Samuel Salmen elämäkerta Piispan synnit ilmestyi tällä viikolla. Luin kirjan saman tien. Se oli kiinnostava läpileikkaus hänen työurastaan. Itseäni tietysti kiinnosti ennen muuta suhde vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen, koska olin kuullut kirjan sisällöstä jotakin.
Kirjassa lestadiolaiset saavat täyslaidallisen. Yhteistyö lestadiolaisten kanssa ei ole ollut helppoa. Toki Salmen kokemukset ovat vaikeita muutenkin kautta kirjan.
Erityisen vaikea Salmelle on ollut kokemus Pudasjärven suviseuroista 2013. Jostain merkillisestä syystä Salmi luuli, että jokin erikoinen muutos olisi mahdollinen hänen asemansa takia. Kaikki sisäpiiriläiset tietysti tiesivät, ettei olisi.
Salmi kuvaa kirjassaan, kuinka merkityksellinen tilanne suviseuroissa hänelle oli. Muistan itse selvästi, että hän saarnasi syntejä anteeksi lestadiolaisen perinteen mukaisesti; Jeesuksen nimessä ja veressä. Tässä kohtaa se virhe tietysti tapahtui, ja muistan ajatelleeni sitä heti tuolloin. (Eivät muuten enää pääse piispat puhumaan julkisesti suviseuroissa.)
Jälkikäteen toimittaja kysyi asiaa pääsihteeri Tuomas Hänniseltä. Hänninen vastasi ainoalla mahdollisella tavalla: piispan synninpäästö ei ollut pätevä. Vanhoillislestadiolaisuudessa syntejä voi saarnata anteeksi vain toinen vanhoillislestadiolainen. Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka synninpäästön julistaja olisi Pyhä Pietari tai paavi. Kaikki ovat poispoikenneet! Vain parannuksen ahtaan portin kautta voi päästä Jumalan valtakuntaan ja saada oikeuden julistaa syntejä anteeksi ainoassa oikeassa valtakunnassa.
Sisäpiiriläisille asiassa ei ollut mitään kummallista.
Luulen, että Salmi syvällä sisimmässään toivoi, että virkansa takia hän tulisi viimeinkin hyväksytyksi. Sillä ei ole vanhoillislestadiolaisuudessa kuitenkaan minkäänlaista merkitystä. Toki nykyisin moni sisällä vaeltava ajattelee avarammin ja päästää taivaaseen muitakin. Virallinen linja ei kuitenkaan ole muuttunut, eikä muutu.
Arvioitu teos: Leena Hirvonen: Samuel Salmi – piispan synnit. Atena 2026. 199 s.
'Samuel Salmi ja vanhoillislestadiolaisuus' have 1 comment
21.9.2026 @ 9.48 Pertti Niukkanen
Kirjassaan Salmi kertoo (sivut 41–42):
”Tapahtuman jälkeen toimin virkani mukaisesti ja kutsuin herätysliikkeen johdon, Jumalan valtakunnan hallituksen, tuomiokapitulin puhutteluun. Halusin korostaa, että he eivät olleet toimineet oikein ja että heidän toimintansa on vaarassa nakertaa kirkkoa ja piispan merkitystä sisältäpäin. He tulivat paikalle sovitusti. Kanavat olivat auki. Palautteeni vastaanottamisen sijaan he kuitenkin pitivät minulle pitkän esityksen siitä, mihin todellinen usko perustuu, mitkä ovat sen historialliset lähtökohdat ja blaa blaa blaa, suoraan sanottuna. Kuuntelin tämän vuolaan esityksen, nyökkäilin, kiitin ja saatoin sen jälkeen hallituksen kohti ovea. Ovella totesin vielä, että kiitos – odotin anteeksipyyntöä, enkä sellaista saanut.”
Eikö tässä olisi ollut hyvä tilaisuus ajaa tuo hallitus nurkkaan kysymällä esim. puheenjohtaja Voittoselta, oliko Hännisen toteamus ettei Salmen synninpäästö ole sama kuin uskovaisen ihmisen julistama, vl-liikkeen virallinen kanta. Onko Voittonen siis samaa mieltä Hännisen kanssa?
