Pöhköys pelastaa maailman?

Maailmaa ohjaa järjestys ja järjestyksen uudelleenmuotoilut. Pitkään elimme niin sanotussa sopimusperusteisessa maailmanjärjestyksessä. Nyt se on muuttunut. Pyritään muodostamaan itsenäisiä valtapiirejä, joita leimaavat hyöty ja ahneus.

Trump tahtoo tehdä kahdenvälisiä diilejä, jotka ohittavat sopimusperustaisuuden. Kiina valloittaa Venäjää ja muodostaa niin sanottua uusnapaisuutta totuttuun maailmanjärjestykseen. Jne. jne.

Mutta on myös perinne, joka ohjaa maailmaa pöhköyden ymmärtämisen näkökulmasta. Esittelen sitä.

Gogol

Ukrainalainen Nikolai Gogol kyseenalaisti Pietarin valtakatujen elämän monin tavoin. Pietarilaisnovelleiksi kutsutut Päällysviitta ja Nenä luovat absurdin vaihtoehdon keisarillisen Venäjän ikuiselle loistolle.

Niiden maailmaa voi ehkä sanoa rinnakkaistodellisuudeksi. Mutta onko se todellisempaa kuin se, jonka piirissä virallisesti elettiin?

Päällysviitta on tarina siitä, miten nimineuvos Akaki Akakievitsistä tulee Tärkeä henkilö. Kaikki ovat kiusanneet häntä virastossa. Mutta hän valmistaa päällysviitan Pietarin ankeaan talveen. Päällysviitta varastetaan ja sen sanotaan joutuneen tärkeän henkilön omaisuudeksi. Tärkeästä henkilöstä tulee viraston mahtitapaus. Hänen tapansa ovat suureelliset. Kuinka uskallatte, voi hän lausua, kenraalin arvoisena.

Kukaan ei tiedä, kuka tärkeä henkilö on, mutta kaikki kavahtavat tätä.

Akaki Akakievits kuolee. Mutta Päällysviitan haamu jää eloon.

Nenä on kertomus kollegineuvos Kovaljovin eräänä aamuna kadonneesta nenästä, joka alkaa vaeltaa Pietarin kaduilla ja aiheuttaa byrokraattista sekamelskaa.

Kuolleet sielut puolestaan on johdannaistaloudellinen profetia. Siinä luutnantti kartanossaan imelä hymy huulillaan laskee omistamiaan sieluja, joita ei ole olemassa. 

Kafka

On sanottu, että kaikki me tulemme Gogolin Päällysviitasta. Gogolista ei ole pitkäkään matka Frans Kafkan avainteksteihin Muodonmuutos, Selvitys Akatemialle ja Oikeusjuttu.

Kauppamatkustaja Gregor Samsa herää eräänä aamuna muututtuaan suunnattomaksi syöpäläiseksi. Punapää-niminen apina antaa tiedeyhteisölle selvityksen toiminnastaan.

Eräänä aamuna Josef K. vangitaan, ilman, että hän tietäisi syytä tai että hänelle kerrottaisiin se.

Näillä esimerkeillään Kafka asettuu syntymässä olevaa diktatuuria vastaan. Aivan kuten Gogol on arvostellut ympärillään olevaa Venäjän keisarikuntaa.

Hän kuvaa sen yhtä absurdina ja pöhkönä kuin Gogol Nevan valtakadun.

Tšehov ja Milne

Jos Gogol ja Kafka luovat kreisin ja kovan arvostelun tunnelman, liittyy pöhköyden filosofian kuvaajiin kaksi lämpimämpää kertojaa.

Tšehovin lämmin lääkärinhymy luo hänen kirjoituksiinsa ymmärtävän värin. Jos Venäjältä puuttuukin kriittinen filosofia ja yhteiskunta-analyysi, Tšehov yltää novelleissaan sen laatijaksi.

Keskeinen teksti on Tarpeettomia ihmisiä. Novelli kertoo piirioikeudentuomari Pavel Zaikinista. Hän saapuu kesäisenä iltana huvilalleen. Siellä hän riitelee poikansa kanssa. Hänelle ei suoda yösijaa puolisonsa vierellä, koska se on varattu ystävättärelle. Myös sohva on varattu toisaalle.

Zaikin menee katsomaan kesäyötä. Siellä hän tapaa tuttavan, jonka kanssa hän siirtyy kapakkaan.

Zaikin on tyyppi, jota jo Puskhin kuvaa. Tällaiset henkilöt ovat usein korolla eläviä aatelisia. He muistuttavat yhä useampaa mediaanipalkan yli ansaitsevaa aikalaistamme. Tarpeeton ihminen on tarpeellinen yhteiskunnan vakauden ylläpitämiseksi, mutta kun heidän määränsä kasvaa yli tarpeen, talous ei kestä.

Milnen näkökulma on puolestaan sadun hölmöily. Kun Nalle Puh ja Nasu näkevät metsässä kyltin Yksityis A, he kuvittelevat, että se on Puhin sedän nimi. Ja kun Risto Reipas lyö Puhin ritariksi, Puh kysyy, onko hienoa olla lyöty.

Pöhköyden filosofia

Gogol ja Kafka onnistuvat kuvaamaan todellisuuden absurditeettia. He muodostavat eräänlaisen rinnakkaistodellisuuden, joka tuntuu eksistentiaalisesti todemmalta kuin se maailma, jota pidetään todellisena.

Tšehov ja Milne tuovat tähän tulkintaan hymyilevän lämmön ja huvittavuuden.

Lukija jää kysymään, olisiko näiden kirjailijoiden kuvaama todellisuus todellisempi kuin se, joka toteutuu. Ja olisiko niin, että tämän toteutuvan piirissä toteutuvan eksistentiaalisen kokemuksen toteuttaminen olisi ihmiskunnalle parempaa kuin se, mikä toteutetaan.

Olisiko näin parempi olla pöhkö kuin asiallinen? Ja olisiko vallalla olevan elämänhallinnan kannalta onnistuneempaa astua hieman kreisiin maailmaan, jolla on myös lämpimät ja sadunomaiset kasvot?

Dostojevski sanoi, että kauneus pelastaa maailman. Mutta olisiko pikemminkin siten, että pöhköys pelastaa maailman?

Pöhköydelle on tyypillistä pöhköys. Eli mielikuvituksellinen absurdius, joka kuitenkin saa vastineensa järjestyksestä, jota tarjotaan muka asiallisena, inhimillisen kokemuksen vakavasti ottaminen, käsitys todellisuuden selittämättömyydestä, ja lopulta myös ihmisystävyys sekä sadunomaisuus.

Artikkelikuvassa Nikolai Gogol. Kuva: Otto Friedrich Theodor von Möller, Public domain, via Wikimedia Commons.