Palestiinan joulu

Joulun lähestyessä on sopiva hetki muistaa Israelia ja Palestiinaa, monesta hyvästä syystä. Juutalaisille, kristityille ja muslimeille Jerusalem ja Palestiina ovat historian, uskonnon ja maailmanpolitiikan näkökulmasta mitä tärkein aihe, ei vähiten traagisten maailmantapahtumien ja jännitteiden vuoksi. Me kristinuskon eri suuntiin kuuluvat muistelemme uskontomme keskeisen hahmon, juutalaisen Jeesuksen syntymää ja lyhyttä elämää ensimmäisen vuosisadan alussa. Aihe ei ole vähäpätöinen myöskään muiden Aabrahamin juuresta nousevien uskontojen piirissä.

Masentavaa on joulun ajan muuttuminen rihkamamarkkinaksi koko läntisen pallonpuoliskon alueella. Ei olisi pahitteeksi muistaa, miten kaupustelijat kerran karkotettiin juhla-alueelta Jerusalemissa. Ei mielenilmauksia tai radikaalieleitä mutta hieman malttia ja hiljentymistä, ennen kaikkea muistamista.

Israel–Palestiina-kysymys on hirvittävän Gazan sodan vuoksi maailman huomion kohteena. Sotaan johtanut palestiinalaisten aktivistien terroristinen hyökkäys on osittain jo unohtunut, kun verinen kostosota ja Gazan hävitys on otsikoissa. Israelin toiminta on kasvavan poliittisen kritiikin kohteena, sotarikos- ja kansanmurha-puheita kuullaan eri tahoilta. TV-raporttien kuvavirta järkyttää.

Ikävä seuraus on antisemitismin ja Israel-vihan kasvu. Tämä on pelottavaa ja nostaa esiin huolen koko maailman murenevasta turvallisuudesta. Tätä korostaa Israelin ja USA:n monimutkainen kytkentä, joka on viime aikoina ilmennyt levottomuutena ja rajuna kiistelynä median palstoilla. Liikkuu väitteitä Israelin peitetystä vaikutusvallasta Trumpin USA:ssa. Spekulaatiot pyörivät mm. Charlie Kirkin murhan ja Jeffrey Epsteinin epäiltyjen Mossad-yhteyksien ympärillä.

Somehälinä ja historian lukutaito

Kuten Euroopassa, myös USA:ssa nuorten ja nuorten aikuisten kansalaistaito ja historian ymmärrys on peräisin sosiaalisen median huhugeneraattoreista. Koko väestön keskimääräinen lukutaito mm. uskonnon historian ja kirkollisten ilmiöiden alalta on ohutta, ja katsomuksiin vaikuttavat tuulenpyörteet tekevät helposti hurjaa jälkeä. Tietoa vähättelevä, jopa tiedevastainen ja koulutusta rämettävä ilmasto pahentaa tilannetta.

Maailmalla on huomattavia asiantuntijoita koskien juutalaisuutta, Israelia ja Lähi-idän tilannetta, mutta nämä painavat puheenvuorot hukkuvat helposti vähä-älyisen melun alle.

Eräs painava Israelin asiaa tunteva ääni on professori John Mearsheimer, jonka puhetta kannattaa kuunnella huolella. Tämä University of Chicagossa vaikuttava politiikan ja kansainvälisten, mm suurvaltasuhteiden tutkija on kuvannut Israelissa olevia sisäisiä jännitteitä. Hän on todennut poliittisten äärilaitojen välissä olevan laaja maltillinen ”ambivalent middle”. Netanjahun aatteellinen tuki on kiikkerä, ja jopa sisäisestä kumouksesta spekuloidaan. USA:ssa juuri nuorempi sukupolvi on ryhtynyt arvostelemaan Israelin Palestiina-politiikkaa. Kristillinen kiihkoilija Charlie Kirk oli kääntynyt Israelin Gaza-politiikan vastustajaksi ja tämä nuorison mieliä hämmentänyt kellokas sai Netanjahun hermostumaan. USA:ssa on myös voimistunut sisäänpäin kääntynyt tyly America first -asenne, joka moittii Israelin auttamiseen kulutettuja miljardeja. Sama asenne on koitumassa myös Ukrainalle kohtalokkaaksi.