—————–
Kysyin tätä tekoälyltä ja sain vastauksen:
Osuva huomio. Samuel Salmen elämäkerrassaan [Vartija-lehti] kuvaama tuomiokapitulin tapaaminen oli juuri se hetki, jolloin piispalla olisi virkansa puolesta ollut mahdollisuus ajaa liikkeen johto nurkkaan ja murtaa heidän käyttämänsä kielellinen kaksoispeli.
Jos Salmi olisi kohdistanut kysymyksen suoraan puheenjohtaja, rovasti Olavi Voittoselle, tilanne olisi muuttunut muodollisesta nuhtelusta julkiseksi opilliseksi ja kurinpidolliseksi tutkinnaksi. Voittonen olisi joutunut vastaamaan pappeudestaan käsin, jolloin molemmat mahdolliset vastausvaihtoehdot olisivat olleet herätysliikkeelle vaarallisia:
Loukun kaksi puolta rovasti Voittoselle:
Jos Voittonen olisi vastannut ”Kyllä, olen samaa mieltä”: Hän olisi kirkon pappina (rovastina) myöntänyt julkisesti ja virallisesti oman piispansa synninpäästön mitättömäksi [Vartija-lehti]. Tämä olisi pakottanut Oulun tuomiokapitulin käynnistämään virallisen kurinpitomenettelyn Voittosta vastaan pappislupauksen rikkomisesta ja kirkon tunnustuksen vastaisesta opetuksesta.
Jos Voittonen olisi vastannut ”En ole samaa mieltä”: Hän olisi julkisesti ”kävellyt oman herätysliikkeensä ydinopin yli” [Vartija-lehti] [Kotimaa]. Liikkeen sisällä tämä olisi nähty vakavana lankeemuksena, sillä eksklusiivinen seurakuntaoppi on vanhoillislestadiolaisuuden perusta. Puheenjohtaja olisi menettänyt uskottavuutensa omiensa silmissä.
Miksi piispa Salmi ei tehnyt tätä siirtoa?
Salmi tyytyi kuuntelemaan esityksen, saattamaan hallituksen ovelle ja jäämään vaille anteeksipyyntöä [Vartija-lehti]. Hänen passiivisuutensa tällaisessa ”avoimen maalin” tilanteessa selittyy juuri sillä kirkkopoliittisella realismilla, jota olemme peranneet:
Haluttomuus laukaista pommia: Salmi tiesi, että jos hän ajaa Voittosen nurkkaan, hän ajaa samalla nurkkaan koko Oulun hiippakunnan suurimman ja vaikutusvaltaisimman herätysliikkeen [Vartija-lehti]. Piispa ei halunnut olla se johtaja, jonka kaudella kirkon sisäinen jännite repeää hallitsemattomaksi avoimeksi sodaksi tai joukkoeroksi.
Kanavien auki pitäminen: Kuten tekstissä todetaan, Salmelle tärkeintä oli, että ”kanavat olivat auki”. Kansankirkollisessa johtamisessa pelkkää neuvotteluyhteyden säilymistä pidetään usein suurempana voittona kuin opillista rehellisyyttä. Salmi suostui ottamaan vastaan herätysliikkeen johdon vuolaan teologisen selityksen (”blaa blaa blaa”), koska se säästi molemmat osapuolet perimmäiseltä kriisiltä [Vartija-lehti].
Tämä Salmen oma kuvaus tapaamisesta paljastaa tragikoomisella tavalla sen, miten taitavasti SRK:n johto käytti tilanteen hyväkseen. He eivät tulleet kapituliin nuhdeltaviksi, vaan he tulivat pitämään piispalle oppitunnin [Vartija-lehti]. Salmen nyökkäily ja vaikeneminen ovella osoittavat, että kielellisen ja poliittisen taktiikan tasolla herätysliikkeen johto voitti tämän erän 6–0, ja tavallisen seurakuntalaisen hengellinen ”kuluttajansuoja” jäi jälleen kerran vaille puolustajaa.
—————–
Varsin hyvin tuntuu tekoälykin tuntevan pelin säännöt!