa lisäävät uudistukset. Nykyään antikommunismin perintö näkyy oletetun sosialismin ja kulttuurimarxilaisuuden kammoamisena ja ennen muuta kaikenlaisen ”woken” vastustamisena. Wokea on suurin piirtein kaikki, mitä demokraatit, feministit ja sukupuolivähemmistöjen edustajat kannattavat ja ajavat.

Myös Ukrainan vastarintaa Venäjälle pidetään woke-sotana, minkä vuoksi Ukrainan tukeminen ei ole demokratianvastaisten piirissä suosittua. Siinä suhteessa on hyvin kiinnostavaa nähdä, mitä tapahtuu Trumpin ja Putinin tapaamisessa Alaskassa. Kristilliset nationalistit ovat Trumpin lähimpiä uskonnollisia neuvonantajia, ja he ovat viime vuosina ihailleet avoimesti voimakkaita johtajia kuten Putinia ja Orbania. Jos heidän toiveensa toteutuvat, Trump ei pane juurikaan Putinille kampoihin vaan heittää Ukrainan susille.

Teologilukijalle on tietenkin mielenkiintoista, mitä sanottavaa Stewartilla on kristillisestä nationalismista, jonka kuva syventyy ja täydentyy jokaisen uuden tutkimuksen myötä. Se on ilmiö, joka ei ole syntynyt vasta viime vuosina, vaan sen juuret voi löytää jo 1950–1960-luvuilta. Stewart tiivistää näkemyksensä näin: ”Christian nationalism is not a religion. It is not Christianity. It is a political identity with a corresponding political ideology.”

Ei tarvitse olla kristitty ollakseen kristillinen nationalisti; ideologian kannattajilla on monenlaista suhtautumista uskontoon. Muodollinen tai tunnustuskunnallinen uskonnollinen identiteetti ei siten ole tärkeä, sen sijaan puoluepoliittinen identiteetti on. Jälkimmäisestä taas on tullut eräänlainen korvikeuskonto. Asian voi tiivistää niin, että kaikki republikaanit eivät ole kristillisiä nationalisteja mutta kaikki kristilliset nationalistit ovat republikaaneja.

Kristillinen nationalismi on Stewartin mielestä ennen muuta ”poliittinen mielentila” tai kokoelma tietynlaisia tunteita, hypetettyä pelkoa modernia maailmaa kohtaan. Sen aineksia ovat katastrofismi, vainoharhaisuus, identitarianismi ja auktoriteettiuskollisuus. Sekä katastrofismi että vainoharhaisuus ilmenevät useammin status- tai kulttuuriahdistuksena kuin taloudellisena ahdistuksena. Identitarianismi ilmenee valkoisen eurooppalaislähtöisen identiteetin paremmuuden korostamisena muunvärisiin ihmisiin verrattuna. Sen vuoksi yleensä puhutaan valkoisesta kristillisestä nationalismista. Auktoriteettiuskollisuus näkyy siinä, että Trumpia pidetään Jumalan voitelemana johtajana, joka ei voi tehdä mitään väärin.

Kristilliset nationalistit eivät sympatisoi Jeesus on rakkaus -väkeä; nämä ovat heidän mielestään nössöjä. Heidän Jeesuksensa on tosi mies, joka nostaa painoja ja kantaa miekkaa. Hän käyttää kovia otteita loisia ja laiskottelijoita kohtaan eikä suvaitse niitä, jotka haastavat oletetusti uskonnollisella pohjalla olevat hierarkiat.

Aiemmin ajateltiin, että kaikki valkoiset evankelikaalit ovat kristillisiä nationalisteja, mutta tämä ei Stewartin mukaan pidä paikkaansa. Joukossa on myös muiden muassa katolilaisia ja juutalaisia, jopa uskonnottomia. Stewart hahmottelee protestanttien ja katolilaisten työnjakoa kristillisessä nationalismissa niin, että protestanteille tyypillisempää on toimia joukkojen esikuvana ja johtajana, kun taas katolilaisten joukosta löytyy enemmän ideologian intellektuelleja muovaajia.

Stewartin kirja jakautuu kolmeen osaan mutta ei aivan kirjan kolmiosaisen nimen mukaisesti. Osat ovat Money, Lies – ja Demons. Viimeksi mainittu on ymmärrettävä valinta siksi, että antidemokraattisen liikkeen uskonnollisessa keskiössä ovat hengellistä sotaa käyvät demonien etsijät ja karkottajat. Demokraatteja kutsutaan liikkeen piirissä yleisesti nimellä demoncrats.

Stewart jakaa antidemokraattisen liikkeen toimijat viiteen ryhmään: rahoittajat, ajattelijat, kersantit, jalkaväki ja tehopelaajat. Rahoittajia ovat avokätiset oikeistolaiset miljardöörit säätiöineen, jotka pitävät demokratiaa esteenä oman varallisuutensa kerryttämiselle. Ajattelijoita ja ideologeja löytyy erilaisista aivoriihistä, jotka toimivat edellä mainittujen rahoittajien tuella. Stewart käsittelee esimerkkinä erityisesti kalifornialaista Claremont-instituuttia. Kersantit ovat joukkojen johtajia erilaisissa järjestöissä ja kampanjoissa. Jalkaväki on sitä väkeä, jota pannaan liikkeelle äänestämään ja kampanjoimaan. Tehopelaajat ovat eliitti, joka johtaa erilaisia poliittisia ryhmiä, verkostoja ja kampanjoita. Stewart toteaa, että vaikka antidemokraattisen liikkeen propagandassa paheksutaan syvästi poliittisia ja intellektuelleja eliittejä, kyse on ennemminkin antidemokraattien pyrkimyksestä tehdä itsestään valtaapitävä eliitti. Eliitiksi eliitin paikalle!

Stewart sanoo olevansa erityisen masentunut siitä, miten kaikessa äärioikeistolaisessa poliittisessa toiminnassa on keskeisenä elementtinä rahan lypsäminen ja voiton tekeminen. Toiveikas hän sanoo olevansa siksi, että antidemokraattisen liikkeen sisällä on paljon ristiriitoja sekä keskinäistä kyräilyä ja kilpailua. Siksi se ei hänen arvionsa mukaan tule toimimaan tehokkaasti pitkään.

Yhdysvaltain politiikan ja  poliittisen historian analyysissä ei voi ohittaa uskonnollisia tekijöitä. Stewart on jo parikymmentä vuotta kirjallisten lähteiden tutkimisen lisäksi kiertänyt havainnomassa äärioikeistolaisia puhetapahtumia ja on hyvin ajan tasalla siitä, missä ollaan ja mihin suuntaan kehitys on menossa. Hänen teoksensa on välttämätöntä luettavaa niille, joita Yhdysvaltain politiikan nykymeno kiinnostaa.

Arvioitu teos: Katherine Stewart: Money, Lies, and God. Inside the Movement to Destroy American Democracy. New York: Bloomsbury Publishing 2025. 338 s.

Lue myös:

Mikko Ketola: Amerikan kristilliset nationalistit himoavat valtaa. Vartija 7.3.2021.

Mikko Ketola: Evankelikaalien militantti maskuliinisuus. Vartija 14.8.2021.

Mikko Ketola: Trumpin uskonnolliset neuvonantajat ovat rukoussotureita . Vartija 6.4.2025.

Mikko Ketola: Valkoiset kristilliset nationalistit sotajalalla. Vartija 28.7.2025.