Oman edun tavoittelu pitää RKP:n hallituksessa

Hallituksessa tuulee. Se ei sinänsä ole mikään uutinen. Perussuomalaisten rasistiset kirjoitukset ja maahanmuttovastaisuus ovat useasti aiheuttaneet ristivetoa. Varsinkin RKP:n ministerit ovat saaneet huomata, etteivät saa vastakaikua omille tavoitteilleen. ”Suomen tulee olla aktiivinen ja kiinteä osa kansainvälistä yhteisöä. Suomi noudattaa ja kunnioittaa kansainvälisiä sopimuksia, perus- ja ihmisoikeuksia ja ihmisarvoa. Näiden arvojen tulee näkyä hallituksen harjoittamassa politiikassa.” Tällä kertaa keskipisteessä on RKP ja erityisesti puolueen entinen puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson.

Moka vai ajojahti?

Kohu koskee hallituksen päätöstä lisätä lakiesitykseensä neljä sallittua nikotiinipussimakua RKP:n ehdotuksesta. Kun kävi ilmi, että nämä maut valmistaa vain Pietarsaaressa oleva Habit Factoryn tehdas, soppa oli valmis. Henriksson on Pietarsaaresta kotoisin. Hänen erityisavustajansa Anna Abrahamsson toi esityksen mauista neuvotteluihin, jotka koskivat vielä avoinna olevia kysymyksiä. Hallituksen muiden puolueiden edustajat olivat tuohtuneita, kun heille selvisi, että korjattu makulista on yhden yrityksen eduksi. Sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen piti Henrikssonin toimintaa epäasiallisena ja päätti, että eduskunnan hyväksymä laki jätetään vahvistamatta.

Nyt Anna-Maja Henriksson pahoittelee nikotiinipussien sääntelyä koskevaa kohua. ”Tilanne on kokonaisuutena hyvin ikävä, ja olen siitä hyvin pahoillani”, Henriksson toteaa. ”Tarkoituksena ei ole ollut suosia mitään yksittäistä yritystä, vaan pyrkiä löytämään ratkaisu, jolla torjutaan harmaata taloutta ja lisätään verotuloja.”

Henrikssonin anteeksipyyntö tuskin vakuttaa poliittisia asaintuntijoita puhumattakaan mediaa.Onhan RKP:n uusi puheenjohtaja Anders Adlercreutz julkisesti sanonut, että tämä oli puolueelle huono asia. Itse asiassa Henriksson on taphatumasta loukkaantunut ja pitää sitä ajojahtina häntä kohtaan. Sosialisessa mediassa hän on saanut jakamatonta tukea lukuisilta kannattajiltaan.

Eva Biaudet jäänyt usein yksin

RKP on sinnikkäästi jatkanut hallitustaivalta, vaikka on joutunut kestämään monia sellaisia ratkaisuja, jotka eivät vastaa puolueen kannattajien näkemyksiä. Tästä on eniten saanut kärsiä kansanedustaja Eva Biaudet, joka on aivan eri linjoilla monissa maahanmuttoa, ihmisoikeuksia ja kansainvälistä avunantoa koskevissa kysymyksissä.

Viimeisin kiista koski perussuomalaisen ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Tavion päätöstä vetää Suomi pois Ukrainan jälleenrakentamista tukevasta tasa-arvoliittoumasta, koska sen tarkoitus oli edistää myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiaa. Eva Biaudetin mielestä oli epäonnistunutta, että hallitus ei korjannut Tavion päätöstä, ja Suomen ulkopolitiikan linjasta jäi merkillinen epäselvyys. Sekä ministeri Tavio että hallitus saivat eduskunnan luottamuksen selvällä äänierolla. Luottamuksen puolesta äänestivät kaikki äänestykseen osallistuneet hallituspuolueiden edustajat paitsi Biaudet, joka äänesti tyhjää. Biaudet on ennenkin livennyt hallitusrintamasta. Hän muun muassa äänesti kesällä tyhjää elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps) luottamuksesta. Myös useita hallituksen maahanmuuttopolitiikkaa kiristäviä esityksiä Biaudet on vastustanut, samoin kuin niin sanottua käännytyslakia. Biaudetin tuorein kannanotto koski perussuomalaisten toivetta valikoida kiintiöpakolaisia uskonnon perusteella. Hallituspuolue RKP ei tällaista linjausta hyväksyisi, vastasi Biaudet viime viikolla A-studiossa. Ehkä olisi syytä tähän lisätä, vannomatta parasta. Mutta johonkin se myöntymisen linja on vedettävä.

Biaudetilla on vankka tuki omien äänestäjiensä keskuudessa Helsingissä, kuten myös mielipidemittauksissa ja median kommenteissa. Mutta tuki ei välttämättä ulotu ”kehä kolmosen” ulkopuolelle. Viime kevään EU-vaaleissa Henriksson sai vahvan tuen, mutta Biaudetin kannatus jäi odotettua alhaisemmaksi. RKP:n oman ajatushautomon Agendan mielipidemittauksessa 64 prosenttia suomenruotsalaisista kannatti puolueen osallistumista Orpon hallitukseen ja 22 vastusti. Kun kysyttiin, pitäsikö puolue jättää hallituksen, 57 prosenttia vastasi ei prosenttia ja 31 prosenttia kyllä.

