Ensirakastaja, joka – kuten mahdolliset lukijani muistanevat – oli myös teatterinjohtaja, jyskytti kiivaasti Prima Donnan pukuhuoneen ovea.Donna vetäisi oven auki puolipukeissaan.
”Meidän on pakko antaa meedio- eiku mediatiedote siitä eilisestä. Toimittajat odottavat alabaarissa ja vaativat haastattelua. Sinun on sanottava, että kadut sitä pommijuttua”, sönkötti Ensirakastaja-Johtaja.
”Nooo, Sönörök retri ääään”, lauloi Donna Prima ja lisäsi: ”Moon tosisuamalaane rimatonna.”
”Ei sinun tarvitsekaan katua, kunhan sanot katuvasi”, vaikeroi Ensirakastaja ja väänteli käsiään. Otsalla helmeilivät tuskanhikikarpalot.
(Kolmen tunnin päästä, kun media yhä parveli alabaarissa ja vaatimalla vaati kommenttia eilisestä paukkupommista, joka oli vioittanut erään katsojan näön ja sytyttänyt tulipalon.)
Prima Donna jyskytti vuorostaan Johtaja-Ensirakastajan ovea.
”Jos minä nyt sitten sanon katuvani”, tuhahti Donna ovella halveksivasti Rakastaja-Johtajaa mulkaisten.
Ensirakastaja pyörtyi helpotuksesta.
”Mutta tietenkään en kadu!!” karjaisi Prima Donna ja kääntyi. Käytävä oli täynnä toimittajia ja kuvaajia.
”Kiitos osuvasta kommentista!”huusi joku, ”Meni suoraan lähetykseen.”
