Sanan- ja uskonnonvapaus vaakalaudalla?

Vuoden 2026 alkua on sävyttänyt historialliseksikin leimatun oikeudenkäynnin päätös, kun korkein oikeus tuomitsi 26.3. kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) ja Suomen Luther-säätiön asiamiehen Juhana Pohjolan sakkorangaistuksiin kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Tapaus sai alkunsa Räsäsen vuonna 2019 julkaisemasta twiitistä, jossa hän kritisoi luterilaisen kirkon virallista yhteistyökumppanuutta Helsinki Pride -tapahtumassa. Twiitissä Räsänen kyseenalaistaa, miten Raamattu voi sopia ”yhteen sen kanssa, että häpeä ja synti nostetaan ylpeyden aiheeksi”. Julkaisuun hän on lisännyt valokuvan Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun jakeista 24–27. Tämän tekstin kirjoitusajankohtana (30.4.2026) twiitti on edelleen nähtävillä.

Syytteet nostettiin lopulta kyseisestä twiitistä, Räsäsen esittämistä lausunnoista Yle Puheen radio-ohjelmassa, jonka aiheena oli ”Mitä Jeesus ajatteli homoista” sekä Räsäsen vuonna 2004 kirjoittamasta ja myöhemmin hänen ja Pohjolan internetissä julkaisemasta kirjoituksesta ”Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi – homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen”. Syytteissä esitettiin, että Räsänen on solvannut homoseksuaaleja, erityisesti viimeisimpänä luetellussa kirjoituksessaan esittäessään homoseksuaalisuuden olevan psykoseksuaalisen kehityksen häiriö ja luonnehtiessaan homoseksuaalisuutta seksuaaliseksi poikkeavuudeksi.

Oikeudenkäynti herätti heti alusta alkaen laajaa mediahuomiota sekä yleistä keskustelua sanan- ja uskonnonvapauden tilasta. Rikos- ja oikeustoimittaja Jesse Mäntysalo kirjoitti YLE:n sivuilla (”Syyllistyikö Päivi Räsänen rikokseen lausumillaan homoseksuaaleista? Ainutlaatuisten Raamattu-käräjien tuomio annetaan tänään) 30.3.2022, että kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun Suomessa tuomioistuin oli joutunut ottamaan kantaa siihen, voiko Raamatun siteeraaminen olla rikos.

Sekä Räsänen että Pohjola ovat pitäneet syytteitä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ja homoseksuaalien solvaamisesta perusteettomina, eikä oikeudenkäynti muutoinkaan ollut yksimielinen prosessi. Alkujaan käräjäoikeus ja hovioikeus hylkäsivät yksimielisesti kaikki Räsästä ja Pohjolaa vastaan nostetut syytteet, ja käräjäoikeus pitikin osaa lausunnoista loukkaavana muttei vihapuheena. Korkein oikeus puolestaan tuomitsi sekä Räsäsen että Pohjolan 20 päiväsakkoon ja Suomen Luther-säätiön 5 000 euron yhteisösakkoon.

Vaikka korkein oikeuskaan ei katsonut kaikkia syytteessä siteerattuja kirjoituksen kohtia solvaaviksi, ja äänestys päättyi tuomion puolesta tiukasti 3–2, se katsoi Räsäsen kirjoitusten tietyiltä osin solvaavan homoseksuaaleja ryhmänä seksuaalisen suuntautumisensa perusteella. Korkein oikeus katsoi siis Räsäsen ja Pohjolan menettelyn täyttäneen tunnusmerkistön kiihottamista kansanryhmää vastaan, eikä menettelyn tuomitseminen ollut korkeimman oikeuden mukaan ristiriidassa Suomen perustuslaissa tai Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvatun sanan- tai uskonnonvapauden kanssa.

Tämä korkeimman oikeuden katsoma menettelyn tuomitsemisen ristiriidattomuus sanan- ja uskonnonvapauden kanssa on kuitenkin herättänyt runsaasti julkista keskustelua. Omilla kotisivuillaan Päivi Räsänen julkaisi pian oikeustuomion jälkeen kirjoittamansa tekstin ”Korkeimman oikeuden päätös nostaa syvän huolen sananvapauden tulevaisuudesta” (27.3.2026). Kirjoituksessaan hän toteaa esimerkiksi arvioivansa, olisiko korkeimman oikeuden päätöksestä viisasta valittaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Jo ennen lopullista korkeimman oikeuden päätöstä Räsänen oli esittänyt huolensa sananvapauden tilasta sekä Suomessa että Euroopassa. Entistä syvemmin ja ehdottomasti laajemmin oikeudenkäynti herätti mediahuomiota, kun Räsänen matkusti Yhdysvaltoihin puhumaan todistajana edustajainhuoneen oikeusvaliokunnassa Washingtonissa 4.2.2026. Kutsu oli Räsäsen mukaan tullut oikeusvaliokunnan puheenjohtajalta, republikaanien Jim Jordanilta, joka esitteli hänet kuulemistilaisuudessa ”eurooppalaisen sensuurin uhriksi”. Itse tilaisuuden otsikko oli ”Euroopan uhka amerikkalaiselle sananvapaudelle ja innovaatiolle”.

Suomessa käsitelty oikeustapaus on siis nostanut jo Yhdysvalloissa asti huolta sananvapaudesta – siitä miten Eurooppa uhkaa amerikkalaista sananvapautta. Yhdysvalloissa, kuten kansainvälisestikin, erityisesti konservatiivikristityt ovat pitäneet Räsäsen oikeudenkäyntiä esimerkkinä sanan- ja uskonnonvapauden kaventumisesta, ja Yhdysvaltojen Suomen-suurlähetystö on samaten esittänyt pitävänsä Räsäsen saamaa tuomiota huolestuttavana näiden vapauksien kannalta.

