Kielimallit ja Feynmanin vigilia

Paavi Leo XIV on julkaissut painavan puheenvuoron tekoälyteemasta, varoittaen ja vedoten, että AI:n kehittämisen tulisi palvella ihmiskuntaa eikä johtaa vallan ja vaurauden keskittymiseen.

Lausuntoa on syytä kiittää ja levittää. Katolisen kirkon vahvuus on paavin istuimen kaltainen puhujakoroke, josta voi lausua painavia koko ihmiskuntaa koskevia eettismoraalisia puheenvuoroja.

Suomalainen tekoälytutkija FT Lauri Järvilehto oli vuosi sitten Emil Antonin haastateltavana. Keskustelu valaisi ChatGPT:n kaltaisten syvien kielimallien kehitysnäkymiä ja haasteita. Vertaus ihmiskunnan toiseen eksistentiaaliseen teknologiaan, ydinvoimaan on paikallaan. Ydinenergia voi olla hallitusti käytettynä ihmiskunnalle etu, mutta sisältää myös apokalyptisiä näkymiä. Samoin AI voi luoda mahdollisuuksia, mutta tunnottomien pelurien käsissä ennen näkemätöntä tuhoa. Keskustelussa nousi ohimennen esiin ajankohtainen eriskummallinen ilmiö, uskomukset pahoihin henkivaltoihin. Tämänkaltaisen salaliittopuhetavan saattoi ennustaa nousevan esiin ennen pitkää. Markku Nieminen kirjoitti Vartijassa asiasta naulan kantaan.

Seuraava tarina on hämmentävä enkä osaa arvioida onko siinä arvoa vai paholaisen kujeita. Valaisee yhtä AI-aikakauden ilmiötä, joka herättää ristiriitaisia tuntemuksia, jopa kammoa. Tarkoitan deepfake-väärennöksiä, joita pursuu esiin kaikkialta. Kun kuvaruutuun ilmestyy uskottava asiantunteva puhuja, täydellinen ilmeikäs sensuelli nainen, uskomaton biologinen eläinhahmo tai näennäisesti luonnonlakeja uhmaava teknohärpäke, mieleen tulvii hämmennyksen, pettymyksen ja raivon yhdistelmä. Digitaalinen silmänkääntö on lähellä rikollista huijausta – melkein. Sitten on poikkeuksia, joihin voi suhtautua toisin. Joku tekoälyn tekemä visualisointi, varsinkin jos sen tekotapa on reilusti ja eettisesti kerrottu, voi olla hyödyllinen. Olen nähnyt – ja hämmästynyt – joitakin ChatGPT:n avulla tehtyjä analyysejä ja projektin luonnoksia, joiden kohdalla olen joutunut myöntämään vanhenevan vaarin ajatuskangistuman.

Feynman, fysiikka ja tunnetun reuna

Seuraava tapaus tulee teologian ja tieteen/tiedonfilosofian alalta. Menneen vuosisadan suuria luonnontieteen nimiä oli fyysikko Richard Feynman, jonka aikaansaannokset saavat niitä edes osin tajuavan mykistymään. Feynman ei ollut – pinnallisesti arvioiden – uskonnollinen, lähinnä luonnontieteen etiikkaan ja metodeihin sitoutunut realisti, metafysiikan katsomuksiin nähden maltillinen agnostikko. Siksi sydämen lyöntejä meinasi jäädä väliin, kun sattumalta avasin YouTubesta tämän luennon. Luento koskee luonnontieteen filosofiaa ja suhtautumista metafyysisiin kysymyksiin. Sellaisiin, joita pohtivat kaikki tieteen ja uskonnon rajapinnalla haahuilevat, apologiaa tutkistelevat ja vaihtoehtoisia ajatusmalleja virittelevät uskovat, epäilijät, agnostikot ja muutamat ateistitkin.

