Tänä vuonna kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaaksi valituista kuudesta teoksesta ainoastaan kaksi kirjaa on kirjoittanut nainen.
Oululainen Hanna Hauru (s. 1978) on kirjoittanut teoksen Jääkansi, jota voi kutsua pienoisromaaniksi. Kirjassa on vain 117 sivua, kappaleet ovat lyhyitä, kerronta hyvin tiivistä ja minimalistista.
Haurun teoksessa minäkertojana on nuori nainen. Pienoisromaani sijoittuu sodanjälkeiseen Pohjois-Suomeen, jossa jokapäiväinen elämä on hymytöntä, karua ja ankeaa taistelua päivittäisestä ruuasta. Nuori tyttö asuu äitinsä kanssa pienessä mökissä. Kirja alkaa, kun tyttö on äitinsä kanssa juna-asemalla vastassa isää. Toisin käy: ”Isän sijaan meidän luo kävelikin iso, mustatukkainen mies sotapuvussa. Hän suuteli Bettiä suulle. Minua hän napsautti luunapilla otsaan ja potkaisi sääreeni.—Betti kuiskasi minulle, että mies on uusi isäni ja että edellinen tulisi lautalaatikossa perästä. Ristin uuden isän Pahaksi.” 
Päähenkilö kasvaa ja sinnittelee miten kuten Pahan ja Bettin, joksi hän äitiään kutsuu, kanssa. Päähenkilön elämän kuvaus on inhorealistista, jopa naturalistista, rumaa ja karkeaa, kaunistelematonta. Edes työpaikka läheisessä mielisairaalassa ei varsinaisesti muuta päähenkilön elämänkulkua paremmaksi, sillä pian on edessä seuraava tragedia. Päähenkilö ajattelee lämmöllä edesmennyttä isäänsä, joka oli ainoa ihminen, joka häntä rakasti.
Kirjaa lukiessa ihmettelee tuon tuostakin henkilöiden toimintaa ja elämää. Onko elämä ollut vuosikymmeniä sitten näin ankeaa taistelua köyhyydessä ”keskellä ei mitään”? Betti osoittautuu äidin irvikuvaksi, samoin uusi isäpuoli. Vanhemman ja lapsen lämmin suhde loistaa poissaolollaan. Kirjan teemoiksi nousevat ihmisen luonteen rujous ja epämiellyttävyys, vanhemmuus, lapsen hylkääminen, toivottomuus, häpeä ja epätoivo.
Synkkä teos on nopealukuinen, mutta jättää tunnejäljen pitkäksi aikaa sekä runsaasti kysymyksiä, joihin lukija ei saa vastauksia.
Valas nimeltä Goliat hurmaa värikkyydellään
Toisen palkintoehdokkaan, helsinkiläislähtöisen mutta Englannissa asuvan Cristina Sandun (s. 1989), romaani Valas nimeltä Goliat edustaa kerronnaltaan aivan toista äärilaitaa kuin Haurun teos. Kirjan kerronta on rehevää ja hersyvää.
Minäkertojana on nuori nainen, Alba, jonka äiti on suomalainen ja isä romanialainen. Romaanissa lienee omaelämäkerrallista ainesta, sillä Sandun tausta on samanlainen kuin romaanin päähenkilön. Omaelämäkerrallisuus tulee tarinassa hyvällä tavalla esiin, sillä Sandu saa lukijan näkemään Romanian: sen tuoksut, maut, ilmapiirin, paikat. Sandun kirjoitustyyli on hyvin omaleimainen, satumainen, maaginenkin. Se on tarinankerrontaa vailla vertaa, mutta saa paikoitellen kuvailevuudellaan lukijan hengästymään.
Romaani alkaa Alban romanialaisen isoisän kuolemasta. Pian Alba matkustaa sukulaisineen pieneen kaupunkiin ruumiinvalvojaisiin ja hautajaisiin Romaniaan. Lapsuudenperheensä lisäksi Alballa on Romaniaan toinenkin linkki, romanialainen rakastettu, johon hänellä on on-off -suhde.
Kirjassa liikutaan monessa aikatasossa: Nykyhetkessä Alba on ammatiltaan tulkki, joka työssään auttaa romanikerjäläisiä. Välillä sukelletaan muistoissa menneisyyteen isovanhempien, vanhempien ja muiden sukulaisten tarinoihin sekä samalla Alban lapsuus- ja nuoruusmuistoihin.
Kirjan erikoinen nimi viittaa menneisyydessä kaupungin sirkustelttaan tuotuun jättivalaaseen, josta monilla on muistoja ja josta on myöhemmin tullut myyttinen tarina. Tosi ja taru sekoittuvat romanialaisten muistoissa.
Kirjassa tulevat esiin maahan- ja maastamuuton teemat, ulkopuolisuuden ja vierauden tunteet sekä köyhän Romanian ongelmat menneisyydessä ja nykyisin.
Riina Saastamoinen
Olen teologian maisteri ja pappi. Työskentelen kappalaisena viehättävässä kappeliseurakunnassa Kylmäkoskella. Harrastan muinoin kesken jääneitä kotimaisen kirjallisuuden ja suomen kielen opintoja Helsingin yliopistossa. Löysin lukuharrastuksen jo lapsena. Missioni on rohkaista kaikkia lukemaan, pitää vain löytää oikea kirja, mutta niitähän riittää.
Arvioidut teokset: Hanna Hauru, Jääkansi. Like 2017, 117 s; Cristina Sandu, Valas nimeltä Goliat. Otava 2017, 265 s.
