Brita-Kajsa panee mielikuvituksen liikkeelle

Sain luettavakseni kirjailija Katja Ketun kirjoittaman kirjan Brita-Kajsa. Se kertoo vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen perustajan Lars Levi Laestadiuksen vaimosta. Tarinankerronta tapahtuu vaimon yksipuolisena keskusteluna miehelleen ja on aivan loistava tulokulma aiheeseen. Romaani perustuu ohuesti faktoihin, ja Kettu onkin ottanut täydet kirjailijan vapaudet käyttää mielikuvitustaan tapahtumiin. 

Kirja on värikäs ja väkevä, kerronta rouheaa ja sanakylläistä Lapin murretta, jota on ainakin alkuun työlästä ymmärtää. Silti taitavasti kirjoitettu! Aikalaiskuvaus on varmasti myös aika todenperäistä ja erittäin mielenkiintoista. Siihen Brita-Kajsa onkin hyvin istutettu elämään elämää väkevän saarnamiehen rinnalla. 

Lähisuhdeväkivalta, seksuaalisuuden villi vietti syrjähyppyihin ja juopottelu ovat läpi kirjan kulkevia teemoja. Kirjassa ne ovat myös Laestadiuksen harrastamia paheita, kunnes hän alkoi saarnata niitä vastaan saatuaan herätyksen Lapin Marialta. Brita-Kajsan suulla käsitellään seksuaalisuutta ja seksiä varsin räävittömästi, mistä en itse kovin pitänyt. Sitä oli myös liikaa. Mutta ehkä kirjan myynnin kannalta sellainen on hyväksi 🙂 Muutenkin kirja antaa herätysliikkeen perustajasta varsin hillittömän häntäheikin kuvan. Onko se tarkoitushakuista Ketulta, mene ja tiedä. 

Itseäni kirja kiinnosti alkuun eniten siksi, että koen jonkinlaista kohtalontoveruutta Brita-Kajsaa kohtaan; meidän molempien elämään on vaikuttanut erittäin vahvasti sama mies. Myös suuri perhe on meille yhteistä ja lapsen menetys. Minun elämäni on ollut kuitenkin hurjan paljon helpompaa, vaikka helppoa se ei ole ollut minullakaan. Sitkeä nainen on Brita-Kajsa ollut, ylipäätään jo siksi, että eli niin vanhaksi rankasta elämästä huolimatta. Olisipa niin kiva käydä pienet keskustelut Brita-Kajsan kanssa vaikka matalassa kotapahasessa kahvikupposen äärellä, mutta nyt täytyy tyytyä tähän mielikuvitusleikkiin hänen kanssaan kirjan kautta ja onhan se tyhjää parempi. Kirja on pistänyt minunkin mielikuvitukseni liikkeelle 🙂 

Laestadius on näytellyt toisaalta suurta ja toisaalta pientä osaa entisessä uskonyhteisössäni vanhoillislestadiolaisuudessa. Hän on toki ollut aina taustalla, lähinnä ”apostolisen jatkumon” kautta, eli evankeliumin katkeamattomuudessa alkuseurakunnasta lähtien monien mutkien kautta Lapin Marian ja Laestadiuksen välityksellä tämän päivän vanhoillislestadiolaisuuteen saakka. Näin sitä on liikkeessä selitetty. Kerrottu kuinka Maria saarnasi Laestadiukselle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja Laestadius saarnasi tuota samaa anteeksiantamusta saarnojensa välityksellä. Kuitenkaan jos hänen saarnojaan käy lukemassa, ei siellä mainita noita synninpäästösanoja laisinkaan, tosin en ole hänen saarnojaan kaikkia lukenut. Jos joku löytää hänen teksteistään nuo maagiset sanat, vinkatkoon kommentteihin. Mutta siinä mielessä Laestadius on näytellyt pientä osaa liikkeessä, että esimerkiksi hänen saarnojaan ei ole koskaan seuroissa luettu. 

Laestadius puhuu huoruutta vastaan aika paljon. Onko Kettu ottanut sen sitten vihjeeksi saarnamiehen omille ongelmille; siitä puhe mistä puute tai ongelma? Joka tapauksessa tämä aihepiiri on ollut aina esillä vahvasti myös vanhoillislestadiolaisuudessa. Liike on suorastaan valjastanut jäsenensä yhteisöön kiinni ohjeistuksilla, jotka johtavat enemmän ja vähemmän epäsuorasti hillittömään ja villiin seksuaalisuuteen. ”Kun kun sinulla on valta ja hallinta ihmisen seksuaalisuudesta, sinulla on valta koko ihmiseen”. Näinkö se menee? 

Juoppous, naisten koristautuminen ja ehkä pieni halveksuntakin naisia kohtaan, niistä Laestadius saarnaa. Kirjassa myös vaimo saa alkaa pukeutua vaatimattomasti miehen herätyksen jälkeen. Jotenkin kirjassa Laestadius on lähes Jumalan asemassa Brita-Kajsan elämässä; häntä piti totella, kuunnella ja pelätä, sekä noukkia niitä armonpullia mitä käsiin tipahteli. Minun elämässäni suurta osaa näyttelivät puhujat; nuo Jumalan oikeat kädet, joille Pyhä Henki antoi viisautta ja kirkasti asioita, miten uskovaisen pitää elää. Pitää tehdä oikeita valintoja, olla kuuliainen seurakuntaäidille, pitää hoitaa omaa uskonelämää, jotta saa pidettyä itsellään tuon suuren lahjan, mikä usko on. Näin joissakin opistoseuroissa tänä kesänä julistettiin. Mallia on otettu tietty Raamatun fariseuksista, jotka rakensivat turva-aitaa uskon ympärille eri säännöksillä. 

Ja kaikki nuo ”valinnat” liittyvät siis seksuaalisuuteen, seksin harrastamiseen. Musiikki ja televisio riettauksineen, houkutuksineen, jotka ovat johdattamassa hallitsemattomaan seksiin joko yksin tai yhdessä jonkun toisen kanssa. Vai mitä nuo valinnat tarkoittavat? 

Sen enempi Laestadius kuin vl-liikkeen saarnamiehetkään, eivät puhu paljoa lähimmäisen auttamisesta, minkä pitäisi olla kristityn tärkeimpiä tuntomerkkejä. Ei kun seksuaalisuus ja seksuaalisuus; se täytyy pitää hyppysissä!

Joo, no ehkä ne Brita-Kajsan haarovälijutut sopivat hyvin lestadiolaisuuden teemaan. Mutta oli sitä kuitenkin liikaa, ainakin minun mielestäni. 

Arvioitu teos: Katja Kettu: Brita-Kajsa. Otava 2026. 329 s.