Luento on syvällisyydessään nerokas, painava ja täynnä sielukasta viisautta. Luennoitsija puhuu mitä ilmeisemmin Feynmanin äänellä ja kasvoilla. Mutta onko hän Feynman vai hänestä tehty AI-kopio? En saanut selvää ja olin ymmälläni. Jos kootaan yhteen Feynmanin perintö: luennot, kirjat, artikkelit ja iso joukko muuta luonnontieteen filosofiaa ja tietoteoriaa koskevaa materiaalia, eri tutkijoiden ja journalistien aineistoja, voisiko sopiva tekoäly, syvälle yltävä kehittynyt kielimalli, koostaa tästä Feynmanin ymmärrystä syntetisoivan esityksen?

Taustalla on kokonainen sivusto nimeltä Feynman’s Blackboard, jota esittelevä teksti määrittelee näin: the home for thinkers, learners, and curious minds. Dive into stories, lessons, and insights inspired by Richard Feynman that challenge assumptions, spark curiosity, and fuel personal growth. Olisikohan tässä vihjettä?  Tässä toinen Feynmanin/digi-Feynmanin luento. Salaa toivon edelleen, että tämä pysäyttävän hieno esitys olisi aito Feynman.

Alkusyy ja uskonnon dogma

Nämä puheenvuorot osuvat lähelle erästä rationaalisen ajattelun leikkauskohtaa, tieteen tuloksien, kristinuskon ja juutalaisuuden narratiivien osuutta uskontojen maailmankuvan ja puhetapojen rakenteissa. Useat nimekkäät mediassa esiintyvät kellokkaat uskontoa koskevan nykypuheen eturivissä ovat innostuneet luonnontieteen megatuloksista, joista suurimpia ja onneksi vähitellen myös kiistanalainen on Big Bang -hypoteesi. Tämä tarkoittaa siis teoriaa, jonka mukaan koko maailma (avaruus, aika, materia, energia… helahoito) sai alkunsa mystisessä singulaarisessa tapahtumassa, jonka sattuva filmaattinen ja runollinen nimitys on suuri pamaus. Tämän idean ovat innostuneesti omaksuneet sellaiset apologia-aktiivit, jotka arvelevat rationaalisen päättelyn ja tiedepohdinnan voivan avata uskonnon totuusdilemmaa.

Heitä ovat muun muassa Stephen Meyer, William Lane Graig, John Lennox ja Alister McGrath. He ovat esimerkkejä tieteen tekijöistä, jotka näkevät BB-oletuksessa syyn uskoa, että tiedehavainnot todistavat maailmalla olevan alkupiste. Eli jokin voima, olio tai ilmiö on luonut maailman ja tämä olisi siten todiste Vanhan testamentin syntykertomuksen puolesta. Yhtä nimekkäät materialistisen ajatustavan apostolit näkevät saman asian oman rakennelmansa kulmakivenä.

Rationaalinen argumentointi maailman synnystä noudattaa Kalam-logiikkaa: Jokaisella havaitulla asialla täytyy olla sen aiheuttanut syy. Kun kausaalisten syiden ja selitysten ketjua seurataan taaksepäin, päädytään ensimmäiseen syyhyn, jota Aristoteles jo kutsui liikkumattomaksi liikuttajaksi. Stephen Meyer etsii vastausta seuraavan ajatuskaavion avulla. Mikäli on olemassa ajan hetki ennen oletettua Big Bang -tapahtumaa, se tarkoittaisi täydellisen tyhjää olemattomuuden tilaa, jossa ei ole aikaa, avaruutta, ainetta, energiaa, ylipäänsä yhtään mitään. Jos siis omaksutaan aristoteelinen logiikka, jonka mukaan jokaisen olemassa olevan asian aiheuttaa jokin syy, tämä syy on aineen, ajan ja kaikkien maailman ominaisuuksien, ideoiden, voimien jne. ulkopuolella.