Konservatiivikristilliset tahot, kuten Alliance Defending Freedom -kansalaisjärjestön (ADF) sisarjärjestö Alliance Defending Freedom International (ADFI) ja Euroopan Evankelinen Allianssi tukivat Räsästä tämän oikeudenkäynnissä. Teologian tohtori Juha Meriläinen esittää, että Räsästä tukeneisiin tahoihin lukeutui ”Yhdysvalloissa viharyhmäksi luokiteltu äärikonservatiivinen lobbausjärjestö” (ADF) ja järjestöjä, ”joilla on siteitä jopa Kremliin ja Euroopan äärioikeistoon” (Suomen Kuvalehti, 6.3.2022).

Oikeudenkäynnin etenemisessä oli mukana näitä kansainvälisiä tahoja jo varhain ennen lopullista korkeimman oikeuden päätöstä – ei siis ihme, että tapaus on herättänyt myös kansainvälistä huomiota sanan- ja uskonnonvapauden tilasta Suomessa ja Euroopassa.

Pohdin, miten korkeimman oikeuden tuomio ja Räsäsen mahdollinen valitus tulevaisuudessa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen voivat vielä vaikuttaa yhteiskunnallisiin ja kansainvälisiin keskusteluihin näistä vapauksista. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 4.4.2026 antoi neljälle median tuntijalle alustan kertoa ajatuksistaan siitä, ”uhkaako sananvapautta Räsänen vai oikeuden päätös”. Kirjoittajat ennen kaikkea alleviivaavat sananvapauden tärkeyttä tässä muuttuvassa maailmantilanteessa, jossa teknologiajätit, tekoäly ja (itse)sensuuri vaikuttavat kykyymme vastaanottaa, jakaa ja tuottaa informaatiota.

Yhtenä kantana nousee esiin myös se, etteivät kirjoittajat halua liikaa suojelua eri mieltä olevilta tai jopa loukkaavilta mielipiteiltä – Suomen perustuslain sananvapautta käsittelevässä osiossa määritellään oikeus sekä julkistaa että vastaanottaa mielipiteitä. Yle vastustikin syyttäjien vaatimusta poistaa osia Yle Puheen radio-ohjelman jaksosta, jossa Räsänen oli vieraana vetoamalla sananvapauteen. Kiistellyistäkin asioista pitäisi voida puhua.

Miksi Päivi Räsänen siis tuomittiin, jos hän esitti vain mielipiteensä?

Mieheksi ja naiseksi Hän heidät loi – homosuhteet haastavat kristillisen ihmiskäsityksen -pamfletin kirjoittajatiedoissa todetaan Räsäsen olevan koulutukseltaan lääkäri. Lääketieteen ammattilaisena hän kuvailee kirjoituksessaan homoseksuaalisuutta psykoseksuaalisen kehityksen häiriöksi ja seksuaaliseksi poikkeavuudeksi – siitäkin huolimatta, että homoseksuaalisuus oli poistettu tautiluokituksesta jo vuonna 1981.

Korkein oikeus ei siis tuominnut Räsästä tämän uskonnolliseen vakaumukseen pohjautuvien näkemysten esittämisestä, vaan lääketieteellisiin väitteisiin pohjautuvista argumenteista. Näissä argumenteissa hän on lääketieteellisen koulutuksen saaneena auktoriteettina viitannut vuonna 2004 jo yli 20 vuotta vanhaan opiskeluaikaiseen, kirjoitushetkellä disinformaatiota sisältäneeseen lääketieteen oppikirjaan. Lisäksi korkein oikeus korosti tuomiossaan pamfletin vuosien 2019 ja 2020 uudelleenjulkaisuja, jotka täyttivät rikoksen tunnusmerkit.

Räsänen on myöntänyt pamfletin sisältävän vanhentuneita viittauksia, muttei ole kokenut tarvetta anteeksipyyntöön, sillä näkee edelleen lailliseksi ja uskonnonvapauden mukaiseksi mielipiteeksi todeta homoseksuaalisten suhteiden olevan syntiä.

Monet konservatiivikristityt ovat Räsäsen tavoin Raamattua siteeraten vedonneet, että päätöksessä on sorruttu uskonnonvapauden loukkaamiseen. Oikeudenkäynnin kriittinen ja kokonaisvaltainen tutkiskelu selventäisi kuitenkin heillekin, ettei kyseessä ollut Räsäsen uskonnollisen argumentin tuomitseminen, vaan lääketieteellisen. Kuten kaikissa tarkkaa tulkintaa vaativissa selvityksissä – erityisesti oikeustapauksissa – emme voi sortua niin sanotusti ”rusinanpoiminta-argumentaatiovirheeseen”, jossa käsittelemme asioita vain valikoimistamme näkökulmista ja todisteista käsin omaa etuamme ajavan narratiivin muodostamiseksi.

Tulevaisuus näyttää, vieläkö Räsäsen tapaus etenee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Sitä ennen voin vain toivoa, että oikeustapauksesta syntynyttä sanan- ja uskonnonvapauskeskustelua jatkettaisiin kaikkien tahojen suunnalta rusinoita poimimatta.

Artikkelikuvassa sateenkaarilippu. Kuva: Guanaco and subsequent editors, Copyrighted free use, via Wikimedia Commons.