Miksi paavi paapoo patriarkkaa?

Paavi Franciscuksen pidättyvyys – tai suorastaan saamattomuus – Venäjän sotatoimien tuomitsemisessa on herättänyt suuttumusta Ukrainassa ja yhä enemmän myös Ukrainan ulkopuolella. Miksei paavi voi tuomita selvin sanoin Venäjän armeijan selvää barbaarisuutta ja intoa siviilien tappamiseen. Eikö hänen pitäisi toimia moraalisena johtajana, joka uskaltaa asettua vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta?

Ukrainassa kiellettiin vastikään lailla Moskovan patriarkaatin alaisen ortodoksisen kirkon toiminta Ukrainassa, koska sen on havaittu toimivan vihamielisesti Ukrainaa kohtaan. Sen papit ja jäsenet ovat toimineet Venäjän agentteina esimerkiksi välittämällä tietoja ukrainalaisten joukkojen liikkeistä ja antamalla vinkkejä pommituskohteista. Kirkon toiminta vaaransi ukrainalaisten turvallisuuden.

Venäjän ortodoksista kirkkoa johtaa Moskovan patriarkka Vladimir Gundjajev, joka tunnetaan myös nimellä Kirill. Hän on entinen KGB:n agentti. Voi sanoa, että Venäjää johtaa kahden KGB-Vladimirin, Gundjajevin ja Putinin, allianssi. Gundjajev on vetänyt koko kirkkonsa mukaan Venäjän moraaliseen rappioon, joka voi johtaa vain yhteiskunnan luhistumiseen. Puhe Venäjän taistelusta lännen ”moraalista rappiota” vastaan on paitsi propagandaa ja itsepetosta myös mitä räikeintä jumalanpilkkaa. Venäläisen ortodoksian ”oikeauskoisuus” on silkkaa harhaista ylpeyttä.

Paavi Franciscukselle Venäjän ortodoksinen kirkko ja Moskovan patriarkka ovat surullisen sokeita pisteitä. Hän on paaviutensa alusta lähtien pyrkinyt parantamaan suhteitaan Moskovaan ja ollut innokas tapaamaan patriarkan missä vain. Mistä tässä on kysymys? Ehkä hän pitää suhteiden ylläpitoa ekumeenisesti ensiarvoisen tärkeinä, jopa niin tärkeinä, ettei hän ole ymmärtänyt patriarkan keskeistä roolia ns. venäläisen maailman ideologian rakentajana. Se on hutera ideologinen rakennelma, joka pyrkii yhdistämään (=alistamaan) ukrainalaiset ja valkovenäläiset yhdeksi kokonaisuudeksi venäläisten kanssa. Tervetuloa takaisin, Neuvostoliitto!

Ukrainalaisille paavin toiminta on ollut käsittämätöntä. Vaikka hän on ilmaissut tukensa Ukrainalle ja sanonut pitävänsä Venäjää miehittäjänä, hän on kuitenkin usuttanut Ukrainaa ottamaan lusikan kauniiseen käteen ja ryhtymään neuvotteluihin Venäjän kanssa. Paavi ei selvästikään ymmärrä, että Ukraina ei ryhdy neuvottelemaan, ennen kuin Venäjä vetäytyy miehittämiltään alueilta. Hänen tehtävänsä on tietenkin virkansa vuoksi puhua aina rauhan puolesta. Paavi on kyllä kutsunut patriarkkaa Putinin alttaripojaksi, mikä aiheutti pahaa mieltä Moskovassa, mutta sen vahvempaa kritiikkiä hän ei ole kyennyt esittämään. Nähtävästi paavi pitää tarpeellisena patriarkan paapomista. Hei, mehän olemme kuitenkin globaalia kirkollista eliittiä!

Paavin asennetta Venäjään yleensä valaisee hyvin hänen puheensa ryhmälle nuoria venäläisiä. Paavi puhui näille videoitse elokuussa 2023. Silloin hän lausui näin: ”Älkää unohtako perintöänne. Te olette suuren Venäjän jälkeläisiä: pyhimysten ja hallitsijoiden suuren Venäjän, Pietari Suuren, Katariina II:n, tuon imperiumin – sivistyneen, suuren kulttuurin ja suuren humaanisuuden.” Tätä näkemystä voi kuvata hyvällä tahdolla romanttiseksi, pahimmassa tapauksessa todellisuudesta irralliseksi ja irvokkaaksi. Vatikaanin puhemies luonnollisesti yritti selittää paavin puheita parhain päin ja kiisti, että olisi ollut kyse venäläisen imperialismin ylistämisestä. Siten asia kuitenkin Ukrainassa nähtiin.

Mikä voisi saada paavin silmät avautumaan, kun siihen ei riitä jatkuva ukrainalaisten lapsien tappaminen pommein ja ohjuksin? Meneekö jossakin raja? Ehkä paavi on vain liian vanha voidakseen muuttaa näkemyksiään. Pitäisikö hänen jo jäädä eläkkeelle?