Kausaalisuus ja järjen aukko

Näemme, millä tavalla maailman alkusynnyn kysymyksestä on tullut filosofian, tieteen ja uskonnollisen pohdiskelun eksistentiaalinen kompakysymys. Onko maailma ikuinen vai onko sillä jokin alkuhetki, singulaarinen itu, alkuatomi. Stephen Meyer, William Lane Graig ja monet muut näkevät tässä rationaalisen jumalatodistuksen. Entäpä jos jäljelle jää se mahdollisuus, että ihmisen tiedon rattaiden kyhäelmä, mielemme koneisto on lukittunut kuin vanha gramofoni ajattelun omalakiseen uraan, josta emme pääse pois. Jossain ihmisen biologisen kehityksen vaiheessa olemme saaneet aistikyvyt, fysikaalista ympäristöä havaitsevat anturit, jotka reagoivat valoon, lämpöön, kemiallisiin yhdisteisiin, hajuihin, makuihin, liikkeeseen, ihon paineaistimuksiin ja siten muun muassa ääniin, painon, nopeuden ja kiihtyvyyden kokemukseen.

Tätä havaintomassaa analysoimalla tajunta on havainnut riippuvuuksia, asioiden välisiä yhteyksiä ja siten muotoillut rationaalisen päättelyn lainalaisuudet, ajattelemisen, tietämisen ja tajuamisen algoritmit. Tämä tieto- ja päättelyvarustus sisältää rajoitteen, joka merkitsee, että kaikki tietomme maailmasta jää ikuisesti vajaaksi. Me emme voi hypätä ulos rationaalisen kykymme ja kognition järjestelmästä. Aistimisen ja ymmärtämisen seitti sisältää ammottavan aukon, ajatuksemme maailmasta ei voi koskaan olla täydellinen.

Yksi kulttuurin ja rationaalisen varustuksen oivallus on juuri kausaliteetin ajatus, lainalaisuuden kaavio, jonka mukaan kaikkien havaittujen asioiden takana täytyy olla selittävä syy. Entäpä jos tämä luonnollinen, kuin itsestään selvä asia ei olekaan aivan näin. Voisiko olla, että maailmassa on jotain, jolla ei ole selittävää tai ainakaan ihmisen ymmärrykseen, ajattelemisen ja aistimisen kaavioon sopivaa syytä?

Jos pinnistämme tarkoin, huomaamme, että Feynmanin luento pohtii – toki taidokkaasi kierrellen – tätä kysymystä. Onko tieteen, uskonnon ja rationaalisen filosofian piirissä tajunnan ja tietokyvyn sokea piste? Onko maailmankaikkeudessa jotakin, jolla ei ole ihmisen aistien, päättelyn ja järkipahaisen ulottuvilla olevaa sitä aiheuttavaa syytä? Onko maailman perimmäisen alkusyyn pohdinta kuin kamppailu, jossa ei voida päätyä kuin 0–0-tasapeliin?  Jospa maailman selitys on yhden merkin mittainen, kysymysmerkin. Jos tässä painissa on jaossa tyylipisteitä, Feynmanin saldo on huomattava. Samalla näemme, että myös digi-Feynman seuraa rationaalisen päättelyn tarkkaa logiikkaa, kielen ja reaalitodellisuuden havaintojen algoritmia ja näin kiertää ihmisen rationaalisuuden uraa (rational inquiry, sufficient reasoning), joka vuosimiljoonien kuluessa on muotoutunut tajuntamme kognitiota ylläpitävään järjestelmään. Olemassaolossamme huojumme kuin Jumalan keinussa.

Artikkelikuvassa Hubble Frontier Fields -ohjelman kuva Abell  2744:stä. Kuva: NASA, ESA, and J. Lotz, M. Mountain, A. Koekemoer, and the HFF Team (STScI). ”Image/Video Use PolicySpace Telescope imagery is free for anyone to use.” => http://www.spacetelescope.org/images/heic1401a/ and http://www.spacetelescope.org/copyright/, Public domain, via Wikimedia Commons.