Amos Andersonin elämä Svenska Teaternin lavalla

Gunilla Hemmingin kirjoittama näytelmä  Amos A kertoo vallasta, rahasta ja hinnasta, jonka Amos Anderson menestyksestään maksoi. Henkilökuvaus on monipuolinen ja ristiriitainen, kuten Amos Anderson itsekin oli. Esityksen on ohjannut Kari Heiskanen, ja pääroolissa Amoksena nähdään Patrick Henriksen.

Näytelmä ei anna lopullisia vastauksia siihen, kuka Amos Anderson lopulta oli. Hän oli mahtipontinen ja suureellinen hahmo, joka rakasti olla esillä ja julkisuudessa, mutta kätki sisälleen salaisuuksia. On virkistävää, että hänestä näytetään näytelmässä myös rosoinen puoli. Menestyneen ihmisen salaisuuksista ja persoonan ikävistä puolista kerrotaan uskottavasti. Sehän on teatterin tehtävä: näyttää ihmisen elämän kirjoa ja raadollisuutta, mutta toisaalta myös ylevyyttä ja kauneutta. Samalla tullaan kuvanneeksi myös aikakauden henkeä ja asenteita sekä niiden vaikutusta ihmisiin.

Näytelmä on saanut paljon hyviä arvioita ja aivan syystä: se on ajankohtainen ja viihdyttävä. Näytelmässä yhdistetään 1900-luvun alun teemoja nykypäivään, mikä tekee siitä merkityksellisen — yhteiskuntakritiikki osuu erinomaisesti tähän aikaan. Näytelmässä on kiinnostavia yhteiskunnallisia aiheita, kuten Akateemisen Karjala-seuran aggressiivinen mielenosoitus ja päätoimittaja Max Hanemannin murharyitys, Lapuan liike ja Folkhälsanin perustaminen.

Pidin tarinan rakenteesta, ohjauksesta ja näyttelijöistä. Useammalla näyttelijällä on useampi rooli, mistä he selviytyvät erinomaisesti. Yhden parhaista roolisuorituksista tekee Amoksen Abel-veljeä näytellyt Simon Häger, joka tulkitsee mieleltään järkkynyttä veljeä riipaisevasti. Näytelmä on myös visuaalisesti vahva ja näyttävä. Siinä on komediallisia piirteitä, mutta myös synkkyyttä, alkaen Amoksen lapsuudesta.

Yksi teema näytelmässä on Amoksen seksuaalisuus ja koko aikakauden seksuaalinen ilmapiiri. Teatteri ja katolinen mystiikka olivat Andersonille tärkeitä keinoja tuoda esiin omaa seksuaalisuutta: pukeutuminen, roolivaatteet ja ilmapiiri antoivat tilaa seksuaalisuuden ilmentämismuodoille, jotka yhteiskunnassa tuolloin olivat muutoin mahdottomia toteuttaa. Yksi herkullinen kohta näytelmässä on se, kun Amos pukeutuu yksissä juhlissa kardinaalin asuun.

Anderson ei mennyt koskaan naimisiin eikä halunnut lapsia. Hänen mukaansa hän ei halunnut, että suvun huonot geenit olisivat siirtyneet eteenpäin seuraavalle polvelle. Toisaalta useat naisystävät saattoivat olla helppo keino peitellä homoseksuaalisuutta.  Aikakauden homokulttuuriin se ainakin sopisi.  Naisia parveili ympärillä lukuisia, jopa niin, että yksi kihlakumppani julkaisi useassa sanomalehdessä kihlausilmoituksen. Näytelmässä kerrotaan, kuinka Amos sai peruttua uutisen.

Ehkä enemmän hengellisyydestä?

Vuosi sitten sain käsiini Olav S. Melinin Amos Andersonista tekemän kirjan Yksinäinen mesenaatti: Usko ja mystiikka Amos Andersonin elämänlankana. Olen myös tehnyt oman kirkkohistorian pro graduni Andersonista kirkollisena vaikuttajana.

Mietin että näytelmä olisi ehkä voinut vielä enemmän myös puhua tästä puolesta. Nyt hengellisyyden merkitystä vain sivuttiin muutamissa kohtauksissa esimerkiksi viittauksilla Amoksen kotiurkuihin Yrjönkadulla tai kardinaaliin ja paaviin. Näytelmä tosin alkaa Amoksen itsensä ohjaaman Vallis Gratiae -mysteerinäytelmän kohtauksella Svenska Teaternissa. Ymmärrettävää toki on, että kaikkia Amoksen elämänvaiheita ei saada parin tunnin näytelmään. Tämä piirre hänessä oli kuitenkin keskeinen aina lapsesta vanhuuteen asti.

Andersonin elämässä Turun tuomiokirkolla oli tärkeä merkitys läpi elämän. Hän rahoitti sen peruskorjauksia, uusia lasimaalauksia.  Katolisen kirkon mystiikka ja Madonnan kuvat olivat hänelle niin esteettisesti kuin hengellisesti tärkeitä. Kiinnostavaa oli myös hänen vaikutuksensa Suomen kirkkopolitiikkaan ja ekumeenisiin suhteisiin. Hänen ystävyytensä Upsalan arkkipiispaan Nathan Söderblomiin oli tärkeä, hän muun muassa solmi ekumeenisia suhteita Söderblomin kautta mikä oli liikaa Suomen arkkipiispalle Gustaf Johanssonille.

Erityisen maininnan ansaitsee myös Svenska Teaternin tekstityspalvelu: Subtitle Mobile -sovelluksen avulla esitystä on ruotsin kieltä arkailevankin helppoa seurata, kun voi lukea tekstitystä oman puhelimen näytöltä. Tekstitys näkyi myös näyttämön yläpuolella. Seuralaiseni kanssa pidimme myös näytelmän käsiohjelmasta, joka oli sanomalehtimuodossa. Mikäpä muukaan muoto olisi ollut parempi sanomalehtilehtimogulille!

Esitys pyörii vielä ensi kevääseen asti. Kannustan tutustumaan tähän näytelmään, se on merkittävä, eheä kokonaisuus rikkaasta kemiöläisestä miehestä, joka loi valtavan omaisuuden ja jota pidettiin aikansa vaikutusvaltaisimpana henkilönä Suomessa.

Artikkelikuvassa Patrick Henriksen Amos Anderssonina. Kuva: Kasper Dalkarl.