Jos Palestiinaan joskus syntyy rauha, se voi toteutua vain, jos se syntyy kaikkien osapuolten yhteisen ponnistuksen tuloksena. Yksi asian osapuoli ovat sellaiset Israelin ystävät (ja vastaavasti palestiinalaisten ystävät), jotka eivät unohda tai vähättele toisen osapuolen tarkoituksia ja kärsimyksiä. Eräs ongelmallinen intressitaho on kristillinen radikaali sionismi, jonka mielestä juutalaisuuden arvokas historiateos Tanak ja kristittyjen Raamattu sisältävät jo jollain tavalla ratkaisun.

Yakov Rabkin ja sionismin juuret

Kristillinen sionismi väkevässä muodossaan nojaa ajatukseen, jonka mukaan Israelin kansan sirpaleiden kokoontuminen Palestiinaan perustuu toisaalta 3000 vuotta sitten yliluonnollisella tavalla saatuun lupaukseen sekä uskomukseen Jeesuksen paluusta maan kamaralle. Käänteisen diasporan ajatukseen nojaa myös osa radikaalia juutalaisuutta. Kristillisen tiukan sionismin mukaan Jeesuksen paluu tapahtuu vasta kun juutalainen kansa on koottu takaisin kotiseudulle Palestiinaan. Kristillisen sionismin eurooppalaisesta alkuperästä kertoo Kanadassa vaikuttava professori Yakov Rabkin (University of Montreal).

Kristitty maailma korjaa satoa 2000 vuoden ennakkoluuloista ja viha-puheesta. Juutalaisuuden syrjintä ja vaino, kliimaksina natsismin hirmuteot ovat luoneet painajaisen. Historiallisena seikkana on hyvä muistaa, että juutalaisuuden vainoamisen poliittis-ideologisiin tekijöihin kuuluivat jo Rooman imperiumin aikaiset toimet. Jerusalemin temppelin hävitys hajotti juutalaisuuden ja kiihdytti diasporaa. Kun kristinusko laajeni imperiumin uskonnoksi, siitä tuli vähitellen osapuoli tähän rikokseen.

Professori Yakov Rabkin selittää vakuuttavasti, miten juutalainen versio sionismista on myös vastoin juutalaisuuden opetuksia. Hänen mukaansa juutalaisuus on ennen muuta uskonto, ei poliittisnationalistinen ideologia. Juutalaisuus on Tooraa ja Talmudia kunnioittava uskonnollinen liike. Kansalliskiihkoilu ja valtioideologia on uutta ajattelua, jota juutalaisuutta syvältä tuntevat myös vierastavat.

Toinen kansainvälisen politiikan, USA:n ja Lähi-idän asiantuntija on professori  Jeffrey Sachs, jolla on ollut tärkeä ura kansainvälisillä areenoilla. Itsekin juutalaisena hän on sisäpuolinen juutalaisuuteen nähden ja tuntee maansa ja Israelin politiikan, erityisesti Israel-Palestiina konfliktin vaiheet 1800 luvulta alkaen, Theodor Herzlin roolin, Sionistisen maailmankonferenssin (Basel 1897), Israelin valtion perustamisen, brittihallinnon toimet ja mandaattihallinnon ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Näiden kahden järeän asiantuntijan viesteihin viitaten toivon vihdoin parempaa aikaa Israelin ja Palestiinan kansoille. Tekstini rivien väliin sisältyy toivotus ja rukous. Hyvää ja siunattua joulua Israelin ja Palestiinan ystäville!

Artikkelikuvassa Gerard von Honthorstin maalaus Paimenten kumarrus (1622). Kuva: Public domain, Wikimedia commons.