Katolisen Zenit-uutistoimiston kautta levisi elokuun loppupuolella tieto, että paavi Benedictuksen ero olisi johtunut mystisestä kokemuksesta, joka olisi saanut hänessä aikaan päätöksen omistaa elämänsä kokonaan rukoukselle. Tieto kokemuksesta ei ollut peräisin Benedictukselta itseltään, vaan joltakulta hänen luonaan vierailleelta, jota uutistoimisto ei nimennyt.
Uutinen levisi nopeasti, ja Kotimaa24:ssäkin se oli luetuimpien juttujen joukossa.
Paavi Benedictuksen yksityissihteeri Georg Gänswein.
Viikko tämän jälkeen Benedictuksen yksityissihteeri Georg Gänswein, joka on edelleen merkittävässä tehtävässä Vatikaanissa ja Benedictuksen lähin avustaja, kiisti Zenitin tarinan. Se oli hänen mukaansa keksitty alusta loppuun. Gänswein tuskin olisi tullut julkisuuteen asian kanssa ilman Benedictuksen lupaa.
Zenitin sivuilta uutinen on jo otettu pois, mutta uutistoimisto ei ole ottanut millään tavalla kantaa Gänsweinin lausuntoon saatika pyytänyt munaustaan anteeksi. Eri uutiskanavien kautta kiisto on levinnyt laajasti; tosin Kotimaa24 ei ole sitä vielä julkaissut. Ehkä syytä olisi, ettei tarusta tule monien ihmisten mielessä totta.
Zenit on hyvin konservatiivisen Kristuksen legioonalaiset -järjestön omistuksessa. Järjestöä johti pitkään diktaattorin tyylillä meksikolainen pappi Marcial Maciel, joka juuri Johannes Paavali II:n kauden vaihtuessa Benedictus XVI:n paaviuteen paljastettiin moninkertaiseksi isäksi ja järjestönsä seminaarilaisten hyväksikäyttäjäksi. Hänen oikeasta luonteestaan oli kyllä tiedetty jo pitkään, ja syytöksiä oli esitetty, mutta koska hän nautti paavin suosiosta, hän oli käytännössä koskematon Johannes Paavalin kauden loppuun asti.
Miksi sellainen tarina sitten keksittiin? Sehän ei välttämättä ollut Zenitin sepittämä, mutta ainakin siellä oltiin varsin valmiita uskomaan satuja.
Uskoisin, että selitys on melko yksinkertainen. Monille katolilaisille – ehkä ennen muuta konservatiiveille, traditionalisteille yms. – Benedictuksen ero ja hänen sille esittämänsä perusteet oli suurempi järkytys kuin ymmärämmekään. Ero ei yksinkertaisesti ollut sopivaa paaville. Se oli eräänlainen paavillinen faux pas.
Benedictus perusteli eroaan melko proosallisin syin: hänen voimansa olivat ehtyneet, hän ei enää kyennut kantamaan riittävää vastuuta, ero olisi kirkon parhaaksi. Ei siis sanaakaan mistään jumalallisesta ilmestyksestä tai muusta vastaavasta.
Mystinen kokemus olisi sopinut kuvaan mainiosti. Se olisi hengellistänyt eron sopivasti ja rauhoittanut niitä katolilaisia, joille viime aikojen muutosvauhti on ollut liian kovaa. Paavi Franciscuksen luopuminen paavin vallan mahtipontisimmista elkeistä ei ole lainkaan miellyttänyt niitä, jotka kaipaavat paavilta jylhää majesteettisuutta ja selvää erottautumista ”maailmasta”. Mutta jos edes Benedictuksen eron takana olisikin ollut jotakin mystistä…
Mutta luulisi nyt kuitenkin, että paavi itse ja hänen yksityissihteerinsä tietävät eron syyt paremmin kuin Zenitin nimetön satuilija.
Mikko Ketola
