Kukapa ei muistaisi Kari Suomalaisen piirtämää kypäräpäistä lihavaa rovastia mustassa papinpuvussaan. Pulskan maalaisisännän (Kepu), laihan duunarin (SDP) ja pultsarin (SKDL) rinnalla rovasti sai edustaa Kokoomusta, jonka koko kansan pilapiirtäjä katsoi huolehtivan poliittisella kentällä kodin, uskonnon ja isänmaan edusta.
Nato-Suomessa jokainen puolue välittää isänmaasta ja kodistakin ovat huolissaan kaikki, jokainen omalla tavallaan. Vaan mikäpä näistä ja muista puolueista olisi lähinnä kirkkoa? Ei ainakaan Kokoomus, saattaisi nykymenoa seurannut ajatella. Koska Kari ei ehtinyt oppia tuntemaan Perussuomalaista puoluetta, voimme vain kuvitella, minkä hahmon se olisi saanut. Ehkä Kari olisi antanut äänensä Riikka Purralle tai jollekulle muulle suoraan ja kaunistelemattomasti puhuvalle persupoliitikolle – kuka tietää?
Olipa niin tai näin, sinimusta hallitus on kääntämässä uutta lehteä Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja oikeistopuolueiden yhteisessä historiassa.
Kylläpä hallituksen puhemiehet mielensä pahoittivat, kun Haagan ja Turun tuomiokirkon seurakunnat kehtasivat olla julkisesti sitä mieltä, että on jumalatonta leikata valmiiksi pienituloisilta ja heikossa asemassa olevilta. Lähimmäisistä huolehtiminen kuuluu kristilliseen uskoon puoluekannasta riippumatta, seurakunnat julkesivat sanoa.
Tällaiset näkemykset tuntuivat olevan aivan ennenkuulumattomia sinimustan allianssin edustajille. Kirkko puuttuu puoluepolitiikkaan ja keikuttaa velkalaivaa! Tero Sammallahti loihe lausumaan X:ssä: ”Työn verotusta alennetaan, jotta yhä useamman kannattaa käydä töissä eikä norkua kirkon portailla odottamassa, että leipäpapin kullatusta saarnastuolista tipahtaa almuja.” Hänen lapsellisen antiklerikaaliseen kirkkokuvaansa kuuluvat siis leipäpapit, kullatut saarnastuolit ja almut.
Toinen äkämystynyt kokoomuslainen kansanedustaja Timo Heinonen taas huusi hädässänsä apuun arkkipiispaa eikä ollut uskoa, että Haagan seurakunta kuuluu oikeasti Suomen evankelisluterilaiseen kirkkoon. Puolueen nuorisokaartilainen Aatu Puisto kyseenalaisti kirkon aseman nyky-yhteiskunnassa, jos se ”alkaa lipsumaan poliittisten mielipiteiden sanansaattajaksi”.
On se nyt kumma, jos edes kirkossa ei uskota, että hallitusohjelma on kerrassaan hyvä ja sitä kuuluu kaikkien kiittää ja ylistää!
Kokoomuksen kansanedustajat ja muut olisivat onnesta sykkyrällä, jos kirkon suunnasta kiiteltäisiin hallituksen toimia. Siinä tapauksessa kirkko saisi mielellään puuttua puoluepolitiikkaan. No, kirkko on kyllä aikanaan puuttunut ihan oikeastikin puoluepolitiikkaan, kun 1930-luvulla fasistisen Isänmaallisen kansanliikkeen riveissä vilisi pappeja. Ei ihme, että pilapiirtäjä Kari valitsi kokoomuksen pilahahmoksi kypäräpäisen papin.
Nyt seurakuntien moitteita kauhistelevat kokoomuslaiset tuntevat hyvin huonosti Jeesuksen opetuksia köyhien auttamisesta. Heidän näkemyksensä kirkon paikasta ja tehtävästä muistuttavat sitä, miten Neuvostoliitossa ja ns. kansandemokratioissa kirkkoja kohdeltiin. Kirkko sai olla olemassa, jos se rajoitti toimensa kirkkojen seinien sisäpuolelle ja pidättäytyi kaikesta yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta. Lisäksi sen täytyi olla aina valmis tukemaan valtion politiikkaa, esimerkiksi ns. rauhantyöhön osallistumalla.
Sellainen kirkko varmasti sopisi nykyiselle Suomen hallitukselle – vaikeneva ja orjallinen.