Mitä voi odottaa uudelta paavilta?

Paavi Leo XIV eli yhdysvaltalainen Robert Francis Prevost on nyt ollut paavina runsaan kuukauden. Kuten kaikki paavit Johannes Paavali II:sta lähtien, hän on tuonut mukanaan joitakin ensimmäisyyksiä paavin istuimelle. Hän on ensimmäinen yhdysvaltalainen ja ensimmäinen augustinolainen paavi. Samoin hän on ensimmäinen paavi, jonka sukujuuret näyttävät johtavan Afrikkaan asti. Hieman kevyemmässä sävyssä voi todeta, että hänen kaukaisiin serkkuihinsa lukeutuvat ilmeisesti sellaiset tunnetut henkilöt kuten poptähdet Madonna ja Justin Bieber.

Paavius ei vieläkään palannut italialaisten käsiin, vaikka eräitä heistä pidettiin kärkiehdokkaina, varsinkin Italiassa. Prevost on neljäs ei-italialainen peräjälkeen Pietarin istuimella. Johannes Paavali II oli puolalainen ja ensimmäinen kommunistisesta maasta valittu paavi, Benedictus XVI saksalainen ja Franciscus argentiinalainen. Tälläkin kerralla – kuten joka kerta 2000-luvun konklaavien yhteydessä – mietittiin vakavasti, olisiko jo aasialaisen tai afrikkalaisen paavin aika, mutta kardinaalit kallistuivat jo toisen kerran peräkkäin Atlantin toiselle puolelle.

Prevostin valinta mursi jo pitkään vallalla olleen ”vakiintuneen viisauden”, ettei paavi voi tulla Yhdysvalloista. Sitä on pidetty mahdottomana lähinnä sen takia, että supervallasta tuleva paavi voisi merkitä kyseisen vallan liian suurta vaikutusta kirkon asioihin. Tässä yhteydessä voi todeta, että kun Yhdysvaltain presidentiksi valittiin 1960 katolinen John F. Kennedy, erityisesti protestanttisissa piireissä pelättiin tosissaan, että hänestä tulisi Vatikaanin sätkynukke.

Ensivaikutelma Prevostista on, että hänestä ei tule Yhdysvaltain sätkynukke. Italialaiset vatikanistit ovat kuvailleet häntä vähiten amerikkalaiseksi kaikista amerikkalaista kardinaaleista. Prevostilla onkin vuosikausien työkokemus Perusta, ja hänellä on myös maan kansalaisuus. Kun eräs journalisti kysyi häneltä valinnan jälkeen, onko hänellä jotakin viestiä amerikkalaisille, hän vastasi ”monta”. Se ei välttämättä merkitse Donald Trumpin tai katolisen varapresidentti J. D. Vancen silittämistä myötäkarvaan. Paavi on jo ottanut kriittisen kannan Iranin ja Israelin väliseen sotaan, johon Yhdysvallatkin juuri sotkeentui.

Prevost oli tiettävästi paavi Franciscukselle mieluisa kandidaatti hänen työnsä jatkajaksi, mikä näkyi tavassa, jolla Franciscus nosti häntä nopeassa tahdissa kirkon johtopaikoille. Prevostin viime vuosien tehtävät Vatikaanissa olivat sellaisia, että hän tuli tutuksi laajan piispa- ja kardinaalijoukon parissa. Valinnan jälkeen tihkuneissa tiedoissa on kerrottu, että hän oli huomattavasti vahvempi ehdokas kuin yleisesti etukäteen tiedettiin. Valinta oli melko nopea, mikä myös kertoo siitä, että kardinaalit vakuuttuivat nopeasti hänen potentiaalistaan.

Prevost ei kuitenkaan ole Franciscuksen klooni, ja hänen tyylinsä on selvästi erilainen. Hänestä syntyy pidättyvämpi vaikutelma, ja vaikka hänen hymynsä on sydämellinen, häneltä tuskin tullaan kuulemaan samanlaisia ex tempore -sutkauksia kuin Franciscukselta. Paljon saattaa kertoa se, mihin tyyliin hän keskustelee toimittajien kanssa palatessaan paavillisella koneella ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltaan.

Opillisissa kysymyksissä uusi paavi on konservatiivisempi kuin edeltäjänsä, vaikka Franciscuksenkin opillinen perintö on selvästi konservatiivinen. Tähänastisen viestintänsä perusteella voi päätellä, että Leo XIV ei ole suopea sateenkaariväelle eikä naisten pappeudelle. Leo XIII, jolta hän on ottanut nimensä, oli aktiivinen sosiaalisissa kysymyksissä. Samainen Leo oli kuitenkin armoton raamattukritiikin vastustaja, ja jää nähtäväksi, joutuuko amerikkalainen Leo samantyyppisten kysymysten eteen kuin Leo XIII, joka tuomitsi ankarasti Alfred Loisyn ja muiden modernistien ajatukset.

Leo XIV on varoittanut tekoälyn negatiivisista vaikutuksista erityisesti nuorten ”älylliseen ja neurologiseen kehitykseen”. Paavi pelkää, että tekoäly moninaisine nuorten arkea hallitsevine sovelluksineen ehkäisee heidän henkistä kasvuaan aikuisuuteen ja vastuulliseen elämään. Elämän suurten kysymysten kohtaaminen vaatii ihmiseltä huomattavasti enemmän kuin huimasti kehittyvän digitaalisen maailman mahdollisuudet kykenevät milloinkaan avaamaan.

Nykyisessä maailmantilanteessa paavilta odotetaan kannanottoja useampaan sotaan. Hänen sanansa painaa, mutta perinteiseen tapaan paavit eivät valitse puolta vaan korostavat ennen muuta rauhan saavuttamisen tärkeyttä. Olisi käänteentekevää, jos Leo XIV asettuisi esimerkiksi selvästi Ukrainan puolelle Venäjää vastaan, kuten hän teki piispana ollessaan. Lähi-idän osalta paavin on vieläkin vaikeampaa ryhtyä valitsemaan puolta, jota hän kannattaisi. Hänen vetoomuksensa rauhan puolesta tarkoittavat sitä, että molempien osapuolten tulisi luopua jostakin paremman tulevaisuuden hyväksi. Juuri nyt Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti on tilanteessa, jossa osapuolet ovat erityisen kaukana toisistaan.

Mikko Ketola & Matti Myllykoski

Vartijan päätoimittajat