Näin keväällä mieli uudistuu luonnon lailla. Kukat puhkeavat. Siinä vauhdissa kukkii kielikin.
Politiikka tunnetusti luo uutta elämää, kielellistäkin. Budjettiriihestä on siirrytty leikkuupuintiin ja siitä sopeutussilppuriin. Viime päivien sisäpolitiikassa on lanseerattu uusi muotihuonekalu, reformipöytä.
Kävin jo sisustusliikkeessä tiedustelemassa, joko olisi tuoretta tuotetta saatavissa, mutta sanoivat että kysyntä on kyllä kova ja paljon lautaa taapelissa, vaan vähän on väkeä verstaalla. Toivossa on silti hyvä elää.
Reformipöytä niin mainiosti sopisi koristamaan vaikka valmistujaisjuhlia; kulunut sohvaryhmäkin piristyisi. Puutarha taikka terassi virkoaisi uuteen eloon, kun sinne reformipöydän asettaisi.
Taitaa silti olla vanha viini uudessa karahvissa. Onhan sitä ollut talousreformia ja maareformia ja vaikka vallan mitä. Pöytää lie niidenkin aikaansaamisessa tarvittu.
Ja eikös ne reformipöydässä istuneet jo Hesekiel, Jesaja, Johannes (se Kastaja), Jeesus (jota sanotaan Messiaaksi), Paulus (entinen Saulus), Abba Antonios, Augustinus, Martin, Jean ja moni heitä nuorempi ja vanhempi reformaattori?
Kukin ajallaan ja tavallaan. Jotkut yksinäisyydessä, toiset hyvässä kestiseurassa.
