Kirottu 4: Viimeiset riitit – pirun torjunta jatkuu

Joskus opiskeluaikanani kuulin uskontotieteen kurssilla, että nykyajan kauhuelokuvista olisi riisuttu yliluonnollinen ja kristillinen kuvasta pois, mutta itse olin jo tuolloin eri mieltä. On totta, että 1930-luvun Dracula– ja Wolf Man -elokuvat ovat saaneet rinnalleen kylmän sodan kautta elävät kuolleet ja ulkoavaruuden hirviöt, mutta kaikesta huolimatta suurta yleisöä tuntuu edelleen kiinnostavan Paholainen ja hänen pirujaan karkottavat hyvän esitaistelijat. Tästä elävä todiste on jo neljännen osansa saava Kirottu 4: Viimeiset riitit (The Conjuring: Last Rites), jolla on lisäksi vielä runsas määrä spin-off-elokuvia, joissa pahan voimia ovat edustaneet kummitteleva ilkeä nunna sekä kirottu Annabelle-nukke. Näiden päälle vielä lukuisat muut manaamiseloluvat, jotka juontavat juurensa tietysti 70-luvun hittielokuvaan Manaaja. Yliluonnollisen pahan ja kristinuskon välinen kamppailu ei siis ole hävinnyt minnekään.

Yhdysvaltalainen pariskunta Edward Warren (1926 –2006) ja Lorraine Warren (1927–2019) olivat aikakautensa tunnetuimmat demonologit eli Paholaiseen ja hänen metkuihinsa erikoistuneet asiantuntijat. Tällä alalla Warrenit olivat ilmeisesti itseoppineita, sillä demonologia on pitkään ollut maailman kirkoissa marginaalinen ilmiö. Vuoden 1973 kauhuhitti Manaaja herätti aiheen äärelle niin suurta kiinnostusta, että niin manaajia kuin manattavia ilmestyi julkisuuteen. Warrenit olivat kuitenkin alan edelläkävijöitä, sillä he olivat aloittaneet toimintansa jo 1950-luvulla. Warrenit eivät olleet minkään karismaattisen kirkkokunnan jäseniä vaan roomalaiskatolilaisia, ja ainakin elokuvien mukaan heillä oli jonkinlainen virallinen tai epävirallinen suhde kirkon kanssa.

Vuonna 2013 australialaissyntyinen James Wan iski kultasuoneen, kun hän keksi tuoda Warreneiden tarinan ensimmäistä kertaa valkokankaalle. Ensimmäinen Kirottu ei ollut elokuvana kovinkaan kummoinen, vaan se tyytyi toistamaan vanhempien elokuvien teemoja ja helppoa säikyttelyä. Kaikesta huolimatta se onnistui vakuuttamaan suuren yleisön perinteisellä hyvän ja pahan taistelulla, kun periamerikkalainen ydinperhe joutuu demonin silmätikuksi ja riivaa perheen pienen tytön. Warreneiden onnistuu karkottaa paha, ja katsojaluvut puhuivat puolestaan.

Neljännessä osassa, jonka on edellisen osan tavoin ohajnnut Michael Chaves James Wanin jättäydyttyä taka-alalle, Warrenit (Patrick Wilson ja Vera Farmiga) ovat jättäytyneet pois aktiivisesta pahojen henkien manaamisesta ja keskittyneet vain luennoimaan kutistuvalla yleisölle, jota tuntuu kiinnostavan Ghostbusters-tyylinen kummitusten nappaaminen, sillä eletäänhän nyt 80-lukua. Ed kärsii sydänvaivoista, ja Warrenit ovat katsoneet parhaaksi jättäytyä pois aktiivisesta demonien ja pahojen henkien karkottamisesta. Asiat kuitenkin muuttuvat, kun Warrenit päätyvät yllättäen tekemisiin Smurlin perheen kanssa, joiden kodin ovat ottaneet valtaansa demoniset voimat mystisen vanhan peilin kautta. Smurlin perheen tapaus saa paljon mediahuomiota, mutta luonnollisesti maalliset voimat eivät pysty perhettä auttamaan. Warreneiden perhetuttu ja heidän tyttärensä rippipappi isä Gordon (Steve Coulter) kiinnostuu tapauksesta ja yrittää saada Warreneita auttamaan perhettä, mutta nämä ovat kivenkovaa päättäneet jättää manaamiset. Gordon päättää toimia itse, mutta pahan voimat saavat Gordonista yliotteen.

Warreneiden naimisiin aikova tytär Judy (Mia Tomlinson) lähtee selvittämään rippipappinsa kohtaloa ja päätyy Smurlien kotiin ja auttamaan heitä tapauksen kanssa. Warrenit saavat tästä vihiä ja lähtevät hakemaan tytärtään kotiin. Warreneiden tultua paikalle media kiinnostuu heti heistä, mutta Warrenit ovat tulleet paikalle vain hakemaan tyttärensä. Nopean neuvottelun jälkeen Warrenit kuitenkin suostuvat auttamaan perhettä, ja niin alkaa jälleen kamppailu pahan voimia vastaan.

Elokuvan alussa todetaan, että Smurlien tapaus on Warreneiden raskain ja viimeisin taisto. Selviää nopeasti, että Warrenit ovat olleet uransa alkuaikoina tekemisissä mystisen peilin kanssa Lorrainen ollessa raskaana odottaen Judya. Tuolloin manaus jäi kesken, ja paha jäi odottamaan uutta kohtaamista. Tällä kertaa kyseessä on henkilökohtainen taistelu, jossa panoksena on Warreneiden tyttären kohtalo. Pahaenteisestä alkutekstistä huolimatta Kirottu 4 toistaa uskollisesti edellisten osien kliseet, joista loistavat poissaolollaan omaperäisyydet. Demoninen henki tuntuu tyytyvän vain halpaan säikyttelyyn ilman todellista uhantunnetta. Lopun viimeinen taistelu demonia vastaan tuntuu nyt päättyvää sarjaa silmällä pitäen antikliimaksilta. Elokuvaa itseään kiinnostavampaa onkin juuri se, miksi suurta yleisöä tuntuu kiinnostavan kristillinen hyvän ja pahan kamppailu. Vaikka tämä sarja tällaisenaan nyt päättyykin, tulemme varmasti näkemään spin-offeja ja demonien kansoittamia tarinoita.