KIRJOITA TIESI TAIVAAN PORTILLE 

Jo mainion kirjansa Jälleenlöydetty tie – Kuinka kirjoitin hengelliset muistelmat lopussa Olli Seppälä lähestyi muutamia teemoja aforismin keinoin.  Tuo teos tuli valmiiksi 2024, kun taas Seppälän pohdinta jatkui. Sen tulos on tänä keväänä ilmestynyt aforistisia tekstejä sisältävä kokoelma Pyhiinvaellus kuntopyörällä. 

Toisinaan elämässä tarvitaan viimeisiä oljenkorsia, epäonnistumisen tai katastrofin edessä. Korsien ansiosta emme vajoa, sillä saamme niistä otteen, ne luovat meihin toivoa. 

Seppälä kertoo kirjoittaneensa lähes päivittäin käyttäen mustekynää. Kulkiessaan kynä kädessä Seppälä näkee näkymättömien matkakumppanien kulkevan samaan suuntaan. Ilman kynää näkee vain omat vaivansa, hän toteaa. Kynä ja paperi synnyttävät tekstin avulla maailman, jossa usko on totta ja sanat askeleita, lauseet tienviittoja. 

Sanojen voimalla pysymme pystyssä, mutta niiden puutteen tai heppoisuuden vuoksi voimme myös kaatua. 

Aforismi pyrkii tiivistämään suuren ajatuksen vähään määrään sanoja. Tämän Seppälä tekstin luomisen ja muokkaamisen ammattilaisena taitaa.  Kirja on kooltaan pieni ja kevyt (kokoa A 5, 77 sivua) sisällöltään painava. 

Taivaassa luetaan opillisia asiakirjoja suuren epäuskon vallassa. 

Pyhiinvaellus kuntopyörällä sisältää tekstejä elämän suurista peruskysymyksistä, kuten muistamisesta, viisaudesta ja ajan kulumisesta.  Se kertoo, että eläimet eivät ole uskonnollisia ja että joskus rukous on tarina. Viimeisen kokonaisuuden otsikko on huikea:  Kirjoita tiesi taivaan portille. 

Hyvin moni teksti liittyy hengellisyyteen, kirkkoon ja uskoon. Seppälä lienee yksi niistä harvoista, jotka pystyvät kirjoittamaan uskonnollista aforistiikkaa. Uskonnollinen kilvoittelu on osa häntä, hän on lukenut ja pohtinut paljon ja omaa kyvyn ilmaista sekä etsintää että löytöjä tarkasti.  

Aforismien aihepiirit kertovat kirjoittajan etsinnöistä ja löydöistä. Tässä muutama, joita jäin itse miettimään. Jokaiseen voi liittää kysymyksen: onko näin? Tai: entä jos on näin? 

On sopimatonta tehdä sopimuksia Jumalan kanssa, pyrkiä yksilöiden diileihin. Kirkkojen tunnustuskirjat ovat tällaisia yrityksiä ohituskaistoiksi. 

Uskontunnustus on sarja aforismeja: ajattoman yksityisen kokemuksen sovittamista ajallisesti tehtyyn yhteiseen johtopäätökseen. 

Rukoukseni ovat Jumalan korvissa kuin taskupuheluja: satunnaisia, asiattomia, sekavia. 

Uskonto ilman ihmeitä on tylsä tarina. Ihmeet ovat portti pois tavallisesta johonkin todelliseen. 

Uskontunnustus on tarinaan sitoutumista. 

P.S. Armon korostaminen sopii mainiosti laiskalle uskovaiselle. 

Arvioitu teos: Olli Seppälä: Pyhiinvaellus kuntopyörällä – Aforistisia tekstejä. Väyläkirjat 2026