”Tästäkin selvitään.”
Tämä ajatus kulkee tiiviisti mukana kannesta kanteen Leena Huovisen muistelmateoksessa Suorituksesta vapaa alue (Bazar). 286-sivuinen kirja, joka on Huovisen ensimmäinen, vie lukijan syvälliselle matkalle ihmisyyden syövereihin herätellen keskustelemaan niin arvoista, rajoista, menestyksistä kuin menetyksistä. Kronologisen etenemisen sijaan Huovinen käsittelee teoksessaan muistoja ja näkemyksiä sekalaisessa järjestyksessä, jolloin hän luo sekä mielekästä että arvokasta dialogia menneisyyden ja nykyisyyden välille. Lopputulos on kuin kauniin värikäs tilkkutäkki.
Papiksi vuonna 1995 vihitty Huovinen on toiminut vuodesta 1998 lähtien Helsingin yliopiston pappina niin opiskelijoille kuin henkilökunnalle. Lisäksi vuonna 2004 hänet nimitettiin Suomen kaikkien aikojen toiseksi kisapapiksi, kun hän seurasi ensimmäisenä toiminutta Göran Hellbergiä. Suorituksesta vapaa alue valottaakin hänen uraansa ammatissa, jota harjoittaessaan hän luo – kirjan nimen tavoin – suorituksesta vapaan alueen kohtaamistilanteisiin, joissa ihmiset hakeutuvat hänen luokseen niin pienten kuin suurten, niin hyvien kuin huonojen asioiden kanssa.
Nämä kohtaamistilanteet tarjoavat ihmisille tilan olla juuri oma itsensä, pelkäämättä ja suorittamatta. He voivat avata ajatuksiaan ja tunteitaan ilman, että tulevat torjutuiksi tai tuomituiksi. Huovinen on kohtaamisissa heitä varten, antaa heille rauhan ja mahdollisuuden määrätä tahdin sekä auttaa parhaansa mukaan. Keskustelunaiheet voivat liittyä opiskeluun, töihin, ihmissuhteisiin, taloushuoliin, mielenterveyteen tai mihin tahansa maan ja taivaan väliltä, hengellisessä kontekstissa tai ilman.
Sielunhoitoa. Selkeitä vastauksia kysymyksiin ja huoliin ei välttämättä ole, mutta yhtä lailla tärkeää on Huovisen luoma kontakti henkilöön, joka saa tulla kuulluksi ja nähdyksi juuri sellaisena kuin on.
Kirjassa Huovinen raottaa yliopistopapin uransa lisäksi ainutlaatuista toimijuuttaan kisapappina suomalaisen huippu-urheilun parissa. Yli kahdenkymmenen vuoden kokemuksen tuloksena hänellä on lukupäin tarinoita isoista voitoista, karvaista pettymyksistä, omituisista sattumuksista ja unohtumattomista kohtaamisista. Tarinoita kuitenkin reunustavat syvät pohdinnat huippu-urheilun merkityksestä, urheilijoiden hyvinvoinnista sosiaalisen median paineiden alla sekä taustatekijöiden yleisölle näkymättömän työpanoksen tärkeydestä.
Pitkän ja monipuolisen kokemuksensa pohjalta Huovinen käsittelee kirjassa esimerkiksi suomalaisen huippu-urheilun nykytilannetta. Pariisin kesäolympialaiset vuonna 2024 synnyttivät runsaasti keskustelua monilla tahoilla, sillä kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Suomi palasi olympialaisista kotiin mitalitta. Reaktiot mediassa olivat paikoin raadollisia, ja syntipukkeja huonoon kisamenestykseen etsittiin tuomitseminen mielessä. Ihmiset helposti retkahtavat häpäisykulttuuriin.
Huovisen näkökulma kirjassa sen sijaan huokuu inhimillistä ymmärrystä: epäonnistumisen ja häpeän hetkellä moitittua henkilöä ei tule jättää yksin, vaan häntä on tuettava. Huippu-urheilussa joutuu väistämättäkin kohtaamaan sormella osoittelua ja kritisointia, mutta kaikki on aina helpompaa ottaa vastaan tukijoukkojen kera. Ilman kannustavaa lähipiiriä on vaikeaa tai lähes mahdotonta pärjätä epäonnistumisten äärellä, oli kyseessä huippu-urheilija tai ei.
Huovinen kuitenkin myös kannustaa ihmisiä puhumaan avoimemmin epäkohdista ja vaikeista asioista. Suoraan kommunikoiminen on monelle epämukavaa, mutta toisinaan se on elämässä välttämätön taito, erityisesti jos haluaa saada aikaan muutosta. Kohtaamisten asiantuntijana Huovinen kirjoittaakin iskeytyvään sävyyn. Hänen syventyessään pohtimaan ihmisten ylläpitämiä arvoja ja niiden mukaan elämistä lukija tulee pohtineeksi: kuinka usein havahdummekaan siihen, että ihmiset sanovat jotain, mutta tekevät toisin? Entä miksi tällainen käytös on niin arkipäiväistä, niin hiljaa hyväksyttyä?
Suorituksesta vapaa alue on teos ihmisen elämän kirjosta, ihanasta ja ikävästä, saavutuksista ja menetyksistä, onnesta ja surusta, ylpeydestä ja häpeästä, elämästä ja kuolemasta sekä paljosta niiden väliltä. Huovinen jakaa meille kisapapin uransa varrelta kokemuksia, jotka ovat täysin ainutlaatuisia. Tuskin moni meistä joutuu ikinä selvittämään usean urheilijan viisumiongelmia Hong Kongin virastossa päiviä ennen yleisurheilun MM-kisoja. Tai kuljettamaan Suomen hiihtoliiton minibussilla kahta entistä norjalaista huippuhiihtäjää, sattumalta sekä stadionille että sieltä pois, näiden ollessa talviolympialaisissa kisaturisteina vailla kyytiä.
Näiden täysin ainutlaatuisten kokemusten ohella Huovinen pureutuu kuitenkin läpi teoksen syvälle ihmisyyteen, asioiden merkityksellisyyksien etsimiseen, omien rajojen rikkomiseen ja lopulta siihen, kuinka ”tästäkin selvitään”. Meitä joskus väistämättäkin koettelevien ”miksi juuri minulle kävi näin?” -tilanteiden keskeltä selvitään. Kyllä me tästä selvitään, Huovinen kirjoittaa puolisonsa usein toteavan.
Tämä ytimekäs, meiltä niin helposti unohtuva viesti kulkee kannattelevasti teoksen punaisena lankana.
Arvioitu teos: Leena Huovinen, Suorituksesta vapaa alue. Bazar 2025. 286 s.
'Kisapapin muistelmat – huippu-urheilua ja sielunhoitoa' kirjoitusta ei ole kommentoitu
Be the first to comment this post!