Kaksi kiistanalaista hahmoa talk-show-tuoleissa saivat aikaan mediarähinän, jossa tiivistyy USA:n, Israelin ja raamattuperusteisen sionismin umpisolmu. Kohu-toimittaja Tucker Carlson haastoi senaattori Ted Cruzin keskustelemaan USA:n Israel-politiikasta. Debatissa esiin nousi kristinuskon ja Israelin suhde oudolla, tosin ei yllättävällä tavalla.
Tucker Carlson esitti tiukkoja kysymyksiä Cruzin roolista kongressissa Israel-lobbarina. Ted Cruz kertoi olevansa kristitty ja oppineensa nuorena pyhäkoulussa opetuksen “Those who bless Israel will be blessed and those who curse Israel will be cursed.” Tämä on siis senaattori Cruzin Lähi-Idän politiikkaa ohjaava vakaumus. Tucker Carlson tiukkasi tarkempaa sitaattia (joka olisi 1 Moos 12:3) ja haastoi Ted Cruzin raamatuntulkintaa kysymällä ”Tarkoittaako jae Israelin valtiota ja Netanjahun hallitusta?” Tämä hieman surkuhupainen mutta maailmanpolitiikan realismissa vaarallinen – ja kaikkea muuta kuin turha – kysymys tiivistää olennaisen Lähi-Idän jämähtäneen asetelman takana.
Aihe nostaa esiin perustavan kysymyksen. Mikä tulisi olla juutalaisuuden ja kristinuskon pyhän kirjan asiallinen rooli maailmanpolitiikassa ja kansojen sovinnossa? Juutalainen fundamentalismi samoin kuin kristillinen sionismi näkevät Mooseksen kirjan 12. luvun kuin juridisena asiakirjana, joka todistaa Israelin saaneen 2500 vuotta sitten lupauksen ja omistusoikeuden nykyiseen alueeseensa. Onko VT juutalaisuuden historiaa valaiseva dokumentti vai yliluonnollinen ilmoitus, tuomarin päätös, joka ohittaa kansainvälisen oikeuden, yhteiskunnallisen etiikan ja sääntöpohjaisen poliittisen vuorovaikutuksen kehykset. Molemmat siirtyivät keskustelemaan kuin ennalta annetussa raamattukehyksessä. Tucker Carlson tosin koetti ehdottaa todellisen arkimaailman näkökulmaa.
Sukujen ja heimojen historia
Toisena pääasiallisena osapuolena on alueella eläneiden kansojen, sukujen ja heimojen historia, joka ulottuu sekin satojen vuosien päähän menneisyyteen. Kun tähän asetelmaan lisätään islamin pyhä kirja, jota käytetään oikeuttamaan vihaa ja julmuutta juutalaisuutta kohtaan, koossa ovat kirotun umpisolmun ainekset.
Umpisolmun purkaminen vaatisi sellaisia radikaaleja toimia, joita maailmanhistoria ei oikeastaan tunne. Lähelle tätä tulee Saksan täydellinen uudistuminen ja suunnan muutos vuodesta 1945 alkaen, jolloin maa alkoi tehdä läpikotaista itsetilitystä ja kansallisen sielun puhdistusta. Etelä-Afrikan perinnön selvittely vääryyden vuosien jälkeen, silpoutuneen kansakunnan sovintoprosessi oli saman kaltainen suuri saneeraus. Alueellisesti ja historiallisesti rajatumpia sovintoprosesseja on toteutettu, ja Suomella on ollut monissa tapauksissa rakentava rooli.
Israelin ja Palestiinan tulisi saada aikaan perustuksia järisyttävä prosessi. Selvittelyn lähtökohta saisi olla tilanne 1800-luvulla, jolloin sionismin nimellä kulkeva ajatus alkoi hahmottua. Juutalaisen kotimaan luomisen tavoite oli monella tavalla oikeutettu. Syynä vuosisatoja jatkunut juutalaisuuden vieroksunta, syrjintä ja suoranainen vaino erityisesti kristinuskon vaikutusalueella. Euroopassa humanitaarisen rikoksen pitkä varjo ulottui Iberian niemimaalta Venäjälle jatkuen vuosisatoja kirkkojen vaiteliaisuuden, siunauksen ja vallanpitäjien häijyjen toimien muodossa.