Yhtäläiset oikeudet RKP:n tavoite

Jos asiaa tarkastelee vähän laajemmin, nyt syntynyt kohu RKP:n junttauksesta ei ole mikään yllätys. Puolueen hallitukseen osallistuminen perustuu pitkälti oman edun tavoittelemiseen. Pitkän oppositiokauden jälkeen Anna-Maja Henriksson totesi Rinteen/Marinin hallitusneuvotteluissa, että puolue tulee hallituksessa ajamaan niitä kysymyksiä, jotka turvaavat maamme ruotsinkielisille yhtäläiset oikeudet suomenkielisten kanssa. Orpon hallituksessa painopiste on ollut samoissa asioissa.

RKP peräänkuuluttaa perusteellisia vaikutusarviointeja sekä toimia, jotka vahvistavat kansalaisten luottamusta toimivaan hoivaan ja hoitoon arjessa. Näin todetaan puoluehallituksen kannanotossa tämän vuoden helmikuussa:

”Meidän on varmistettava yhdenvertainen hoitoon ja hoivaan pääsy ihmisille kautta maan. Tarvitsemme ratkaisuja, jotka luovat turvallisuutta, ei huolta. Kyse on arjen perusturvallisuudesta, ympäri vuorokauden. Esimerkiksi yöpäivystysten sulkeminen ei vähennä hoidon tarvetta. On itsestään selvää, että esimerkiksi sydänkipuja ei voi aikatauluttaa niin, että ne ilmenevät ainoastaan päiväsaikaan. Mikäli etäisyydet hoitoon pitenevät, potilasturvallisuus heikkenee. Myöskään keskussairaaloiden määrän vähentämisestä ei ole sovittu hallitusohjelmassa.”

Perussuomalaisten kädet sidottu

Anna-Maja Henriksson on päättävästi ajanut hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa. Yksi vähemmän esillä ollut asia on selkeästi vaikuttanut hänen valintaansa. Se on kaksikielisyyden vaaliminen. Näin hän visioi hallitukseen menosta: ”Maan kaksikielisyyttä on vaalittava ja edistettävä niin, että mahdollisuudet elää ja toimia suomen ja ruotsin kielellä myös käytännössä toteutuvat maassamme. Ruotsin kielen asemaa Suomessa ei saa heikentää lainsäädännöllä, rakenteellisilla uudistuksilla tai muilla keinoilla.”

Tämä selkeä kannanotto on viesti hallituskumppaneille, etenkin perussuomalaisille. Taustalla on perussuomalaisten ja Suomalaisuuden liiton ajama suomenkielisyyden vahvistaminen ruotsin kielen kustannuksella.

Perussuomalaiset hyväksyivät syyskuussa 2022 Suomalaisuuden liiton puheenjohtajan, Ilmari Rostilan, kirjoittaman oman kieliohjelmansa, Siinä puolue vaati laajaa yhteiskunnallista keskustelua perustuslain takaamista kielellisistä oikeuksista. Puolue syyttää pakollisia ruotsin opintoja ja kaksikielisyyden ihannetta, ja puhuu muun muassa suomenkielisten syyllistämisestä ja minäkuvan häiritsemisestä. Puheenjohtaja Riikka Purra ylisti kieliohjelmaa kauneimmaksi lukukokemuksekseen.

Onko tässä tähtäimessä se, että pitkässä juoksussa perussuomalaiset haluaa tehdä Suomesta yksikielisen maan, kysyi Anna-Maja Henriksson huolestuneena.

Hallitusneuvottelujen yhteydessä perussuomalaisten silloinen puoluesihteeri, Arto Luukkanen, piti pakollisen ruotsin kielen poistamista kouluopetuksesta yhtenä tärkeänä kysymyksenä. Hän sai siitä moitteet, ja kannanotto painettiin villaisella.

Orpon hallituksen ohjelmassa ei kouluruotsin poistamisesta puhuta mitään. Päinvastoin todetaan, ”että kaksikielisyys on maallemme myönteinen vahvuus. Sen lisäksi muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluita koskevassa osassa mainitaan erikseen, että palvelut turvataan yhdenvertaisesti molemmilla kansalliskielillä”.

Terävöittääkö Anders Adlercreutz RKP:n linjaa?

RKP:n kesällä valittuun puheenjohtajaan kohdistetaan paljon odotuksia, ehkä liikaakin. Kielipuolueen suhteen hän on selkeästi korostanut, ettei RKP ole ruotsinkielisen väestön alueellinen edunvalvoja, vaan koko Suomen liberaali vaihtoehto. ”RKP:n  tulee olla äänekkäämpi kun puhutaan esimerkiksi koulutuksesta, taloudesta tai turvallisuudesta.”

Hallitusyhteistyön jatkuvat yhteistyöongelmat herättävät huolia ja kysymyksiä. Olisiko demokratian toteutumisen kannalta aiheellista miettiä, onko perussuomalaisten paikka hallituksessa. Ja miten heidän sooloilunsa vaikuttaa koko hallitukseen? Anders Adlercreutz yhdistetään väistämättä myös hallituskumppaneittensa tekoihin ja sanoihin.

Adlercreutz on sanonut, että RKP:n linja hallituksessa vaatii selkiyttämistä ja terävöittämistä, ehkä myös punaisten viivojen vetämistä. Toistaiseksi on jäänyt epäselväksi, missä kohdassa kulkee se punainen viiva, jota hänen johtamansa RKP ei ylitä.

Artikkelikuvassa Anna-Maja Henriksson. Kuva: Eduskunta.