Rampautunut Eurooppa ja Kansainliitto
Ensimmäisen maailmansodan jättämä moraalisesti ja aineellisesti rampautunut Eurooppa, sortuneiden imperiumien hiilloksesta nousseet vallankumoukset, etuoikeutetun eliitin dekadenssi ja köyhtyneen rahvaan aleneva kierre päästivät kansallissosialismin kaltaisen ideologian leimahtamaan, sen mukana muukalaisvihan, natsismin ja antisemitismin infernon. Toinen maailmansota ja holokaustin kauhut olivat lopullinen sysäys, jonka jälkeen maailma ei voinut sivuuttaa juutalaisen kotimaan perustamisen tavoitetta.
Seurannut historia on dokumentoitu maailmanpolitiikan kansioihin, kansainvälisen historian raportteihin ja tärkeiden kokousten kommunikeoihin. Riihen perkauksen osia olivat suuren valtiomuodostelman ottomaanien imperiumin häviö, maailmanjärjestyksen tueksi perustettu Kansainliitto, jonka elinkelpoisuus juuri tuolloin maailmansodan kuluessa mureni. Kolme muuta suurta valtiomuodostelmaa olivat juuri sortuneet, Britannian imperiumi, Habsburgien Itävalta-Unkari sekä keisarillinen Venäjä. Näillä raunioilla Kansainliiton ja Britannian Palestiina-mandaatin ajama päätös Israelin valtion perustamisesta 1948 oli pakottavan katastrofin oloissa valmisteltu hyvää tarkoittava ponnistus, jonka seurauksia ei osattu ennakoida. Päätöksen perusteluina vaikutti vähintään alitajuisesti ideologinen historiatulkinta, jonka mukaan Palestiinan alueen muinaishistoria luo lainhuudon kaltaisen omistusoikeuden.
Oikeustulkinta ja kirjoitukset
On kysyttävä, johtiko Raamattuun nojaava oikeustulkinta laiminlyömään alueella asuneiden sukujen, kansojen ja heimojen oikeudet, maatilkkuihinsa, kyliinsä ja laidunmaihinsa vuosikymmenien/vuosisatojen aikana muodostuneet nautintakäytännöt, kotiseutukulttuurin ja paikallishistorian. Tämän kaltaiset seikat olisi tullut selvittää tarkalla kammalla, mikrohistorian huolellisella selvityksellä, jokaisen aarin, juomakaukalon ja uuhen tarkkuudella – jo Kansainliiton vuosina.
Lähi-idän alue vaatisi sovintoprosessin, jossa tämä mutkikas virheiden ketju myönnetään, kirjoitetaan auki ja etsitään neuvotellen 10, 20 tai 30 vuoden kuluessa kohtuulliset ratkaisut ja hyvitykset vääryyttä kärsineille. Valtio-oppineet, sosiologian, kulttuuri- ja oikeushistorian tutkijat voisivat luoda skenaarioita valtiomuodostelman rakenteen, perustuslain ja hallintomuodon toteutuksesta. Uskontotieteellä, teologian ja aatehistorian tutkimuksella olisi keskeinen rooli.
Prosessin aikana tulisi läpivalaista ne syyt, jotka ovat johtaneet tähän mennessä hahmoteltujen Israel–Palestiina-ratkaisujen epäonnistumiseen. Useat asialle omistautuneet selvittäjät ovat ponnistelleet. Sankarillista, vilpitöntä ja hyvää tarkoittavaa työtä on tehty. Miksi kaikki on lopulta sortunut? Johtajiensa yllyttämät kansat vihaavat ja murhaavat toisiaan, miksi?
Artikkelikuvassa David Ben-Gurion julistaa Israelin perustetuksi 1948. Kuva: Rudi Weissenstein, Public domain, via Wikimedia Commons.
'Lähi-Itä ja kansojen oikeus' kirjoitusta ei ole kommentoitu
Be the first to comment this post!